Pyhä Fursey, ihmeidentekijä ja tuonpuoleisen näkijä

Pyhä Fursey[1] syntyi pienellä saarella Irlannin länsirannikolla 500-luvun lopulla. Hän oppi jo lapsena lukemaan ja rakastamaan kertomuksia pyhistä kilvoittelijoista. Vartuttuaan hän jätti kotinsa ja omistautui kilvoituselämään. Hän vaelteli etsien viisautta ja opetusta, kunnes perusti oman luostariyhteisön paikkaan, joka tunnetaan nimillä Rathmat ja Killursa. Fursey opetti ja julisti, ja pian hän alkoi saada oppilaita eri puolilta Irlantia. Hänen luonaan kävi vuosi vuodelta enemmän ihailijoita ja neuvonkysyjiä, ja vähitellen hän alkoi kaivata salaisempaa ja vaatimattomampaa elämänmuotoa.

Vuoden 630 tienoilla Fursey purjehti Englannin puolelle mukanaan munkkinsa Foillian (31.10.) ja Ultan (2.5.). Heidän aikomuksenaan oli kilvoitella kiertelevinä pyhiinvaeltajina asettumatta pysyvästi minnekään. Parin vuoden ajan he kulkivat rukoillen ja kilvoitellen ja luottivat Jumalaan kaikissa olosuhteissa. He kärsivät nälkää, sadetta ja myrskyjä mutta myös nauttivat metsien rauhasta ja niittyjen kauneudesta. Fursey oli vaikuttava sananjulistaja, jonka innoittamina monet kääntyivät kristityiksi. Uskovissa hänen sanansa taas herättivät entistä suurempaa uskoa ja rakkautta Kristukseen.

Vuoden 632 tienoilla itäanglien kuningas Sigebert otti vaeltelijamunkit ystävällisesti vastaan. Noihin aikoihin Fursey näki ilmestyksen, jossa häntä rohkaistiin jatkamaan kilvoituksiaan ja sananjulistustaan. Näyn rohkaisemana Fursey perusti luostarin kuninkaan antamaan Burgh Castlen linnoitukseen Suffolkin Cnobheresburgissa.

Ilmestyksiä nähdessään Fursey saattoi olla pitkiä aikoja hurmoksellisessa tilassa. Hän sai nähdä harvinaisia näkymiä tuonpuoleisesta elämästä: taivaasta ja helvetistä, enkeleistä ja demoneista sekä syntisten rangaistuksista. Hän näki taivaassa enkelien kuoron ja kuuli pyhien laulavan: ”pyhät käyvät voimasta voimaan” ja ”jumalien Jumala on ilmestynyt Siionissa”. Toisessa taivasnäyssä pyhä Fursey näki eri aikakausien papeiksi vihityt keltit ja sai keskustella heidän kanssaan ja oppia monia hengellisesti hyödyllisiä seikkoja. Suurin osa pyhän Furseyn näkemistä ilmestyksistä koski hyvän ja pahan välistä taistelua.

Kuuluisimmassa ilmestyksessä pyhän Furseyn luokse tuli kolme enkeliä, joista yksi nosti hänet korkealle ilmaan ja kysyi, mitä hän näki. Alas katsoessaan Fursey näki synkän laakson, jonka yllä loimusi neljä tulta. Fursey kysyi, mitä ne olivat, ja enkeli vastasi niiden olevan neljä tulivirtaa, jotka tahtoivat niellä maailman: ”Ensimmäinen on vääryys. Se tarkoittaa, että Saatanaa ja hänen tekojaan ei kielletä, vaikka kasteessa niin luvataan. Toinen on ahneus: maallista mammonaa pidetään tärkeämpänä kuin Jumalan rakastamista. Kolmas on epäsopu: lähimmäisiä loukataan tarpeettomasti pienissäkin asioissa. Neljäs on julmuus: heikompia käytetään hyväksi.” Neljä tulta kasvoivat vähitellen yhteen ja muuttuivat yhdeksi valtaisaksi tulimereksi. Tulen noustessa Fursey huusi apua, mutta enkeli sanoi: ”Se ei polta sinua, sillä sinä et ole sytyttänyt sitä. Se näyttää suurelta ja kauhealta, mutta se koettelee jokaista hänen ansioidensa mukaan ja polttaa pois synnilliset himot. Jokaisen ruumis syttyy palamaan himosta, ja siksi kuoleman vapauttaessa ihmisen ruumiistaan hänen on sovitettava syntinsä tulen kautta.” Sitten yksi enkeli astui jakamaan liekkejä, ja Fursey näki riivaajien liikkuvan liekeissä ja lietsovan niitä hurskaita vastaan. Riivaajat alkoivat syyttää häntäkin, mutta enkelit puhuivat hänen puolustuksekseen.

Fursey oli koskettava hahmo, joka teki kaikkiin syvän vaikutuksen. Puhuessaan ilmestyksissä näkemistään asioista hän alkoi aina hikoilla, vaikka olisi ollut pakkaspäivä. Hän oli myös aikansa suurimpia ihmeidentekijöitä.

Kymmenen vuoden kuluttua Furseyn ja hänen munkkiensa suojelija Sigebert kuoli. Noihin aikoihin Fursey oli jo kyllästynyt luostarin johtamisen tuomiin maallisiin huoliin, valtaan ja kunniaan. Hän jätti luostarin Foillianin huostaan ja vetäytyi pyhän Ultanin luokse, joka oli jo aiemmin ryhtynyt erakoksi. Vuoden kuluttua Fursey lähti pyhiinvaellukselle mantereelle, päämääränään ilmeisesti Rooma.

Galliassa pyhä Fursey herätti suurta huomiota herätettyään erään kreivin pojan kuolleista. Kreivi pyysi hartaasti Furseyta jäämään mailleen, mutta Fursey ei suostunut. Valtaapitävät alkoivat kilpailla pyhän Furseyn suosiosta. Lopulta hän hyväksyi tarjouksen ottaa vastaan maata Lagny-sur-Marnesta, Pariisin läheltä, jonne hän perusti luostarin vuoden 644 tienoilla.

Pyhä Fursey kuoli Mezerollesissa ollessaan matkalla Sommen alueella vuonna 648. Hänet haudattiin Pohjois-Gallian Peronnessa toimineeseen irlantilaiseen luostariin. Haudasta tuli pian pyhiinvaelluskohde. Vuonna 654 hänen turmeltumattomat jäännöksensä sijoitettiin pienen talon muotoiseen pyhäkköön, jonka koristelun valmisti pyhä Eligius (1.12.). Haudalla alkoi tapahtua ihmeitä. Pyhää Furseyta on kunnioitettu Ranskassa, Irlannissa ja Englannissa. Taiteessa hänet on kuvattu apottina, kuolleen nuorukaisen herättäjänä ja tulevan maailman näkyjen näkijänä. Hänen näkynsä jättivät pysyvän vaikutuksen keskiajan ajatteluun, muun muassa Danten Jumalalliseen näytelmään.


[1] Nimi esiintyy myös muodoissa Fursa, Fursae ja Fursu.

16
1