Pyhä Genevieve Pariisilainen

Pariisin suojelija, pyhä Genevieve (Genofeva) syntyi vuoden 420 tienoilla Nanterren kylässä, kymmenen kilometrin päässä Pariisista. Hänen vanhempansa Severus ja Gerontia olivat rikkaita maanomistajia, jotka kuuluivat gallialais-roomalaiseen aristokratiaan.

Noin kahdeksan vuoden ikäisenä Genevieve lähti kerran kirkkoon iltapalvelukseen. Paikalla oli Auxerren piispa pyhä Germanus (31.7.), joka oli matkalla Britanniaan yhdessä pyhän Lupuksen kanssa. Germanus laski kätensä Genevieven päälle ja ilmoitti Jumalan valinneen tytön monien pelastukseksi. Germanus siunasi Genevieven ja antoi hänelle kaulassa pidettäväksi kuparikolikon, johon oli kaiverrettu risti, ja sanoi, ettei hänen tulisi koskaan pukea ylleen kultaa, hopeaa tai helmiä vaan kohottaa mielensä tämän maailman vähäisen kauneuden yläpuolelle saadakseen periä ikuisen taivaallisen kauneuden.

Gerontia ei kuitenkaan ymmärtänyt tapahtuneen merkitystä. Kerran hän kielsi tytärtään lähtemästä kirkkoon juhlapäivänä, ja kun tämä sanoi luvanneensa piispalle käyvänsä aina jumalanpalveluksissa, äiti vimmastui ja löi tytärtään. Legendan mukaan äiti menetti tämän takia näkönsä kahdeksi vuodeksi.

Bourges’n piispa Vilicus vihki Genevieven pyhän neitsyyden kilvoitukseen noin viidentoista vuoden iässä. Galliassa ei vielä tuolloin ollut nunnaluostareita, ja Genevieve asui vanhempiensa kuolemaan asti kotonaan. Sen jälkeen hän siirtyi kumminsa luo Pariisiin. Siellä hän sairastui vakavasti. Toivuttuaan hän kertoi enkelin näyttäneen hänelle näyssä jumalattomien kärsimykset ja vanhurskaiden ilon tulevassa maailmassa. Tämän jälkeen Genevieve omistautui lakkaamattomalle rukoukselle ja ankaralle askeesille. Hän eli leivällä ja pavuilla eikä koskaan maistanut viiniä. Vasta 50 vuoden iässä hän piispojen käskystä lisäsi ruokavalioonsa kalaa ja maitoa. Suuren paaston hän aloitti teofaniajuhlan jälkeen eikä poistunut keljastaan ennen pääsiäistä. Muutoin hän palveli köyhiä ja oli täynnä laupeutta kaikkia kohtaan.

Kilvoituksillaan Genevieve saavutti sellaisen itsekurin ja sielunrauhan, että kesti rauhallisesti kaikki vihamiestensä hyökkäykset. Yläluokka karsasti sitä, että Genevieve jätti heidän elämäntapansa ja samastui köyhiin. Genevieve ei myöskään pelännyt nuhdella arvohenkilöitä, jos he harjoittivat vääryyttä. Genevievea syytettiin valehtelijaksi, ulkokultaiseksi teeskentelijäksi ja harhojen näkijäksi.

Kun pyhä Germanus kulki vuoden 445 tienoilla toisen kerran Pariisin läpi, monet panettelivat Genevievea hänelle. Heidän hämmästyksekseen pyhä piispa ei välittänyt lainkaan syytöksistä vaan meni Genevieven talolle, tervehti häntä nöyrästi ja ylisti häntä kyynelsilmin koko kansan nähden.

Vuonna 451 Attilan johtamat hunnit lähestyivät Pariisia kylväen kaikkialla hävitystä. Kun Pariisin miehet joutuivat kauhun valtaan ja päättivät evakuoida omaisuutensa ja arvoesineensä turvaan toisiin kaupunkeihin, Genevieve keräsi heidän vaimonsa kastekappeliin ja vanhurskaiden Esterin ja Juditin tavoin pyysi heitä estämään tulevan onnettomuuden paastolla ja rukouksella. Genevieve ilmoitti aviomiehille, että nuo heidän turvallisimpana pitämänsä kaupungit tultaisiin hävittämään, mutta Pariisia Kristus suojelisi ja varjelisi. Hän suorastaan kielsi miehiä viemästä omaisuuttaan pois. Raivostuneet miehet alkoivat herjata häntä vääräksi profeetaksi ja väitellä, pitäisikö hänet kivittää vai heittää Seinejokeen.

Tuolloin paikalle saapui Auxerren ylidiakoni tuoden mukanaan eräitä lahjoja, jotka kolme vuotta aiemmin kuollut pyhä Germanus oli jättänyt Genevievelle. Ylidiakoni toisti pyhän piispan todistuksen, jonka mukaan Genevieve oli uskollinen Jumalan palvelijatar. Sitten kävi ilmi, että hunnit olivat jo hävittäneet juuri ne kaupungit, joihin pariisilaiset olivat lähdössä viemään arvoesineitään, mutta roomalaiset olivat länsigoottien ja frankkien tukemina pysäyttäneet hunnit. Tämän jälkeen kaupunkilaiset alkoivat kuunnella Genevievea ja totella hänen ohjeitaan niin hengellisissä kuin maallisissakin asioissa.

