Pyhä Leo III, Rooman paavi

Paavi Hadrianus I menehtyi vuoden 795 joulupäivänä. Heti seuraavana päivänä hänen seuraajakseen valittiin yksimielisesti Pyhän Susannan seurakunnan kardinaalipappi, joka vihittiin paaviksi päivää myöhemmin (27.12.795) nimellä Leo III.

Roomassa oli kuitenkin Leoa katkerasti vastustava ryhmä nuoria ylimyksiä, joita johti paavi Hadrianuksen veljenpoika. Vuonna 799 he päättivät tehdä Leon kykenemättömäksi hoitamaan paavin tehtäviä. Pyhän Markuksen muistopäivän ristisaaton aikana salaliittolaisten joukko kävi hänen kimppuunsa pyhän Silvesterin kirkon edessä, kiskoi hänet hevosen satulasta ja yritti puhkaista hänen silmänsä ja leikata hänen kielensä poikki. Syntyi kaaos, ja Leo jäi lojumaan lähes tiedottomana. Hänet kannettiin Pyhän Erasmuksen luostariin, jossa hän yllättäen parani nopeasti ja täydellisesti vammoistaan. Tätä pidettiin ihmeenä.

Leo pakeni joksikin aikaa frankkien kuninkaan Kaarle Suuren turviin Paderborniin. Kun hän palasi Roomaan, hänelle järjestettiin riemukas vastaanotto, ja komissio tutki päällekarkaustapauksen. Syylliset esittivät niin vakavia syytteitä Leoa kohtaan, että komissio katsoi parhaaksi antaa tapauksen Kaarle Suuren päätettäväksi. Kuningas tuli Roomaan muutamaa kuukautta myöhemmin. Hänen syyttäjänsä eivät ilmaantuneet Vatikaaniin kokoukseen, mutta paavi Leoa pyydettiin vannomaan, että hän oli syytön, minkä hän tekikin 23. joulukuuta kokousedustajien edessä.

Vuoden 800 joulupäivänä paavi Leo kruunasi Kaarle Suuren Pietarinkirkon messussa juhlallisesti keisariksi. Leolle liitto monarkin kanssa oli erittäin hyödyllinen. Hän sai takaisin Rooman kirkolle kuuluvaa omaisuutta, ja kuninkaan auktoriteettiin nojautuen Leo pystyi pitämään levottomat ainekset paremmin kurissa ja valvomaan kirkkokurin noudattamista kaukaisemmilla alueilla. Lisäksi Leo saattoi toimia välittäjänä kansojen välisissä kiistoissa. Mutta kun keisari yritti ylittää valtuutensa ja painostaa paavia lisäämään uskontunnustuksen Pyhän Hengen lähtemistä koskevaan kohtaan sanat ”ja pojasta” (filioque), Leo kieltäytyi. Hän ei halunnut hyväksyä hätäisesti ja maallisen vallan innoittamana muutoksia jumalanpalvelukseen eikä myöskään suututtaa bysanttilaisia, joiden merkitystä hän ei koskaan aliarvioinut.

Kaarle Suuren eläessä Leo pystyi säilyttämään järjestyksen, mutta ongelmat alkoivat heti keisarin kuoltua vuonna 814. Muslimit hyökkäsivät Italian rannikoille ja Roomassa punottiin taas salajuonia paavin murhaamiseksi. Kun järjestys saatiin palautettua, pyhän paavi Leo III:n terveys oli heikentynyt niin, että hän kuoli 12.6.816 oltuaan paavina kaksikymmentä vuotta.

Paavi Leo III haudattiin Pietarinkirkkoon ja häntä alettiin kunnioittaa pyhänä. Tuohon aikaan kanonisointiproseduuri ei ollut vielä vakiintunut, ja niinpä Rooman kirkko kanonisoi hänet muodollisesti vasta vuonna 1673.