Pyhä Euthymios, Konstantinopolin patriarkka

Pyhä Euthymios syntyi Isaurian Seleukiassa vuoden 834 tienoilla. Lapsuudestaan lähtien hän rakasti Jumalaa. Jo nuorena hän vetäytyi Bithynian Olymposvuorelle, missä hän antautui innokkaasti askeettisiin kilvoituksiin. Hänellä oli vain yksi vaate, hän paastosi äärimmäisyyksiin saakka ja taisteli unta vastaan pakottamalla silmänsä pysymään auki jonkinlaisen esineen avulla. Myöhemmin hän eli jonkin aikaa Astakionin lahden rannalla Nikomediaa vastapäätä ja asettui sitten Pyhän Teodoroksen luostariin Konstantinopolissa.

Pyhän Euthymioksen elämänkaareen liittyy tavaton määrä keisarin hovista alkunsa saaneita juonitteluja ja käänteitä. Kun keisari Leo VI Viisas nousi valtaistuimelle (886), hän halusi rippi-isänsä Euthymioksen neuvonantajakseen ja meni jopa henkilökohtaisesti Euthymioksen luostariin suostuttelemaan häntä. Ensin Euthymios kieltäytyi mutta lupasi lopulta mennä palatsiin suuren paaston lopussa. Paaston jälkeen hän ilmoitti keisarille tahtovansa tältä vain yhtä ainoaa asiaa: että saisi nähdä hänen olevan oikeudenmukainen. Leo kuitenkin luotti täysin jalkavaimonsa Zoen isään Stylianos Zautzekseen (k. 899). Tämä oli ahne ja kunnianhimoinen mies, joka murskasi kaikki suunnitelmiensa vastustajat. Hänen uhrinsa pyysivät apua Euthymiokselta, joka vetosi keisariin heidän puolestaan. Raivoissaan Zautzes lähti Euthymioksen luokse syyttäen tätä valtion vihollisten puolustelemisesta. Pyhä vastasi vain ennustaen Zautzekselle häpeää ja onnettomuuksia, jotka kohtaisivat hänen perhettään. Kaikista vehkeilyistään huolimatta Zautzes ei onnistunut kääntämään keisarin päätä hänen hengellistä isäänsä vastaan. Kaikki tämä oli omiaan häiritsemään pyhän askeetin rauhaa, ja hän päätti palata takaisin Bithynian Olymposvuorelle.

Kahden ja puolen vuoden taivuttelun jälkeen pyhä keisarinna Teofano (16.12.) onnistui saamaan Euthymioksen tulemaan hoviin. Hän viipyi siellä vain kolme päivää. Tilaisuuden tarjoutuessa patriarkka Stefanos teki hänestä synkelloksen, korkea-arvoisen virkamiehen. Kiinnittämättä asiaan huomiota Euthymios palasi luostariinsa ja poistui sieltä vasta vuoden kuluttua luovuttamaan eroanomuksensa. Hän suostui kuitenkin käymään kaupungissa kerran kuussa. Kun keisari Leo oli vakavasti sairaana, Euthymios kävi useamminkin hänen luonaan rohkaisemassa häntä rukouksillaan ja isällisillä neuvoillaan. Leo ehdotti Euthymiokselle, että tämä ottaisi ohjaukseensa Pyhän Sergioksen luostarin, joka oli palatsin lähellä, mutta Jumalan mies kieltäytyi ”kastelemasta toisten kylvöä”, kuten hän sanoi.

Keisarin vaatimuksesta Euthymios sen sijaan suostui perustamaan uuden luostarin Psamathian alueelle lähelle Studionin luostaria. Kun hän sai kuulla, että tontin oli hankkinut Zautzes karkottaen sen entisen omistajan luostariin, hän kirjoitti keisarille tehden selväksi, ettei hän ottaisi vastaan lahjaa, joka oli ryöstösaalista. Kun oikeus palautettiin, paikalle rakennettiin iso ja kaunis luostari, joka vihittiin pyhien Kosmaksen ja Damianoksen muistoksi. Patriarkka vihki sen keisarin läsnäollessa. Toimituksen jälkeen pyhä Euthymios vetäytyi yksinäisyyteen ja aloitti neljänkymmenen päivän paaston, jonka päätyttyä hän kohotti Jumalalle kiitosrukouksen.

