Pyhä Laurentios, Jumalansynnyttäjän Salamiksen Faneromenen luostarin perustaja

Pyhä Laurentios syntyi Megaran kaupungissa, Attikassa, 1600-luvun alussa. Hänen vanhempansa olivat hurskaita kristittyjä nimeltään Demetrios ja Kyriake. He antoivat pojalleen nimen Lambros. Aikuistuttuaan Lambros meni naimisiin Basilike-nimisen naisen kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, joille he antoivat nimiksi Johannes ja Demetrios. Ammatiltaan Lambros oli maanviljelijä, mutta hän teki työtä myös muurarina.

Kun Lambros oli jo iäkäs mies, Jumalansynnyttäjä ilmestyi hänelle kolme kertaa öisessä näyssä. Jokaisella kerralla Jumalansynnyttäjä käski Lambrosta menemään Salamiksen saarelle ja rakentamaan sinne kirkon. Lambros kuitenkin oli epäileväinen, eikä tehnyt mitään. Silloin Jumalanäiti ilmestyi hänelle neljännen kerran. Tällä kertaa Jumalansynnyttäjä oli erittäin ankara. Neitsyt näytti Lambrokselle tarkan suunnitelman kirkosta ja luostarista, jotka Lambroksen tulisi rakentaa. Lambros päättikin lähteä heti matkaan, mutta hän ei päässyt rantaa pidemmälle. Myrskyävä meri esti häntä jatkamasta matkaansa.

Seisoessaan rannalla Lambros kuuli taivaasta äänen, joka käski häntä levittämään viittansa mereen. Tällä kertaa Lambros ei epäröinyt hetkeäkään. Hän totteli ääntä, ja hän sai matkata Salamiksen saarelle ihmeellisesti viittansa kannattelemana. Hän löysi helposti Jumalansynnyttäjän hänelle osoittaman paikan. Siellä oli vanhan kirkon rauniot. Niistä Lambros löysi Jumalanäidin ikonin. Silloin Lambros päätti hylätä kaiken maallisen. Hänestä tuli munkki ja hän sai nimen Laurentios. Hän suostutteli vaimonsa seuraamaan esimerkkiään ja ryhtymään nunnaksi. Kaiken omaisuutensa Laurentios käytti luostarin rakentamiseen.

Useita saaren asukkaita tuli auttamaan Laurentiosta rakennustyössä. Monista heistä tuli sittemmin munkkeja. Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän suojeluksessa oleva yhteisö kasvoi nopeasti. Jumalansynnyttäjä antoi Laurentiokselle myös parantamisen armolahjan. Pyhä ei parantanut ainoastaan kristittyjä vaan myös muslimeja.

Kerran erään osmanihovissa olevan miehen vaimo oli erittäin sairas. Vaimo oli kuullut pyhästä Laurentioksesta. Hän pyysi aviomieheltään, että tämä sallisi pyhän miehen tulla heidän kotiinsa. Muslimi kuitenkin raivostui. Hän ei halunnut kristittyä munkkia kotiinsa. Hänen vaimonsa tila kuitenkin huononi ja vaimo oli jo kuolemaisillaan. Silloin jalosukuinen turkkilainen itse pyysi, että pyhä Laurentios tulisi heidän kotiinsa. Pyhä munkki saapui heti taloon ja rukoili vaimon puolesta. Jo seuraavana päivänä nainen voi paljon paremmin ja viikon kuluttua hän oli täysin terve. Kiitollisena vaimonsa parantamisesta mies palautti luostarille sieltä takavarikoitua omaisuutta.

Pyhän Laurentioksen luo tuli myös Kyriazes-niminen mies, joka ei nähnyt mitään. Kun sokea tuotiin pyhän läheisyyteen, hän vaipui tämän jalkoihin ja pyysi Laurentiosta rukoilemaan Jumalansynnyttäjää puolestaan. Laurentios liikuttui ja rukoili sokean puolesta kyyneleitä vuodattaen. Heti sokean miehen silmät avautuivat. Pyhä Laurentios ylisti Jumalaa ja Jumalansynnyttäjää. Kyriazes palasi iloiten kotiinsa.

Pyhä Laurentios paransi myös erään Georgios-nimisen miehen, jota oli jo 20 vuoden ajan kiusannut epäpuhtauden henki. Kun Georgios oli kuullut pyhän Laurentioksen rukouksien kautta tapahtuneista ihmeistä, hän päätti mennä pyhän munkin luo. Hänkin heittäytyi pyhän Laurentioksen jalkojen juureen ja pyysi esirukouksia. Laurentios rukoili ja riivattu mies vapautui kiusaajastaan.

Pyhä Laurentios sai luostarinsa valmiiksi vuonna 1682. Hänen elämäntapansa, hyveidensä ja ihmetekojensa sanotaan olleen sellaista suuruusluokkaa, ettei niitä voi täydellisesti kuvailla.

Pyhä Laurentios nukkui kuolonuneen 6. maaliskuuta 1707, vaikka hänen muistoaan vietetään vasta 7.3. Hänen kalloaan säilytetään Faneromenen luostarissa. Tästä kallisarvoisesta pyhäinjäännöksestä huokuu hyvää tuoksua. Reliikin äärellä on myös tapahtunut useita ihmeitä.