Pyhä Colman Kilmacduaghlainen

Pyhä Colman syntyi Irlannissa, Kiltartanin Corkerissa 500-luvun puolivälissä. Hän oli heimopäällikkö Duacin poika ja opiskeli pyhän Endan luostarissa. Colmanista tuli erakkomunkki, joka kilvoitteli kahden eri luostarin yhteydessä keskittyen yksinäiseen rukouselämään ja paastoon. Myöhemmin hän perusti kuningas Guaire Connaughtilaisen avustuksella oman luostarin Kilmacduaghiin ja johti sitä apotti-piispana. Luostari tunnetaan 34 metriä korkeasta kaltevasta tornistaan. Tarinan mukaan kuningas löysi erakkomunkin ihmeen kautta: kuninkaallinen pääsiäisateria katosi ruokapöydästä, minkä jälkeen enkelit lähtivät johdattamaan kuningasta ja hänen hoviväkeään vieden heidät Colmanin keljalle. Siellä Colman oli riutuneena kilvoiteltuaan ankarasti koko suuren paaston eikä hänellä ollut juhlan koittaessa mitään syötävää.

Pyhä Colman rakasti lintuja ja kaikkia eläimiä. Hänellä oli lemmikkinä kukko, joka herätti hänet joka aamu auringon noustessa kiekumalla niin kauan kunnes hän meni tervehtimään sitä. Sen jälkeen hän kutsui muut munkit koolle. Colmanilla oli myös kesy hiiri, jota hän ruokki leivänmuruilla. Veljestö toimitti palvelukset myös keskiyöllä ja aamukolmelta ennen auringon nousua, eikä kukosta ollut tuolloin apua herättämisessä. Koska hiiri oli liikkeellä koko yön, Colman pyysi, että hiiri tulisi herättämään hänet, jollei hän sattuisi olemaan hereillä yöpalveluksen alkaessa. Kerran Colman nukkui rasittavan päivän jälkeen tavallista sikeämmin, joten hiiri tuli ja painoi ensin kuononsa Colmanin korvaan ja sitten näykkäisi sitä. Colman nauroi nähdessään, kuka hänet oli herättänyt, antoi hiirelle ylimääräistä syötävää ja lähti rukoilemaan. Tämän jälkeen Colmanilla oli tapana odottaa aina hiiren tuloa ennen kuin nousi ylös, vaikka olisi ollut hereilläkin.

Pyhän Colmanin kolmas lemmikki oli kärpänen. Colman luki joka päivä isoa, vanhaa, käsin kirjoitettua rukouskirjaansa. Hän pani merkille, että kirjan marginaalille laskeutui aina sama kärpänen. Kerran hän pyysi kärpästä näyttämään hänelle sen kohdan, johon oli edellisellä kerralla jäänyt, ja näin tapahtui. Kärpänen saattoi jäädä tuntikausiksi Colmanin näyttämään kohtaan, jos hän vain pyysi sitä. Toiset munkit ihmettelivät tätä elävää kirjanmerkkiä niin, että kirjoittivat asian muistiin luostarin arkistoihin.

Pienet eläimet eivät elä pitkään. Kesän lopulla kärpänen kuoli. Colmanin surressa ystävänsä menetystä hiirikin kuoli, ja pian tämän jälkeen myös kukko. Colman oli murheen ja ikävän murtama ja kirjoitti asiasta pyhälle Columballe, joka vastasi: ”Sinä olit rikas, kun sinulla oli heidät. Siksi olet nyt surullinen. Tämänkaltaista murhetta ilmenee vain siellä missä on rikkauksia. Älä ole enää rikas.” Pyhä Colman ymmärsi, että on mahdollista olla rikas myös ilman rahaa.

Pyhä Colman kuoli vuonna 632. Hänen apotinsauvaansa käytettiin sittemmin vuosisatojen ajan valan vahvistamiseen. Nykyään se on Dublinin kansallismuseossa.