Pyhä Georgios Merkinkantaja, Mytilenen metropoliitta

Pyhä Georgios syntyi vuoden 776 tienoilla. Hänen perheensä asui Vähän-Aasian länsirannikolla ja oli erittäin varakas. Jo lapsena Georgiosta kiinnosti enkelielämä: hän halusi luostariin. Jäätyään orvoksi kaksitoistavuotiaana hän ei viivytellyt luostarikutsumuksensa toteuttamisessa.1 Georgios antoi pois kaiken omaisuutensa ja meni paikalliseen luostariin, jossa hänet vihittiin munkiksi.

Luostarissa nuori Georgios tuli tunnetuksi nöyrämielisyydestään sekä hyväsydämisyydestään. Vietettyään luostarissa kaksi vuotta hän päätti vetäytyä täydelliseen yksinäisyyteen. Georgios purjehti Lesboksen saarelle ja asettui asumaan luolaan. Erakkona hän vietti aikansa jatkuvasti rukoillen ja paastoten.

Georgioksen asuinsija oli ilmeisesti lähellä saaren pääkaupunkia Mytileneä. Vaikka Georgios yritti pysyä piilossa, hänet löydettiin ja hänestä tuli pian hyvin tunnettu koko saarella. Mytilenen piispan nukuttua kuolouneen hiippakunnan papit ja maallikot vaativat, että Georgios tulisi vihkiä tämän seuraajaksi. Kaikki olivat asiasta yksimielisiä, vaikka Georgios oli tuolloin vasta 28 vuoden ikäinen. Ainoa vihkimystä vastustanut oli Georgios itse, mutta kuuliaisuuttaan hän suostui paimenen tehtävään.

Georgios vihittiin Mytilenen piispaksi keisari Konstantinos Porfyrogenetoksen hallituskaudella. Piispana Georgios tuli kuuluisaksi lempeydestään ja enkelimäisestä elämästään. Hän avusti kaikkia apua tarvitsevia ja ohjasi hengellistä laumaansa rakkaudellisesti.

Georgioksen oltua Mytilenen piispana noin yhdeksän vuotta eräs saarella asuva korkea virkamies nousi vastustamaan kirkkoa ja sen oikeuksia. Georgios matkusti Konstantinopoliin puolustamaan kirkkoaan. Pääkaupungissa hän keskusteli Mytilenen tilanteesta patriarkka Nikeforos I:n (806–815, muistopäivä 2.6.) kanssa.

Nuori piispa Georgios teki suuren vaikutuksen patriarkkaan. Nikeforos I alkoi arvostaa Georgioksen hyveellisyyttä niin paljon, että pidätteli tätä Konstantinopolissa lähes kahden vuoden ajan. Georgios itse olisi halunnut jo palata hengellisen laumansa luo.

Pääkaupungissa ollessaan Georgiokselle tuli ennakkoaavistus, että pian kirkkoa vastaan hyökättäisiin. Tämä hyökkäys toteutui kuvainraastajien päästyä uudelleen valtaan. Kun Leo V Armenialaisesta (813–820) tuli keisari, hän aloitti ankaran ikonien kunnioittajien vainon. Yhdessä patriarkka Nikeforos I:n kanssa Georgios osallistui ikonien puolustamiseen. Tämän vuoksi hän joutui muiden ikonienkunnioittajien tavoin vainon kohteeksi. Georgios hakattiin ja lähetettiin sitten maanpakoon Propontiksen saarelle. Siellä hän jatkoi askeettista elämäänsä aina kuolemaansa asti.

Pyhä Georgios nukkui kuolonuneen 7. huhtikuuta vuonna 821. Hän oli tuolloin vain 45 vuoden ikäinen. Ikoneita kunnioittaneen Methodioksen noustua Konstantinopolin patriarkanistuimelle (842–846) pyhän Georgioksen reliikit siirrettiin Mytilenen katedraaliin. Hän oli jo elinaikanaan saanut Jumalalta ihmeiden tekemisen armolahjan, ja niin myös hänen reliikkiensä äärellä alkoi tapahtua ihmeitä. Pyhän Georgioksen rukousten voimasta ihmiset parantuivat vakavista sairauksista. Hän myös karkotti demoneita.

Pyhä esipaimen Georgios tunnetaan lisänimellä Merkinkantaja (Seimeioforos). Tämä lisänimi erottaa hänet kahdesta muusta Georgioksesta, jotka myös vaikuttivat Mytilenessä 800-luvulla.


1 Toisten lähteiden mukaan Georgios jäi orvoksi vasta 18-vuotiaana.