Pyhä Clemens Roomalainen

Pyhä Clemens oli Rooman piispana vuosina 88–97. Hän oli syntyjään roomalainen ja nuoruudessaan apostolien opetettavana: pyhä Irenaios (23.8.) kirjoittaa, että ”heidän julistuksensa kaikui hänen korvissaan, heidän traditionsa oli hänen silmiensä edessä”. Hän on kenties sama Clemens, jonka Paavali mainitsee kirjeessään filippiläisille (4:3). Toisen perimätiedon mukaan pyhä Pietari kastoi Clemensin. Clemensiä voi tavallaan pitää Rooman ensimmäisenä piispana, sillä vielä hänen edeltäjänsä pyhä Linus ja pyhä Cletus (Anacletus) olivat käytännössä enemmänkin presbyteerejä.

Julistuksessaan pyhä Clemens oli apostolien päämiehen Pietarin uskollinen seuraaja. Clemens oli nöyrä ja sävyisä, tunsi hyvin pyhät kirjoitukset ja oli perehtynyt kreikkalaiseen viisauteen. Hän kykeni käännyttämään niin juutalaisia kuin pakanoitakin kertomalla heille Jumalan äärettömästä armosta ja ikuisesta valtakunnasta.

Pyhä Clemens kirjoitti todennäköisesti 90-luvun alkupuolella korinttilaisille kirjeen,[1] joka sisältää paljon mielenkiintoista tietoa alkukirkon elämästä ja ajattelusta. Erityisesti hän kehottaa nuorempia kirkon jäseniä kunnioittamaan apostolien työtä ja säilyttämään Kristuksen ruumiin ykseyden pysymällä kuuliaisina hengellisille vanhemmilleen. Kirjoittaja sovittelee, kehottaa uskoon, vieraanvaraisuuteen, pitkämielisyyteen ja nöyryyteen. Hän vertaa ylösnousemusta tuhkasta nousevaan feeniks-lintuun. Pyhän Clemensin asemaa ja arvostusta alkukirkossa kuvaa se, että kirje kuului pitkään pyhien kirjoitusten joukkoon: eritoten Aleksandriassa ja Korintissa sitä luettiin kuin apostolista epistolaa. Clemensin nimissä on säilynyt muitakin kirjoituksia, mutta mitä ilmeisimmin ne eivät ole hänen laatimiaan. Roomalaisen perimätiedon mukaan jumalanpalvelusten toimittajat alkoivat käyttää kirkossa erityisiä liturgisia vaatekappaleita Clemensin aikana.

Kun Clemens oli käännyttänyt Teodora-nimisen ylimyksen, hänen aviomiehensä Sisiniuksen ja 423 muuta roomalaista, kansa alkoi nousta Clemensiä vastaan. Keisari Trajanus (98–117) karkotti hänet valtakunnan itärajalle Krimille. Sikäläisillä marmorilouhoksilla työskenteli pari tuhatta kristittyä. He saivat nyt itselleen todellisen esipaimenen, joka lohdutti heitä ikuisen autuuden lupauksin. Olosuhteet louhoksilla olivat kammottavat. Lähin paikka, josta sai juomavettä, oli noin kymmenen kilometrin päässä. Clemens kuitenkin rukoili ja löysi louhoksien lähistöltä vesilähteen. Pakkotyön ohessa hän julisti Jumalan sanaa innokkaasti ja pakanoita kääntyi niin paljon, että heidän kokoontumisiaan varten tarvittiin peräti 75 pientä kirkkoa.

Pyhän Clemensin toimintaa ei suvaittu pitkään. Häntä kidutettiin ja lopulta hänet kytkettiin ankkuriin ja heitettiin Mustaanmereen. Kerrotaan, että enkelit laskivat pyhän ruumiin merenpohjaan ja myöhemmin meri vetäytyi niin, että kristityt saattoivat nähdä ruumiin, joka oli noin 300 metrin päässä rannasta. Tämä ihme toistui vuosittain hänen muistopäivänään.

Vuonna 860 Konstantinopolin patriarkka Fotios lähetti slaavien apostolin Kyrilloksen (11.5.) evankelioimaan Krimillä asuvaa väkeä. Kyrillos löysi matkallaan pyhän Clemensin pyhäinjäännökset ja toi ne mukanaan Konstantinopoliin. Myöhemmin hän vei ne Roomaan ja lahjoitti ne paavi Hadrianus II:lle. Ne asetettiin Pyhän Clemensin kirkkoon, joka oli rakennettu hänen kotitalonsa paikalle Colosseumin lähistölle. Kuvataiteessa pyhä Clemens on esitetty paavina ankkurin ja kalan kanssa; joskus mukana on avaimia, lähde, kirja tai myllynkivi. Hänen muistopäivänsä on lännen kirkossa 23.11., kreikkalaisessa kalenterissa 24.11. ja venäläisessä 25.11.


[1] Suomennos teoksessa Apostoliset isät (Suom. H. Koskenniemi, Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163) s. 19–53.

25
11