Pyhä laulajamunkki Johannes Kukuzeles

Pyhä Johannes syntyi Illyrian Dyrrakionissa (nykyinen Albanian Dürres) 1200-luvun lopulla. Hänen isänsä kuoli Johanneksen ollessa vielä lapsi. Hänen äitinsä piti huolta, että Johannes sai parhaat mahdolliset opettajat.

Johanneksella oli enkelimäisen kaunis lauluääni, jonka ansiosta hän tuli tunnetuksi jo nuorena. Hänen uransa johti hänet Konstantinopoliin, jossa hänestä tuli hovin kuoron paras laulaja ja keisarin suosikki. Keisari oli valmis järjestämään hänelle hyvän avioliiton, mutta nuorukaisen sydän oli toisaalla. Hän ajatteli vain, kuinka pääsisi jättämään maailman ja ryhtymään munkiksi. Kun Suuren lavran luostarin igumeni vieraili hovissa, Johannes tunsi tilaisuutensa tulleen. Johannes lähestyi igumenia ja alkoi käydä keskusteluja hänen kanssaan selittämättä, mikä hänen asemansa hovissa tarkkaan ottaen oli. Muutamassa päivässä igumeni vakuuttui hänen luostarikutsumuksestaan, puki hänet munkin pukuun ja otti mukaansa pyhälle Athosvuorelle.

Luostarissa Johanneksen tehtäväksi uskottiin vuohipukkien paimentaminen. Hän vietti koko päivän paimenessa vuorilla samalla rukoillen ja laulaen kirkkoveisuja niin kauniisti, että vuohetkin pysähtyivät kuuntelemaan. Koko luonto tuntui pidättävän henkeään ihanan laulun lumoamana. Kerran kuitenkin eräs erakkomunkki kuuli hänen laulavan ja kertoi hänestä igumenille. Silloin Johanneksen oli pakko ilmaista, kuka hän oli. Tällä välin keisari oli etsinyt häntä kaikkialta, mutta igumenin pyyntöjen taivuttamana salli lopulta hänen jäädä Athokselle.

Johannes asettui asumaan Lavran lähelle Pyhien ylienkelien skiittaan. Kuusi päivää viikossa hän vietti yksinäisyydessä, mutta sunnuntaisin ja juhlapäivinä hän meni luostariin laulaakseen kirkossa oikealla kliirossilla saaden näin palvella veljiään. Hänen kaunis veisuunsa oli omiaan kohottamaan munkkien sydämet Jumalan puoleen.

Kerran suuren paaston viidentenä lauantaina, jolloin toimitetaan Jumalanäidin akatistospalvelus, Johannes pani parastaan ylistääkseen Jumalanäitiä hänen ansionsa mukaan. Kun oli vasemmanpuoleisen kuoron vuoro laulaa, Johannes nukahti kevyesti seisaalleen kirkkotuoliinsa. Silloin tapahtui, että Jumalanäiti itse ilmestyi hänelle ja pani hänen käteensä kultarahan sanoen: ”Ole tervehditty, poikani Johannes. Laula minulle ja minä en koskaan jätä sinua.” Johannes hätkähti hereille ja näki hämmästyksekseen kultarahan kädessään. Rahaa säilytettiin sittemmin luostarin kirkossa.

Tämän tapauksen jälkeen pyhä Johannes jatkoi laulamista entistäkin innokkaammin eikä koskaan jäänyt pois paikaltaan oikeanpuoleiselta kliirossilta. Paljosta seisomisesta hän sai pahan säärihaavan, mutta Jumalanäiti ilmestyi hänelle ja paransi hänet sanoen: ”Tästä lähtien olet terve.” Johannes kiitti Jumalanäitiä ja vietti koko loppuelämänsä terveenä katumuksessa, paastossa ja jatkuvassa rukouksessa.

Pyhä Johannes tiesi kuolinpäivänsä etukäteen. Hän keräsi luokseen veljet, pyysi heiltä anteeksi ja käski heidän haudata hänet Pyhien ylienkelien keljamajan alueelle. Hänen sävellyksensä, joista monet ovat säilyneet käsikirjoituksissa, muodostavat merkkipaalun bysanttilaisen musiikin kehityksessä. Pyhän Johannes Kukuzeleksen tarkkaa kuolinvuotta ei tiedetä. Hänen lähtönsä tästä elämästä lienee kuitenkin tapahtunut ennen vuotta 1341.