Vaikka Euthymios kuului keisarin ystäväpiiriin ja oli ylimysten ihailema, hän pysyi ennen kaikkea moitteettomana Jumalan käskyjen puolustajana. Hän nuhteli ankarasti keisari Leoa, kun tämä oli hylännyt laillisen vaimonsa elääkseen jalkavaimonsa Zoen kanssa. Keisarin painostuksesta huolimatta Euthymios kieltäytyi antamasta suostumustaan tämän avioerolle ja ilmoitti Leolle katkaisevansa kaikki suhteensa häneen.

Patriarkka Stefanoksen kuoleman jälkeen (893) Euthymioksesta odotettiin hänen seuraajaansa. Zautzes ja muut hovimiehet keksivät keinoja mustamaalatakseen häntä kaikin tavoin hallitsijan edessä. Kun sitten hurskas keisarinna Teofano ja hänen jälkeensä Zoen aviomies olivat kuolleet, Leo toivoi lopulta voivansa solmia laillisen avioliiton Zoen kanssa. Euthymios pysyi kuitenkin horjumattomana kiellossaan arvellen, että avioon vihkimisen myötä kansa alkaisi uskoa huhuihin, joiden mukaan Zoe oli itse tappanut niin keisarinnan kuin oman aviomiehensäkin päästäkseen keisarinnaksi. Tässä tilanteessa keisari karkotti Euthymioksen Pyhän Diomedeksen luostariin. Siellä Euthymios eli kaksi vuotta rauhallista, rukouksellista elämää. Hän tuomitsi kuitenkin järkkymättä keisarin uuden avioliiton, joka oli hänen silmissään yleisen moraalin vastainen skandaali. Zoe kuoli vuonna 896, niin kuin pyhä piispa oli ennalta todennut. Surun murtamana Leo meni pyytämään anteeksi rippi-isältään. Sen jälkeen hän kutsui Euthymioksen kolmeksi päiväksi palatsiin ja antoi hänen mukaansa suuret määrät lahjoja.

Rauhallisen kauden jälkeen keisari, joka oli syyttänyt veljeään epäoikeudenmukaisesti kapinayrityksestä, sai kuulla, että Euthymios tuomitsi hänen asennoitumisensa. Leo sanoi hänelle, että hänen pitäisi pysyä luostarissaan ja huolehtia omista asioistaan. Pyhä Euthymios vastasi: ”Kaikista lahjoista, joita olet antanut minulle, mikään ei ole tuottanut minulle niin suurta iloa kuin käsky saada elää keljassani ja keskittyä omaa sieluani koskeviin asioihin.”

Pyhän patriarkka Antonios II Kauleaksen (12.2.) kuoltua vuonna 901 kirkon johtoon valittiin pyhä Nikolaos Mystikko (16.5.). Keisari oli juuri menettänyt kolmannen vaimonsa ja tahtoi solmia neljännen avioliiton Zoe Karvounopsinan kanssa vastoin pyhiä kanoneja ja lakeja, joita hän itse oli ollut saattamassa voimaan. Patriarkka Nikolaos suostui kastamaan tästä liitosta syntyneen lapsen, josta tuli myöhemmin keisari Konstantinos VII Porfyrogenitos, mutta kieltäytyi rikkomasta lakia ja vihkimästä heitä avioliittoon. Kieltäytymisen seurauksena hän lähti vapaaehtoisesti maanpakoon Galakrinan luostariinsa. Pyhää Euthymiosta esitettiin hänen paikalleen. Metropoliitoille, jotka vierailivat hänen luonaan, Euthymios sanoi: ”Älkää antako tätä taakkaa sellaiselle kurjalle ja ansiottomalle kuin minulle. Jättäkää minut huolehtimaan itsestäni ja oppilaistani.” Silloin keisari Leo meni itse hänen luokseen ja pyysi häntä ottamaan vastuulleen tämän tehtävän. Kun Euthymios oli saanut varmuuden siitä, että patriarkka Nikolaos oli todella luopunut istuimestaan ja että Rooman paavi ja muut patriarkat olivat valmiita joustamaan pyhistä kanoneista, jotta keisari voisi solmia neljännen avioliittonsa, hän otti vastaan patriarkan vihkimyksen.