Pian frankit vahvistuivat niin, että kykenivät vähitellen ottamaan koko Gallian hallintaansa. He saartoivat Pariisin seutua 10 vuotta ja kaupunki ajautui nälänhädän partaalle. Pyhä Genevieve järjesti laivueen purjehtimaan Seinejokea ylös hakemaan kaupunkiin viljaa. Pääosa viljasta saapui turvallisesti Pariisiin kansan suureksi riemuksi. Pyhä Genevieve vastasi itse lastin jakamisesta. Suurin osa jaettiin ilmaiseksi, mutta ne, joilla oli rahaa, maksoivat leivistä, joita alettiin paistaa kaupungin uuneissa.

Pyhä Genevieve kunnioitti suuresti paikallisia pyhiä, jotka olivat laskeneet perustukset Gallian kristillisyydelle. Kaupungin papiston ja kansan avulla hän rakennutti ensimmäisen Pyhän Deniksen (Dionysius) kirkon Pariisin ensimmäisen piispan kunniaksi. Kun rakentajilta puuttui kalkkia, Genevieve käski heidän mennä tiettyyn paikkaan, josta he löysivät kaksi vanhaa kuivatusuunia täynnä kalkkia.

Lauantaisin Genevieven tapana oli pitää kokoöinen vigilia asuintalossaan yhteisönsä neitseiden ja hurskaiden maallikkojen kanssa, ja sunnuntaiaamuna he siirtyivät yhdessä Pyhän Denisin basilikaan. Eräänä myrskyisenä talviaamuna tapahtui, että ryhmän kärjessä kannettu kynttilä sammui ja koko joukko jäi sysipimeään. Silloin Genevieve otti kynttilän, joka leimahti itsestään liekkiin hänen kädessään. Sen valossa joukko pääsi onnellisesti perille. Kerran tapahtui niinkin, että kun Genevieven keljassa vieraili sairas, pyhän naisen kädessä ollut kynttilä syttyi itsestään. Sairas vei sen mukanaan siunauksen ja parantumisen välikappaleeksi.

Genevieven maine levisi laajalle. Hän matkusteli muissa Pohjois-Gallian kaupungeissa sekä kirkollisissa että valtiollisissa asioissa. Hänet otettiin kaikkialla vastaan kuin piispa tai hallitusmies. Jumalan avulla Genevieve paransi sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Genevieve tunnettiin pian Syyriassa asti: gallialaiset kauppiaat kertoivat hänestä pyhälle Simeon Styliitalle (1.9.), joka lähetti Genevievelle nöyrimmät terveisensä ja pyysi tämän esirukouksia.

Frankkien kuningas Childeric kunnioitti suuresti Genevievea, mikä osin johtui hänen puolisonsa pyhän Clotilden vaikutuksesta. Childeric esimerkiksi säästi eräiden sotavankien hengen, kun pyhä Genevieve oli vedonnut häneen. Myös hänen poikansa ja seuraajansa Klodvig I (481–511), joka saattoi Gallian valloituksen päätökseen, kuunteli Genevieven vetoomuksia vankien ja pahantekijöiden puolesta. Klodvig itsekin kääntyi kristityksi vuonna 496. Sekä Clotilde että Genevieve olivat noihin aikoihin molemmat Pariisissa, jossa heidän luonaan kävi usein myös pyhä Remigius (1.10.). Nämä kolme hyvin erilaista pyhää keskustelivat yhdessä hengellisistä asioista ja kirkon roolista tuona historiallisesti merkittävänä murroskautena, joka merkitsi Ranskan syntyä.

Saavutettuaan kahdeksankymmenen vuoden iän koko kansan rakastama ja kunnioittama pyhä Genevieve antoi henkensä Jumalan käsiin. Tämä tapahtui vuoden 500 tienoilla. Hänet haudattiin kaupungin eteläpuolelle hautausmaalle, joka tunnetaan yhä nimellä Montagne-Sainte-Geneviève. Haudalle pystytettiin pieni puinen kappeli, jonka Klodvig ja Clotilde määräsivät muutaman vuoden kuluttua purettavaksi. Sen tilalle rakennettiin pyhille apostoleille omistettu basilika, johon heidät itsensäkin aikanaan haudattiin. Myöhemmin basilikan paikalle rakennettiin uusi kirkko, joka omistettiin pyhälle Genevievelle.

Pyhä Genevieve on suojellut Pariisia ja sen asukkaita vuosisadasta toiseen. Hänen reliikkiensä kautta on tapahtunut lukemattomia parantumisia. Sotien, piiritysten, kulkutautien, tulipalojen ja tulvien aikana kansa on kokoontunut rukoilemaan hänen reliikkiensä äärelle. Jumala on jakanut armovoimaansa pyhän palvelijattarensa esirukousten ja pariisilaisten uskon tähden. Tunnetuin ihme tapahtui vuonna 1129, kun laajoille alueille oli levinnyt myrkytysepidemia, joka aiheutti kovaa kuumetta, kouristuksia ja kuolion. Kun 14 000 ihmistä oli jo kuollut ja lääkärit olivat voimattomia, pyhän Genevieven reliikit tuotiin esiin ja niitä kannettiin ristisaatossa ympäri kaupunkia. Epidemian eteneminen pysähtyi saman tien ja pian se katosi kokonaan. Paavi Innocentius II (1130–1133) tutki tapauksen tarkkaan paikan päällä Pariisissa ja määräsi ihmeen kunniaksi vuosittaisen juhlapäivän 26.11.

Suurin osa pyhän Genevieven reliikeistä tuhoutui vuonna 1793, kun vallankumoukselliset polttivat ne ja heittivät Seinejokeen. Samalla kirkko, joka oli juuri uusittu (1746), otettiin maalliseen käyttöön ja siitä tuli eräänlainen kansallinen mausoleumi (Pantheon).