Pyhä Hadrianus Canterburylainen

Pohjois-Afrikasta kotoisin ollut Hadrianus johti luostaria Napolissa 660-luvulla. Hänet tunnettiin erityisen oppineena ja hengellisenä kirkon palvelijana. Paavi Vitalianus (657–672) pyysi häntä lähtemään Canterburyn arkkipiispaksi. Hadrianus kieltäytyi nöyrästi kunniasta, mutta pyysi paavilta siunauksen etsiä tilalle parempi ehdokas. Ensimmäinen Hadrianuksen ehdottama oli paavin mielestä liian iäkäs, mutta sitten Hadrianus keksi suositella Roomaan tullutta kreikkalaista munkkia, joka tultiin tuntemaan Teodor Canterburylaisena (19.9.). Paavi suostui sillä ehdolla, että Hadrianus lähtisi Teodorin työtoveriksi ja neuvonantajaksi.

Hadrianuksesta tuli Englannissa Pyhien Pietarin ja Paavalin luostarin apotti. Luostarista muodostui tärkeä kirkollisen kulttuurin ja hengenelämän keskus, joka kasvatti kirkolle suuren joukon piispoja. Luostarissa opetettiin kreikkaa, latinaa, roomalaista lakia, Raamattua ja kirkkoisiä. Hadrianus opetti näiden lisäksi myös astronomiaa, matematiikkaa ja runoutta. Koulun maine houkutteli oppilaita Irlannista saakka. Hadrianus työskenteli väsymättömästi luostarin koulun hyväksi 40 vuotta. Hän nukkui pois Canterburyssa 9. tammikuuta vuonna 710 ja haudattiin luostariinsa.

Luostari muutettiin myöhemmin Pyhän Augustinuksen luostariksi. Kun Hadrianuksen hauta avattiin kirkon muutostöiden yhteydessä vuonna 1091, Hadrianuksen reliikit havaittiin turmeltumattomiksi ja niistä lähti suloista tuoksua. Monet ovat saaneet vastauksia pyyntöihinsä rukoillessaan hänen hautansa äärellä. Pyhä Hadrianus on suojellut erityisesti julmien opettajien takia kärsineitä oppilaita.

9
1