Pyhä Johannes Kaloktenes, Boiotian Theban metropoliitta

Pyhä Johannes syntyi ylhäiseen Kalokteneksen sukuun myrskyisän 1100-luvun keskivaiheilla. Hänen vanhempansa olivat olleet kauan lapsettomia, kunnes isä oli luvannut Jumalansynnyttäjälle, että jos he saavat lapsen, he omistavat hänet kirkon palvelukseen. Äiti Maria kasvatti poikaa huolellisesti. Koulussa Johannes oli aina paras oppilas. Hän oli erityisesti kiintynyt Jumalansynnyttäjään jo lapsesta lähtien. Kun hän taas kerran koulupoikana lauloi hartaasti Jumalanäidin ikonin edessä Akatistos-hymnin kertosäettä ”Iloitse, Morsian aviota tuntematon”, Jumalanäiti vastasi hänelle:”Iloitse sinäkin, Theban suojelija.” Ensin poika säikähti, mutta toivottuaan hämmästyksestään hän alkoi yhä suuremmalla rakkaudella lähestyä Jumalansynnyttäjää.

Kun Johannes oli 12-vuotias, hänen kuten muidenkin ylhäisöpoikien lisäkoulutus annettiin keisarin hoviväen päällikön päätettäväksi. Tämä näki, että Johannes oli sopivampi pappissäätyyn kuin sotilasuralle. Niinpä Johannes meni luostariin, missä hän muistaen Jumalanäidin tervehdyksen alkoi valmistautua tulevaan tehtäväänsä.

Elettiin levottomia ristiretkien aikoja, jolloin Bysantin valtakunta alkoi murentua. Normannit olivat hyökänneet Thebaan (nykykreikaksi Thiva), Manner-Kreikan silloiseen pääkaupunkiin, ja tuhonneet sen täydellisesti. Theba oli ollut Euroopan johtava silkinvalmistuskeskus. Sieltä siirrettiin väkeä sotavankeina Sisiliaan, normannien tukikohtaan, opettamaan sikäläisille asukkaille silkkilankojen ja -kankaiden valmistusta, ja ennen niin kukoistava Theban kaupunki jäi melkein autioksi. Pian paikkakunnalle muutti paljon juutalaisia, ja viimeiset kristityt ansaitsivat elantonsa heidän palveluksessaan. Juutalaiset isännät eivät sallineet heidän viettää kristillisiä juhlia, jotka alkoivat vähitellen vaipua unohduksiin. Kirkot olivat kurjassa tilassa, sillä normannit olivat vieneet mukanaan niiden ikonit ja pyhät esineet. Tilanne oli sekasortoinen niin ulkonaisesti kuin sisäisestikin. Theban metropoliitta kuoli epätoivoisen tilanteen masentamana pian normannien valloituksen jälkeen. Konstantinopolista lähetetty seuraaja kuoli matkalla jo ennen Thebaan saapumistaan.

Tässä vaiheessa Johannes päätettiin vihkiä piispaksi ja lähettää metropoliitaksi Thebaan. Muisto Jumalanäidin tervehdyksestä auttoi häntä ottamaan vastaan tämän raskaan tehtävän. Heti saavuttuaan hän alkoi toimia kaupungin hyväksi. Ensimmäiseksi hän rakennutti uudelleen Jumalanäidin kirkon entistäkin ehommaksi ja kauniimmaksi. Hän käytti rakennustöihin sukunsa varoja. Tähän kirkkoon sijoitettiin kaupungissa säilynyt ikivanha Jumalanäidin ikoni, jota pidetään evankelista Luukkaan maalaamana. Apostoli Luukas oli aikanaan kärsinyt marttyyrikuoleman Theban eli Boiotian alueella.

Metropolitan nopea asioihin puuttuminen ja huolenpito, hänen isälliset opetuksensa ja ehtymätön armeliaisuutensa tekivät vaikutuksen kaupungin juutalaisiin, niin että he alkoivat kohdella lempeämmin alaisinaan työskenteleviä kristittyjä. Jotkut heistä kääntyivät itsekin kristinuskoon. Metropoliitan viisaiden toimenpiteiden ansiosta silkkiteollisuus alkoi jälleen toimia, kauppa kukoistaa eivätkä köyhät enää kärsineet, koska hän tuki heitä varoillaan.

Johannes huolehti laajemminkin kaupungista ja sen ympäristöstä. Hänen toimestaan Ismenosjoen juoksua käännettiin, niin että siitä saatiin kasteluvesi kaupunkia ympäröivälle hedelmälliselle tasangolle. Jokea alettiin juoksun kääntämisen jälkeen kutsua metropoliitan mukaan nimellä Agiannis, ”Pyhä Johannes”. Joen uoman käännekohtaan kaupunkilaiset pystyttivät metropoliitan kuoleman jälkeen nyt jo raunioituneen kirkon hänen muistokseen. Metropoliitan aloitteesta kaupunkiin johdettiin juomavedeksi puhdasta lähdevettä vuorilta.

Pyhä Johannes perusti paljon kärsineiden kaupunkilaisten keskuuteen monia hyväntekeväisyyslaitoksia: sairaaloita, vanhainkoteja, köyhäintaloja. Itse hän vieraili niissä lähes päivittäin tuodakseen toivoa niiden asukkaille ja vahvistaakseen työntekijöitä. Hän perusti myös Jumalalle omistautuneiden neitseiden yhteisön, jossa elettiin luostarimaista elämää. Siellä toimi tyttökoulu, ja sisaret osallistuivat kirkon laupeudentyöhön.

Kohotettuaan kaupungin niin hengellisesti, henkisesti kuin aineellisestikin suurempaan kukoistukseen kuin mikä sillä oli ollut ennen normannien hyökkäystä, pyhä Johannes siirtyi rauhassa Herransa luo jättäen hiippakuntansa Jumalanäidin suojelukseen. Kiitollisuutensa osoitukseksi kaupunkilaiset rakensivat keskelle kaupunkia hänelle omistetun kirkon, johon hänen ihmeitä tekevät reliikkinsä sijoitettiin.