Pyhä Hilda Whitbyläinen

Pyhä Hilda syntyi vuonna 614 Northumbriassa, joka oli yksi Englannin seitsemästä kuningaskunnasta. Hän oli Northumbrian kuninkaan Edwinin sukua. Pyhä Paulinus, Roomasta lähetetty lähetyssaarnaaja, kastoi Hildan kristityksi Yorkissa vuonna 627. Hilda eli parikymmentä vuotta hurskasta elämää, kunnes tunsi kutsun luopua maailmasta, perheestään ja maastaan. Hän päätti lähteä Ranskaan liittyäkseen sisarensa Hereswithan johtamaan luostariin, mutta Lindisfarnen luostarisaaren piispa pyhä Aidan kutsui hänet takaisin Northumbriaan vuonna 649. Elettyään vähän aikaa luostarielämää Hildasta tuli Hartlepoolin kaksoisluostarin johtajatar. Tässä luostarissa oli rinnakkain sekä mies- että naisyhteisö. Hilda johti nunnaluostaria ja toimi hengellisenä ohjaajana yhdeksän vuoden ajan.

Pyhä Hilda lähetettiin Streaneshalchiin eli Whitbyyn vastaavanlaisen kaksoisluostarin johtajaksi, ja tässä tehtävässä hän kilvoitteli lopun elämänsä. Munkitkin hyödynsivät pyhän Hildan hengellistä ohjausta ja oppivat hänen esikuvastaan. Luostarissa vallitsi hyvä rakkaudellinen järjestys, joka vastasi täydellisesti apostolisen alkuseurakunnan elämää: kaikki omaisuus oli yhteistä ja kaikkia yhdisti sama rakkaus. Hildan johdossa Whitbyn luostarista tuli kristillisen kulttuurin ja oppineisuuden keskus, joka tuotti Englannin kirkon palvelukseen viisi piispaa, lukuisia pappeja ja ensimmäisen englantilaisen hengellisen runoilijan Caedmonin. Munkkien lisäksi pyhän Hildan hengellistä opetusta tuli kuuntelemaan Brittein saarten kuningaskuntien kuninkaita ja ruhtinaita, piispoja sekä tavallista kansaa. Häntä pidettiin koko maan äitinä ja hän johti monia sieluja Herran tuntemiseen.

Kun Englannin kirkossa oli erimielisyyksiä kelttiläisten ja roomalaisten käytäntöjen välillä, Hilda kutsui vuonna 664 kirkolliskokouksen Whitbyn luostariin selvittämään asiaa. Hilda itse tuki kelttiläistä puolta, mutta kun kokouksessa päätettiin suosia roomalaisia käytäntöjä, Whitbyn luostari alkoi noudattaa niitä. Pyhän Hildan päätös vaikutti omalta osaltaan kirkon yhtenäisenä pysymiseen.

60 vuoden iässä pyhä Hilda sairastui kuumetautiin, joka vaivasi häntä hellittämättä hänen elämänsä viimeiset kuusi-seitsemän vuotta, mutta sekään ei estänyt häntä hoitamasta hengellistä tehtäväänsä. Marraskuun 17. päivänä vuonna 680 hän kokosi hengelliset tyttärensä ympärilleen, jakoi heille viimeiset hyväntekeväisyyttä koskevat ohjeensa ja antoi sitten sielunsa iloiten Herran haltuun. Samaan aikaan 20 kilometrin päässä kuultiin ihmeellisesti kirkonkellojen ääntä; Bega-niminen nunna heräsi unestaan ja näki pyhän Hildan sielun, jota enkelit saattoivat kohti taivasta kirkkaan valon ympäröiminä.

Pyhän Hildan nimi liitettiin pyhien muistokalenteriin jo muutaman vuosikymmenen kuluttua. Hänen muistolleen omistettiin Luoteis-Englannissa toistakymmentä kirkkoa. Pyhä Hilda oli Ethelredan (23.6.) ja Ebban (25.8.) ohella kolmas kuninkaallista syntyperää oleva pyhä nainen, joka vaikutti voimakkaasti Englannin kirkon kehitykseen 600-luvulla. Hän oli hengellinen äiti, joka sai Jumalalta armon ohjata nunnia, munkkeja ja piispoja. Herrassa Jeesuksessa ei ole miestä eikä naista vaan kaikki ovat uutta luomusta.

17
11