Pyhä Brigid Kildarelainen, ihmeidentekijä

Irlannin suojelija pyhä Brigid[1] on kaikkien aikojen kuuluisimpia naispyhiä ja Irlannin suosituin pyhimys heti pyhän Patrikin (17.3.) jälkeen. Hän syntyi 450-luvulla Ulsterin Faughartissa. Hänen vanhempansa olivat kääntyneet kristityiksi pyhän Patrikin vaikutuksesta. (Toisen tradition mukaan hänen isänsä oli hovirunoilija ja äiti kristitty, ja Brigid varttui druidin kasvattamana.)

Brigidistä kasvoi kaunis ja hyveellinen neito, jolla oli monia ihailijoita, ja hänen isänsä toivoi voivansa naittaa hänet Ulsterin kuninkaalle. Noin kuudentoista vuoden ikäisenä Brigid kuitenkin päätti omistautua neitseelliseen kilvoituselämään.

Brigid rakensi itselleen keljan ison tammen alle. Paikkaa alettiin kutsua nimellä kill dara, ”tammikelja”. Hänen luokseen tuli seitsemän oppilasta, ja piispa Mel vihki heidät nunniksi. Jumalan armon erikoisesta johdatuksesta tapahtui, että Brigidiä vihkiessään piispa luki latinankielisestä palveluskirjasta vahingossa piispanvihkimyksen sanat. Paikalla ollut toinen piispa Macc Caille järkyttyi kuullessaan mitä tapahtui, mutta Mel sanoi: ”En voi mitään. Jumala on nyt suonut tämän armon Brigidille, toisin kuin yhdellekään toiselle naiselle.”

Näin kill darasta muodostui luostari, jonka johtajattarella oli erityisen kunnioitettu asema. Yhteisö kasvoi nopeasti pyhän Brigidin maineen ansiosta. Sen yhteyteen tuli myös munkkiluostari. Tämä oli ensimmäinen naisen perustama kaksoisluostari. Munkit ja nunnat noudattivat samanlaista elämänrytmiä, mutta molemmilla oli omat kirkkonsa. Brigid johti nunnia ja piispa munkkeja, mutta yhteisissä asioissa Brigid johti koko luostaria.

Ensimmäinen luostarin saama lahja oli lehmä, jonka eräs nainen toi tyttärensä kanssa pääsiäispäivänä. Heillä oli ollut mukanaan myös vasikka, joka oli kuitenkin eksynyt metsään. Brigid sanoi, että lehmä oli luostarin ensihedelmä ja tämän kunniaksi se annettaisiin piispalle. Kun lehmää vietiin piispalle, vasikkakin löytyi matkan varrelta.

Brigid rakasti eläimiä. Hän piti hyvää huolta lehmistä, villiankat tottelivat hänen kutsuaan ja söivät hänen kädestään. Kerran nähdessään villisian pakenevan metsästäjiä Brigid siunasi sen ristinmerkillä; se jäi luostarin sikojen joukkoon eivätkä metsästäjät tavoittaneet sitä.

Kerran eräs köyhä mies näki ketun pujahtavan kuninkaan palatsiin; mies otti ketun kiinni ja surmasi sen luullen tekevänsä kuninkaalle palveluksen. Kyseinen kettu oli kuitenkin kuninkaan rakas lemmikki, ja raivostunut kuningas määräsi onnettomalle miehelle kuolemantuomion ja uhkasi tehdä hänen perheenjäsenistään orjia. Brigid puuttui asiaan hankkimalla pienen ketunpoikasen, jonka hän opetti tekemään temppuja. Kun kuningas näki ketun, hän ihastui siihen ja otti sen hoviinsa lemmikiksi, ja mies pääsi vapaaksi. Kettu tosin karkasi hieman myöhemmin eikä sitä nähty sen koommin.

Pyhä Brigid rukoili lakkaamatta ja kaikkialla. Hän eli maan päällä taivaallista elämää. Siksi taivaallinen siunaus välittyi hänen kauttaan monien iloksi. Kerran eräs mies tuli pyytämään Brigidiltä apua valittaen, että hänen vaimonsa vihasi häntä. Brigid siunasi vettä ja neuvoi, miten sitä olisi vihmottava. Kun vaimo oli ulkona, mies vihmoi talonsa, ruokavaransa ja vuoteensa pyhällä vedellä. Pian nainen muuttui ja alkoi rakastaa miestään.

