Pyhä Hypatios, Gangran piispa

Pyhä Hypatios oli keisari Konstantinus Suuren aikana (306–337) pienen Gangran (nykyisin Turkin Gankari) hiippakunnan piispana Paflagoniassa, Vähän-Aasian pohjoisosissa. Hän osallistui Nikean ensimmäiseen yleiseen kirkolliskokoukseen vuonna 325, ja myöhemmin hän palautti opetuksillaan ja kirjoituksillaan monia areiolaisia oikeaan uskoon. Hypatios rakennutti kirkkoja kaikkialle hiippakuntaansa sekä kasvatti ja koulutti niihin itse hyvät papit. Hän perusti myös vierasmajoja, hoitokoteja ja muita hyväntekeväisyyslaitoksia Gangran kaupunkiin. Tehdessään vierailuja seurakuntiin Hypatios Kristuksen esikuvaa seuraten kulki aasilla ratsastaen, ja hänen seurueeseensa kuului vain kaksi munkkia.

Piispa Hypatioksen elämäntavan sanottiin muistuttavan pyhän Johannes Kastajan elämää erämaassa. Velvollisuuksiensa keskelläkin hän vietti munkin hiljaista elämää ja vetäytyi mielellään johonkin luolaan rukoilemaan tai tutkimaan pyhää Raamattua. Näinä mietiskelyhetkinä syntyivät Hypatioksen kirjoitukset. Tunnetuin on hänen Salomon sananlaskujen kommentaarinsa, jonka hän osoitti ylhäissyntyiselle oppilaalleen Gaianalle. Kirjoitus inspiroi tämän ylhäisönaisen sellaiseen anteliaisuuteen, että hän luovutti koko suuren omaisuutensa kirkon työhön.

Todellisen paimenen tavoin Hypatios eli mukana myös kaittaviensa arkisissa huolissa. Jumalan armon avulla hän vapautti rukouksillaan seudun maamyyristä, jotka olivat suurin joukoin tuhoamassa satoa.

Hypatioksen maine ihmeidentekijänä kiiri myös Konstantinus Suuren pojan keisari Konstantioksen (352–360) korviin. Kerrotaan, että hän kutsui Hypatioksen Konstantinopoliin tuhoamaan ison myrkkykäärmeen, joka oli päässyt luikertelemaan keisarilliseen aarrekammioon, niin ettei kukaan uskaltanut astua sinne sisään. Kun piispa näki käärmeen, hän löi sitä kurkkuun ristipäisellä sauvallaan ja vei sen Forumille, jossa käärme poltettiin roviolla. Kiitollinen Konstantios kaiverrutti Hypatioksen kuvan aarrekammion oviin ja vapautti Gangran vuotuisesta verosta, joka oli ollut raskas taakka varsinkin alueen köyhille. Kannattamastaan areiolaisesta harhaopista keisari ei kuitenkaan luopunut.

Kun Hypatios oli palaamassa pääkaupungista Gangraan, novatiolaiset[1] olivat järjestäneet hänelle väijytyksen Luzianan rotkossa. He syöksyivät hänen kimppuunsa lyöden häntä kivillä, kepeillä ja miekoilla. Puolikuolleena Hypatioksella oli vielä voimaa toistella ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen sanoja: ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” (Ap. t. 7:60). Lopulta eräs fanaattinen nainen heittäytyi hänen kimppuunsa ja antoi hänelle kivenmurikalla kuolettavan iskun ohimoon. Peläten vangitsemista rikolliset kätkivät hänen ruumiinsa olkikasaan ja lähtivät pois.

Jonkin ajan kuluttua pellon omistaja tuli hakemaan olkia pehkuiksi eläimilleen. Hän hämmästyi nähdessään olkikasan yllä yliluonnollisen valon ja kuullessaan samalla ihanaa laulua. Tutkiessaan olkikasaa hän löysi pyhän Hypatioksen ruumiin. Kun Gangran asukkaat kuulivat tapahtuneesta, he siirsivät ruumiin juhlallisessa ristisaatossa kaupunkiinsa.

Hypatioksen tappanut nainen joutui kauhistuttavan tekonsa jälkeen mielenhäiriön valtaan. Hän kuitenkin parani tultuaan katuvaisena uhrinsa haudalle. Siitä lähtien hauta oli ihmeiden lähde niille, jotka uskoen pyysivät apua pyhältä piispalta.


[1] Skismaattinen ryhmä, joka ei hyväksynyt vainoissa uskonsa kieltäneiden kristittyjen ottamista takaisin kirkon yhteyteen edes katumuksen kautta. Nimensä se oli saanut tätä kantaa edustaneen roomalaisen papin Novatiuksen mukaan.

31
3