Patriarkan asemassa Euthymioksen hyveet alkoivat loistaa kirkkaasti. Hän voitti vihollisensa ystävällisyydellään, niin että heistä tuli hänen innokkaimpia puolustajiaan. Keisarin epäkristillinen neljäs avioliitto kuitenkin vaivasi häntä. Vaikka hän oli pitkin hampain hyväksynyt sen, hän asetti vihkimyksen toimittaneen pappi Tuomaksen toimituskieltoon ja kieltäytyi lisäämästä Zoen nimeä kirkon muistelukirjaan, vaikka tämä uhkaili ja painosti häntä. Patriarkka pyrki pääsemään sovintoon edeltäjänsä, pyhän Nikolaoksen kannattajien kanssa, mutta ei onnistunut rauhoittamaan tilannetta.

Leo VI:n kuoltua (912) hänen veljensä Aleksanteri lähetti Euthymioksen Agathoksen luostariin ja kutsui Nikolaoksen uudestaan patriarkan istuimelle. Pyhä Euthymios, joka kaipasi ainoastaan hiljaista hesykastista elämää ja rauhaa kirkkoon, oli erittäin halukas vetäytymään syrjään. Hänelle uskolliset metropoliitat eivät kuitenkaan sallineet sitä vaan sanoivat, ettei kenenkään tule saada aihetta syyttää häntä palkkapaimeneksi, joka hylkäsi laumansa. Euthymios vastasi, että hän oli valmis vuodattamaan verensä kirkon hyväksi, mutta pelkäsi vastustajiensa kiivaita reaktioita muita kohtaan. Hänen kannattajiaan alettiinkin soimata ja Euthymios itse karkotettiin Magnauran palatsiin odottamaan viraltapanoa. Rauhallisin mielin ja säteilevin kasvoin hän kuunteli patriarkka Nikolaoksen esittämiä syytöksiä. Sen jälkeen häneltä riisuttiin piispalliset vaatteet, jotka revittiin palasiksi. Hänen partaansa revittiin ja häntä potkittiin ja lyötiin nyrkeillä. Häneltä irtosi kaksi hammasta, ja välillä hän menetti tajuntansa. Lopuksi hänet tyrkättiin alas portaita, niin että hän oli vähällä menettää henkensä. Sitten hänet karkotettiin Agathoksen luostariin.

Synodi julisti Euthymioksen erotetuksi kirkon yhteydestä samoin kuin kaikki muut piispat, jotka olivat hyväksyneet keisarin neljännen avioliiton. Karkotuksessa Euthymios eli hesykastista luostarielämää ja lausui jatkuvasti: ”Tapahtukoon Jumalan tahto. Olkoon Hänen pyhä nimensä siunattu.”

Nikolaos joutui kuitenkin pian keisarinna Zoen epäsuosioon. Kun hän oli etsinyt turvaa Pyhän Sofian kirkosta, patriarkan istuinta tarjottiin jälleen Euthymiokselle. Vapaana kaikesta kunnianhimosta ja kostonhalusta hän vastasi, että piti parempana katumuksen kruunua. Hän ilmoitti profeetallisesti, että hänen puolellaan olleet piispat tulisivat saamaan piispanistuimensa takaisin. Palattuaan patriarkaattiin Nikolaos, joka tunsi kunnioitusta kilpailijansa suurta sielua kohtaan, kävi vierailulla hänen luonaan Agathoksen luostarissa. Kun Euthymios sairastui vakavasti, hän kutsui Nikolaoksen vuoteensa viereen ja pyysi nöyrästi anteeksi. Nikolaos kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: ”Sinun tulee enemminkin antaa minulle anteeksi kaikki paha, jota olen sinulle tehnyt.” Nämä kaksi patriarkkaa, jotka keisarin hovin juonittelujen takia olivat ajautuneet toistensa vastustajiksi, pyysivät kyynelsilmin anteeksi toisiltaan tuntikausien ajan.

Pyhä Euthymios käytti viimeiset päivänsä saadakseen kahden luostarinsa Agathoksen ja Psamathian asiat järjestykseen ja antaakseen munkeilleen viimeiset ohjeensa. Hän kehotti heitä armeliaisuuteen ja rukoukseen pyytäen heiltä esirukouksia itselleen, niin että Jumala antaisi hänelle anteeksi ne vaikeudet, jotka hänen takiaan olivat repineet kirkkoa. Sen jälkeen hän antoi sielunsa Jumalan haltuun elokuun 5. päivänä vuonna 917. Hänellä oli takanaan 75 vuotta kilvoituselämää.