Pyhä diakonissa Olympias

Pyhä Olympias syntyi Konstantinopolissa joskus vuosien 361‒368 tienoilla ylhäiseen perheeseen. Hänen molemmat vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vielä lapsi, ja hänen huoltajakseen tuli hänen sukulaisensa Prokopios, joka oli Konstantinopolin maaherra. Tämä puolestaan luovutti tytön kasvatuksen Teodosialle, joka oli Ikonionin piispan Amfilokhioksen (23.11.) sisar. Olympias luki paljon ja hänestä tuli pyhän Gregorios Teologin, pyhän Gregorios Nyssalaisen ja muiden tunnettujen kirkonmiesten ystävä.

Aikuisiän saavutettuaan Olympiaksesta kehittyi kaunis neito, joka loisti niin ulkonaisella kauneudellaan kuin viisaudellaan ja hartaudellaan. Vuonna 386 hän lupautui avioliittoon Konstantinopolin käskynhaltijan Nebridioksen kanssa. Tämä kuoli kuitenkin hyvin pian jo ennen avioliiton toteutumista. Tämän jälkeen Olympias päätti pyhittää elämänsä kokonaan Herralle, olihan hän tavallaan sekä leski että neitsyt. Koko suuren rikkautensa hän antoi kirkon käyttöön.

Kun Olympias kieltäytyi toisesta avioliitosta keisari Teodosioksen sukulaisen Elpidioksen kanssa, keisari takavarikoi hänen omaisuutensa ja esti häntä vierailemasta kirkonmiesten luona. Mutta kun Teodosios palasi taistelusta Länsi-Rooman keisari Maximuksen joukkoja vastaan (388), hän alkoi antaa tunnustusta Olympiaksen askeettiselle innolle ja hyveille. Lopulta hän palautti Olympiaksen omaisuuden. Olympias alkoi heti luovuttaa pois suunnattomia rikkauksiaan niin almuina kuin monenlaisena hyväntekeväisyytenä. Hän myi pois omaisuuksiaan Traakiassa, Galatiassa, Kappadokiassa ja Bityniassa samoin kuin ylellisiä talojaan Konstantinopolissa. Tuloilla Olympias rakennutti majataloja, kirkkoja ja luostareita. Hän rakennutti uudestaan Hagia Sofian kirkon eteläisen rakennelman. Aluksi se oli tarkoitettu ennen kaikkea hänen palvelijoilleen ja sukulaisilleen, mutta myöhemmin siihen alkoi liittyä myös muita ylhäisönaisia. Lopulta siellä oli yli 200 naisen yhteisö.

Olympias pukeutui aina vaatimattomasti eikä käyttänyt ehosteita. Hänen ruumiissaan näkyivät vigiliapalvelusten ja öisten rukousten jäljet. Rukous oli hänelle tärkeämpää kuin ruoka ja juoma. Olympiaksen sydän oli rauhaisa ja kaikki maallinen uteliaisuus oli vierasta hänen hengelleen. Vaikka hän joutui kestämään paljon koettelemuksia, hänen huuliltaan ei koskaan kuulunut valitusta. Hänen hyväntekeväisyytensä kuului kaikille, niin arvollisille kuin arvottomillekin. Olympias oli kuin kaiken hyvän esikuva. Hän mietiskeli Kristusta lakkaamatta ja kyyneleet olivat alati hänen silmissään.

Olympiaksen maine oli niin suuri, että hänet vihittiin diakonissaksi jo 30-vuotiaana, vaikka normaali vihkimisikä oli tuolloin 60 vuotta. Hänestä tuli pyhän patriarkka Nektarioksen neuvonantaja monissa kirkollisissa kysymyksissä.
Kun pyhästä Johannes Krysostomoksesta tuli vuonna 398 patriarkka Nektarioksen seuraaja, Olympias sai hänestä sellaisen hengellisen isän, jota oli jo pitkään toivonut. Johanneksesta hän löysi myös kaipaamansa pyhän Raamatun tulkitsijan ja paimenen, joka välitti enemmän lampaistaan kuin omasta itsestään. Olympiakselle hänestä tuli myös toveri ja ystävä niin onnen kuin koettelemusten päivinä. Hän antautui koko innollaan palvelemaan pyhää Johannesta, huolehti hänen maallisista tarpeistaan ja jakoi almuja hänen neuvojensa mukaan. Tämä oli ainoa mieshenkilö, jolla oli pääsy Olympiaksen luostariin. Pyhä Johannes kävikin siellä usein opettamassa nunnia ja vihki monia heistä diakonissoiksi.

Kun Johannes Krysostomos oli karkotettu Armenian vuorille, Olympias kieltäytyi tunnustamasta hänen seuraajaansa ja alkoi puolustaa pyhän Johanneksen asiaa. Prefekti Optatos puolestaan alkoi syyttää Olympiasta, että tämä oli aiheuttanut tulipalon Hagia Sofian kirkossa, joka oli sitten sytyttänyt myös lähellä olevan palatsin. Olympias kieltäytyi myöntämästä mitään tällaista, mutta joutui siitä huolimatta maksamaan suuria vahingonkorvauksia. Sen jälkeen hän vetäytyi Kyzikokseen. Kun hän seuraavan kerran näyttäytyi prefektin edessä, hänet karkotettiin saman tien maanpakoon Nikomedeiaan.

Pyhä Johannes Krysostomos kirjoitti Olympiakselle Nikomedeiaan seitsemän suurenmoista lohdutuskirjettä. Niissä hän rohkaisi Olympiasta kestämään koettelemukset ja epäoikeudenmukaisuudet kärsivällisesti ja nöyrästi. Krysostomoksen rohkaisu sai aikaan, että maanpaosta tuli pyhälle Olympiakselle tilaisuus kasvaa kärsivällisyydessä ja nöyryydessä. Hän oli taistellut urhoollisesti kirkon puolesta, oli kunnioittanut papistoa, johdattanut monia naisia hyveen tielle ja antanut itsensä ja omaisuutensa piispojen käyttöön. Kaiken tämän jälkeen hän antoi pyhän sielunsa Jumalan käsiin Nikomedeiassa kesäkuun 25. päivänä ja sai uskontunnustajien kirkkaan kruunun.

Kerrotaan, että pyhän Olympiaksen oman valan mukaisesti hänet kiedottiin käärinliinoihin ja laskettiin mereen. Kun hänen ruumiinsa läheni Pyhän Tuomas Broktoioksen luostaria Bosporin Aasian puoleisella rannikolla, enkeli ilmoitti sen tulosta igumenille, joka lähti ruumista vastaan ja löydettyään reliikit asetti ne alttarin tuntumaan. Pyhän Tuomaan luostari Konstantinopolissa tuhoutui sittemmin Niketaksen kapinassa vuonna 532, mutta keisari Justinianos rakennutti sen pian uudelleen. Persialaisten hyökätessä 600-luvulla reliikit siirrettiin turvaan Konstantinopoliin.