Pyhä Feodor, Rostovin arkkipiispa

Pyhä Feodor oli pyhittäjä Sergei Radonežilaisen (25.9.) veljen Stefanin poika. Stefan jäi nuorena leskeksi ja meni ensin Hotkovon luostariin. Sitten hän eli vähän aikaa veljensä Sergein kanssa Radonežissa, josta hän siirtyi Moskovaan Teofanian eli Jumalan ilmestymisen luostariin. Hänen nuorempi poikansa Johannes oli jatkuvasti hänen kanssaan. Stefan tahtoi antaa pojalleen hengellisen kasvatuksen ja toi hänet siksi kahdentoista vuoden ikäisenä pyhittäjä Sergein luo Radonežin erämaaluostariin. Sergei vihki hänet munkiksi ja antoi hänelle nimen Feodor.

Nuori munkki varttui suuren setänsä ohjauksessa kasvaen puhtaudessa ja pyhyydessä. Hänen hartautensa, nöyryytensä ja valmiutensa tunnustaa kaikki ajatuksensa pyhittäjä Sergeille herättivät ihmetystä veljestössä. Hän sai pappisvihkimyksen ja saavutti sellaisen hengellisen korkeuden, että hänen toimittaessaan liturgiaa puhdassydämiset rukoilijat näkivät enkelien palvelevan hänen rinnallaan. Hän kilvoitteli luostarin rauhassa 22 vuotta opetellen muun muassa ikonimaalausta.

Tuntiessaan sydämessään halua uuden luostarin perustamiseen Feodor kertoi toiveestaan pyhittäjä Sergeille, joka piti sitä Jumalan kutsuna ja kehotti häntä etsimään luostarille sopivan paikan. Feodor valitsi Simonovo-nimisen alueen Moskovajoen varrelta, ja pyhittäjä Sergei kävi itse tarkastamassa ja hyväksymässä oppilaansa valinnan. Moskovan metropoliitan pyhän Aleksin (12.2.) siunauksella Feodor rakennutti kirkon Jumalanäidin syntymän kunniaksi.

Hyveistään, hengellisestä viisaudestaan ja harkintakyvystään tunnetun Feodorin maine houkutteli heti alusta pitäen luostariin kilvoitteluelämää kaipaavia etsijöitä. Hänen maineensa kasvoi niin suureksi, että pyhittäjä Sergei murehti ja rukoili, ettei Feodor vain kompastuisi hengellisellä tiellään.

Jumalanäidin syntymän luostari sijaitsi suuren tien varrella, mistä koitui häiriötä munkkien elämälle. Tämän vuoksi Feodor siirtyi hiljaisempaan paikkaan metsän keskelle viiden kilometrin päähän Moskovan Kremlistä, ja alkoi kilvoitella siellä täydessä hiljaisuudessa. Mutta pian hänen luokseen alkoi jälleen tulla oppilaita. Pyhittäjä Sergei kävi paikalla ja antoi siunauksensa perustaa sinnekin luostari. Tämän Uuden Simonovon luostarin kirkko pyhitettiin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumiselle.

Feodor tuli Moskovassa kuuluisaksi hyveellisestä ja askeettisesta elämästään. Suuriruhtinas Dimitri Donskoi (19.5.) valitsi hänet rippi-isäkseen ja uskoi hänelle tärkeitä kirkollisia ja valtiollisia tehtäviä. Suuriruhtinaan toimeksiannosta hän kävi Kiovassa ja Konstantinopolissa, missä patriarkka korotti hänet arkkimandriitaksi. Monista luostarin ulkopuolisista tehtävistään huolimatta hän johti tarmokkaasti luostarinsa elämää ja kasvatti monta suurta kilvoittelijaa. Muiden muassa pyhittäjät Kiril ja Ferapont, jotka sittemmin perustivat Valgetjärven (Belozerskin) alueelle kaksi kuuluisaa luostaria, saivat munkiksivihkimyksen Simonovon luostarissa.

Vuonna 1388 Feodor kävi jälleen Konstantinopolissa Venäjän kirkon asioissa ja palasi kotimaahansa Rostovin arkkipiispana. Lyhyen piispakautensa aikana hän rakennutti Rostoviin nunnaluostarin. Hän myös maalasi ikoneita Simonovon luostariin ja moniin Moskovan kirkkoihin.

Johdettuaan hiippakuntaansa viiden vuoden ajan pyhä Feodor nukkui autuaaseen kuolonuneen 28. marraskuuta vuonna 1394, ja hänet kanonisoitiin pyhäksi pian sen jälkeen.