Pyhä Eulogios, Aleksandrian arkkipiispa

Eulogios oli antiokialainen munkki, josta tuli 500-luvun loppupuolella Jumalanäidille pyhitetyn luostarin igumeni. Teologisesti sivistyneenä ja voimakastahtoisena Khalkedonin tunnustuksen puolustajana hänet valittiin vuonna 581 Aleksandrian patriarkaksi. Hän johti kirkkoa 26 vuoden ajan.

Patriarkka Eulogioksen sihteereinä palvelivat muun muassa pyhät Sofronios (11.3.) ja Johannes Moskos, joka tunnetaan erityisesti Niityn kirjoittajana.1

Eulogios kunnioitti suuresti marttyyreja. Eräänä yönä Eulogios oli toimittamassa aamupalvelusta piispantalonsa kappelissa, kun hän huomasi vierellään ylidiakoni Julianoksen. Eulogios ihmetteli, kuinka tämä oli päässyt sisään, mutta jatkoi psalmien lukemista ja he kumarsivat toisilleen. Kun Julianos ei psalmien jälkeen noussut vaan jäi istumaan, Eulogios kysyi: ”Etkö aio nousta?” Julianos vastasi: ”En pääse ylös, jos sinä et ojenna kättäsi ja nosta minua.” Eulogios ojensi kätensä, veti hänet ylös ja jatkoi lukemista. Tämän jälkeen hän ei enää nähnyt Julianosta. Kun Eulogios myöhemmin alkoi kysellä, kuka oli päästänyt ylidiakonin yöllä sisään, kävi ilmi, ettei tämä ollut käynyt lähelläkään piispantaloa. Eulogios ymmärsi, että kyseessä oli ollut ylidiakonin suojeluspyhä Julianos, joka oli kehottanut piispaa ryhtymään toimiin, koska Pyhän Julianoksen kirkko oli sortumaisillaan. Tämän jälkeen Eulogios rakennutti uuden kirkon ja kaunisti sen näyttävästi.

Myös Rooman paavi Leo Suuri ilmestyi pyhälle Eulogiokselle kiittäen tätä kirjoitustensa puolustamisesta. Patriarkka Eulogios oli Rooman paavin Gregorius Suuren (12.3.) läheinen ystävä. Eräässä kirjeessään Eulogiokselle Gregorius antaa ymmärtää, että Pietarin saama apostolinen valta ei ole Rooman yksinoikeus vaan kolmen suuren istuimen eli Rooman, Antiokian ja Aleksandrian yhteinen asia.

Pyhä Eulogios nukkui pois Aleksandriassa vuonna 607, kolme vuotta ystävänsä Gregorius Suuren jälkeen. Hän jätti jälkeensä suuren määrän kirjoituksia Khalkedonin tunnustuksen puolustukseksi, mutta juuri mitään näistä ei ole säilynyt.


1 Niitty. Kertomuksia taivaallisen ruusutarhan elämästä. Suom. J. Seppälä (Joensuun yliopisto 1998).