Pyhä Fructuosus, Bragan arkkipiispa

Pyhä Fructuosus eli 600-luvulla. Hän oli kotoisin Espanjasta ja hänen isänsä oli upseeri. Fructuosuksen perhe kuului visigoottien kuninkaalliseen sukuun. Perheen yhteiskunnallinen asema asetti pojalle suuret maalliset odotukset. Vanhempien kuolema kuitenkin vapautti nuoren miehen maallisista siteistä. Fructuosus saattoi omistaa koko elämänsä Jumalan palvelemiseen, ja hän lähti hetimiten opiskelemaan teologiaa Palencian piispan perustamaan seminaariin.

Opintojen päätyttyä Fructuosus myi kaiken maaomaisuutensa ja jakoi suurimman osan saamistaan varoista köyhille. Lopuilla rahoilla hän perusti luostareita. Fructuosus vihittiin munkiksi, ja pian hän vetäytyi viettämään erakkoelämää Vierzon vuoristoon. Kerran eräs metsästäjä näki hänen liikkuvan rinteellä ja luuli häntä villieläimeksi. Metsästäjä viritti jo joustaan ampuakseen nuolen, kun hän huomasi erakon rukousasentoon nostetut kädet ja ymmärsi, että kyseessä oli ihminen.

Vuoristoerakon luokse alkoi pian saapua enkelielämää kaipaavia miehiä, jotka jäivät hänen oppilaikseen. Fructuosus perusti hengellisille lapsilleen luostarin, jonka nimeksi tuli Complutum. Kun luostarin toiminta oli saatu järjestettyä, Fructuosus luovutti sen ohjat toisten käsiin. Itse hän vetäytyi jälleen erämaan yksinäisyyteen.

Fructuosus etsi itselleen asuinpaikan syvältä metsän uumenista, mutta tälläkään kertaa hän ei saanut olla kauan yksin, vaan hänet löydettiin pian. Jopa närhilinnut tuntuivat ilmiantavan pyhän miehen piilopaikan muulle maailmalle tervehtimällä tätä iloisesti. Monet saapuivat Fructuosuksen luokse saadakseen hengellistä ohjausta, ja hänen innoittamanaan kokonaisia perheitä siirtyi maailmallisen elämän piiristä luostariasukeiksi.

Kaikilla luostarielämästä kiinnostuneilla ei kuitenkaan ollut mielessään Jumalan palveleminen: jotkut halusivat vain paeta asevelvollisuutta. Tämän vuoksi määrättiin, että luostariin vetäytymiseen tarvittiin kuninkaallinen lupa. Fructuosus kirjoitti luostareita varten kaksi luostarisääntöä, joista toinen oli erittäin tiukka ja perustui täydelliseen kuuliaisuuteen. Se koski hänen aiemmin perustamaansa Complutumia. Toinen luostarisääntö puolestaan oli tarkoitettu niin sanottuja ”sukuluostareita” varten. Nämä olivat tietyn suvun rakennuttamia, niiden rakennukset pysyivät suvun hallussa ja useimmiten myös luostarin johtaja tuli tuosta samasta suvusta.

Fructuosus ymmärsi, että omassa kotimaassaan hänen oli mahdotonta elää erakkona. Tämän vuoksi hän alkoi suunnitella matkaa Egyptiin, jossa hän voisi kilvoitella niin kuin aiempien vuosisatojen erämaaisät. Fructuosuksen saama kuninkaallinen käsky esti kuitenkin hänen matka-aikeensa. Kilvoittelijaa suuresti arvostava hallitsija määräsi, että tämän oli tultava hänen luokseen. Saavuttuaan hoviin Fructuosukselle järjestettiin vartijat, jotta hän ei pääsisi lähtemään maasta. Pian tämän jälkeen hänet vihittiin puolipakolla Dumiumin piispaksi ja vuonna 656 hänet valittiin Bragan arkkipiispanistuimelle. Samana vuonna Fructuosus osallistui myös Toledon kirkolliskokoukseen.

Piispuudestaan huolimatta Fructuosus piti kiinni askeettisesta elämäntavastaan ja eli kuten munkki. Piispallisen työsarkansa alussa Fructuosus kohtasi paljon vastustusta, mutta hiljalleen hänen kärsivällisyytensä ja sävyisyytensä lepytti vastustajat. Tuntiessaan kuolemansa lähestyvän Fructuosus pyysi, että hänet kannettaisiin kirkkoon. Siellä hänet asetettiin lepäämään ristinmuotoisen tuhkakasan päälle alttaripöydän eteen. Pyhä Fructuosus nukkui kuolonuneen vuonna 665. Hänen reliikkejään säilytetään nykyisin Santiago de Compostellassa.

16
4