Pyhä Eustathius Luxeuil’lainen

Ankarasta luostarisäännöstään tunnetulla irlantilaisella pyhällä Columbanuksella (23.11.) oli useita seuraajia. Eräs heistä oli pyhä Eustathius, joka oli yksi Columbanuksen rakkaimmista oppilaista. Pyhä Columbanus ja hänen irlantilaismunkkinsa ajettiin maanpakolaisuuteen Luxeuilin luostarista vuoden 610 tienoilla, koska Columbanus oli rohjennut nuhdella kuninkaallisten siveettömyyttä.

Eustathius seurasi oppi-isäänsä tälle merimatkalle.

Pyhän Columbanuksen ja munkkien laiva kuitenkin ajautui myrskyssä takaisin Gallian rannikolle ja he jäivät mantereelle. Vuoden 616 tienoilla Eustathiuksesta tuli Luxeuilin luostarin johtaja. Pyhä Columbanus oli aiemmin palvellut tässä tehtävässä 25 vuoden ajan ja saavuttanut valtaisan maineen. Luostarin veljestö oli suuri: Eustathiuksen alaisuudessa oli noin 600 munkkia. Hänen luostarijohtajuutensa aikana Luxeuil tuotti runsaasti piispoja ja pyhiä, mikä johtui pitkälti Eustathiuksen omasta esimerkistä. Hän oli nöyrä ja kilvoitteli paastossa ja jatkuvassa rukouksessa.

Myöhemmin gallialainen kuningas Cloithare lähetti pyhän Eustathiuksen Pohjois-Italian Bobbioon, jonne Columbanus oli perustanut luostarin. Kuninkaan toiveen mukaisesti Eusthatios yritti suostutella pyhää Columbanusta palaamaan takaisin Galliaan. Columbanuksen viholliset olivat näet kuolleet ja hänen olisi ollut turvallista palata.[1] Pyhä Columbanus vastasi kuitenkin kieltävästi.

Paluumatkallaan kohti Luxeuil’ta Eustathius julisti kristinuskoa Doubsin alueen pakanoille, ja nämä kääntyivät pian kristityiksi. Hän myös perusti alueelle luostarin. Bavarian alueelle Eustathius jätti osan munkeistaan, jotta nämä tekisivät siellä lähetystyötä. Itse hän palasi Luxeuilin luostariin.

Luxeilissa Eustathiusta kuitenkin odotti ongelma. Hän ei ollut halunnut ottaa lähetystyöntekijämunkkiensa joukkoon erästä Agrestius-nimistä munkkia, josta oli sittemmin tullut harhaoppinen. Agrestius meni Mâconin kirkolliskokoukseen ja yritti siellä saada tuomittua pyhän Columbanuksen luostarisäännön ja hänen välittämänsä tradition. Eustathius käytti kuitenkin vaikutusvaltaansa, eikä kirkolliskokous hyväksynyt Agrestiuksen argumentteja. Kokous päinvastoin hyväksyi pyhän Columbanuksen luostarisäännön.

Agrestius ei kuitenkaan luovuttanut. Eustathius oli antanut hänelle rauhansuudelman, mutta Agrestius vihasi pyhää miestä ja yritti siksi saada puolelleen tämän oppilaita. Luxeuilin luostarin tytärluostareista Remiremont harhautui seuraamaan Agrestiusta Eustathiusta vastaan, mutta nunnaluostarin abbedissa Fara (3.4.) puolusti pyhää Columbanusta ja hänen oppilaitaan. Hän torjui Agrestiuksen syytökset ja muistutti, että ihmetyöt puhuivat Agrestiuksen kantaa vastaan ja Eustathiuksen puolesta. Fara kertoi, että oli itse kokenut näitä ihmeitä: Eustathius oli parantanut Faran, kun tämä oli vielä nuori neito

Ristiriidat kuitenkin ratkesivat pian, sillä Agrestius kuoli. Hänen oma palvelijansa iski häntä kirveellä. Eustathius saattoi rauhassa jatkaa suuren luostariyhteisönsä johtamista.

Pyhä Eustathius nukkui kuolonuneen vuoden 625 tienoilla. Kerrotaan, että hieman ennen kuolemaansa hän näki näyn. Näyssä Jumala antoi hänelle kaksi vaihtoehtoa: hän voisi valita joko neljäkymmentä päivää kestävän hitaan ja väsyttävän kuolinkamppailun tai kolmekymmentä päivää kestävät voimakkaat kärsimykset. Pyhä Eustathius valitsi jälkimmäisen, sillä hän tahtoi päästä nopeammin nauttimaan taivaallisista asuinsijoista.


[1] Vrt. Synaksarion, Marraskuu, 315–321.

29
3