Pyhä Johannes, Tobolskin metropoliitta

Siperian ihmeidentekijänä kunnioitettu pyhä Johannes (Maksimovitš) syntyi Ukrainassa Tšernigovin läänissä vuonna 1651. Hänen isällään Maksimilla ja äidillään Jefrosinialla oli seitsemän poikaa, joista Johannes oli vanhin. Johannes opiskeli Kiovan Mogiljanskin kollegiumissa, josta sittemmin kehittyi Kiovan hengellinen akatemia. Valmistuttuaan hän jäi sinne latinan opettajaksi. Samoihin aikoihin hän vihkiytyi munkiksi Kiovan luolaluostarissa ja antautui sisäiseen hengelliseen työskentelyyn.

Veljestön yhteisestä suostumuksesta nuorelle munkille uskottiin saarnaajan tehtävä. Hänen Raamatun tuntemuksensa ja puhujanlahjansa tulivat heti ilmi. Johannes painotti ihmisen sisäistä hengellistä itsetuntemusta ja hänen keskeiseksi teemakseen muodostui kysymys, miten ihminen voi mukauttaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon. Tätä aihetta hän kehitteli niin opetuspuheissaan kuin myöhemmin lähetystyössään. Hän myös kirjoitti useita hengellisiä kirjoja, joista tunnetuin on Iliotropion (Auringonkukka). Se on itse asiassa käännös katolisen jesuiitan Jeremias Drexelin (1581−1638) latinankielisestä teoksesta, jota Johannes täydensi kirkon isien opetuksiin perustuvilla näkemyksillä. Käännöksestä tuli kansan parissa erittäin suosittu ja se on Venäjällä liitetty erottamattomasti kääntäjänsä Johanneksen nimeen.

Vuonna 1677 Johannes matkusti ukrainalaisista papeista kootun lähetystön mukana Moskovaan pyytämään apua osmanivaltakunnan hyökkäyksiä vastaan. Matkan tuloksena Kiovan luolaluostarin munkit saivat turvapaikakseen Brjanskin lähellä sijaitsevan Svenskin luostarin. Johannes teki tämän jälkeenkin kirkollisissa asioissa matkoja Moskovaan. Vuonna 1681 patriarkka Joakim (1674−1690) nimitti hänet Svenskin luostarin johtajaksi.

Tšernigovin arkkipiispa Feodosi (9.9.) pani merkille Johanneksen kyvyt. Vähän ennen kuolemaansa hän nimitti Johanneksen Tšernigovissa sijaitsevan Jeletsin luostarin arkkimandriitaksi toivoen hänestä itselleen seuraajaa piispana. Jo seuraavana vuonna (1696) Feodosi nukkui kuolonuneen. Johannes kunnioitti hänen muistoaan ja luotti lujasti hänen esirukoustensa voimaan. Kun hän Feodosin kuoleman jälkeen sairastui vakavasti, Feodosi ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Toimita huomenna jumalanpalvelus niin paranet.” Seuraavana päivänä Johannes oli täysin terve ja toimitti liturgian.

Tammikuun 10. päivänä vuonna 1697 Moskovan patriarkka Adrian (1690−1700) vihki Johanneksen Tšernigovin piispaksi Moskovan Kremlissä Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraalissa. Piispana Johannes perusti Tšernigoviin pappeuteen valmistavan teologisen koulun Kiovan akatemian esikuvan mukaan. Koulu oli itse asiassa Venäjän ensimmäinen pappisseminaari, ja pian vastaavia seminaareja perustettiin myös muihin hiippakuntiin. Johannes perusti myös kirjapainon hengellisen kirjallisuuden painamista varten.

Muutaman vuoden kuluttua Tobolskin ja koko Siperian metropoliitta Filofei (31.5.) vetäytyi tehtävistään ja vihkiytyi suureen skeemaan. Hänen tilalleen Tobolskin esipaimeneksi valittiin Johannes. Tämä saapui Tobolskiin vuonna 1711. Häntä odotti raskas pastoraalinen tehtävä laajassa hiippakunnassa, jossa oli yhä paljon pakanoita. Johannes lähetti entisen metropoliitta Filofein lähetystyöhön, ja heidän yhteisten apostolisten ponnistelujensa seurauksena tuhansia pakanoita kääntyi kristinuskoon. Vuonna 1714 hän lähetti lähetystyöntekijöitä Pekingiin. Itse hän huolehti erityisesti Tobolskin asukkaista. Hän kehitti edeltäjänsä perustamaa seurakuntakoulua ja julkaisi hengellistä kirjallisuutta käyttäen hyväkseen Tšernigoviin perustamaansa kirjapainoa.

Itseään säästämättä Johannes ohjasi hengellistä laumaansa ja auttoi aineellisesti puutteenalaisia. Omassa askeesissaan hän oli tinkimättömän ankara, mutta osoitti aina lämmintä myötätuntoa toisia kohtaan. Hän ei ollut koskaan jouten, mutta rukoukseen hän antautui innokkaammin kuin mihinkään muuhun työhön. Hän auttoi usein köyhiä. Joskus hän lähti tavalliseen munkinviittaan pukeutuneena jakamaan köyhille ja leskille runsaita lahjoja sanoen: ”Ottakaa tämä Jeesuksen Kristuksen nimessä”. Hänen talonsa Tobolskissa oli aina auki kaikille apua ja lohdutusta tarvitseville.

Pyhän Johanneksen heikko terveys ei kuitenkaan kestänyt pitkään Siperian ankaraa ilmastoa. Kuolinpäivänään 10. kesäkuuta 1715 hän tapansa mukaan tarjosi liturgian jälkeen talossaan aterian papistolle ja köyhille ja palveli itse vieraitaan. Aterian jälkeen hän hyvästeli vieraat ja vetäytyi huoneeseensa. Kun kirkonkellot ilmoittivat ehtoopalveluksen alkamisen, hän antoi henkensä Herralle polvistuneena rukoukseen Tšernigovista tuomansa Jumalansynnyttäjän ikonin edessä. Pyhä Johannes haudattiin Tobolskin katedraaliin. Venäjän kirkko kanonisoi hänet virallisesti vuonna 1916, kaksisataa vuotta hänen kuolemansa jälkeen, mutta Siperiassa häntä oli kunnioitettu pyhänä jo kauan aiemmin.

10
6