Toisen kerran Brigidin luokse tuli suurikokoinen mies, joka kertoi kykenevänsä tekemään työtä kahdentoista miehen edestä – mutta myös syövänsä kahdentoista miehen verran. Hän kärsi ruoan himosta ja pyysi, että voisi syödä vähemmän menettämättä kuitenkaan ruumiinvoimiaan. Brigid antoi hänelle siunauksen ja rukoili hänen puolestaan. Sen jälkeen mies tyytyi samanlaisiin annoksiin kuin muutkin, mutta säilytti voimansa ja työintonsa.

Kildaren luostari synnytti useita uusia luostareita eri puolille Irlantia, ja lopulta sen ympärille kasvoi Kildaren kaupunki.[2] Luostari oli paikalla, jossa vanhan uskonnon aikana paloi pyhä tuli. Brigid ja hänen nunnansa päättivät jättää tulen palamaan, mutta antoivat sille uuden, kristillisen tulkinnan. Näin osoitettiin konkreettisesti, että kristinusko ei ollut vanhan uskonnon viisauden tuho vaan sen täyttymys. Miehet eivät päässeet pyhän tulen luokse. Myöhemmin tulta vaalittiin Brigidin muistoksi.

Pyhä Brigid vieraili Kildaren kilvoittelijoiden perustamissa uusissa luostareissa. Irlannin metsien ja niittyjen halki kulkiessaan hän teki paljon ihmeitä. Hän karkotti pahoja henkiä ja paransi sairaita ristinmerkillä. Hänen läsnäolonsa innoitti monia kääntymään kristityiksi ja rakastamaan Jumalaa.

Pyhä Brigid osallistui myös kirkolliskokouksiin ja oli vaikuttamassa koko Irlannin kirkon kehitykseen. Sikäli hänen arvovaltansa oli käytännössäkin varsin piispallinen. Brigid perusti myös kouluja niin pojille kuin tytöille. Kaikki tuon ajan valtaapitävät ja merkkihenkilöt tunsivat pyhän Brigidin ja pitivät kunnia-asianaan tuoda lahjoja hänelle ja hänen yhteisölleen.

Brigid teki kaikkensa auttaakseen köyhiä ja sairaita. Varsinkin lepraisille hän antoi ruokaa aina tilaisuuden tullen. Kerran Brigid meni hoitamaan erästä kuolemaisillaan olevaa heimopäällikköä. Hän otti lattialta ruokoja ja punoi niistä ristin. Päällikkö kysyi ristin merkitystä. Brigid alkoi selittää, ja lopulta päällikkö otti kasteen vielä ennen kuolemaansa. Ruokoristin vanhin versio oli kolmisakarainen. Irlannissa tuli sittemmin tavaksi punoa ruokoristejä aina pyhän Brigidin muistopäivänä.

Kerran Brigid istui Dara-nimisen sokean nunnan kanssa keskustelemassa hengellisistä asioista. Jumalan salaisuuksiin syventyneinä he eivät huomanneet ajan kulumista, vaan puhuivat läpi yön ja aamu alkoi jo sarastaa. Kauniin auringonnousun koittaessa Brigidin tuli sääli Daraa; hän rukoili ja teki ristinmerkin Daran silmien yli. Silloin pimeys hälveni ja Dara näki punertavan auringonkehrän nousemassa taivaalle puiden ja kukkien välkkyessä aamukasteessa. Jonkin aikaa katseltuaan Dara lausui: ”Sulje silmäni, äiti. Maailman näkyessä en näe Jumalaa enää yhtä kirkkaasti.”

Ilmoitettuaan ennalta oman kuolinhetkensä pyhä Brigid nukkui pois rauhassa helmikuun 1. päivänä vuonna 524. Hän jätti oppilailleen perinnöksi luostarielämän säännöt, joihin oli koottu hänen opetuksiaan. Kildaren luostarissa tapahtui hänen välityksellään lukemattomia ihmeitä monissa pienissä käytännön asioissa.

Pyhän Brigidin kunnioitus levisi jo varhain läpi Euroopan irlantilaisten vaeltajamunkkien levittäessä hänestä kertomuksia, joita käännettiin useille kielille. Hänelle on omistettu kymmenittäin kirkkoja erityisesti Brittein saarilla mutta myös Manner-Euroopassa.

Pyhän Brigidin reliikkien siirron kunniaksi on oma juhlansa 10.6. Dublinin kansallismuseossa säilytetään hänen kenkänsä jäännöstä, joka on koristeltu jalokivin. Kildaren luostarin pyhää tulta ylläpidettiin vuosisadasta toiseen. Vuonna 1220 se sammutettiin Dublinin arkkipiispan pyynnöstä, mutta tuli sytytettiin vielä uudelleen. Lopullisesti se sammutettiin vuonna 1553 protestantismin nousun seurauksena.

Ikoni- ja kuvataiteessa pyhä Brigid on kuvattu muun muassa ruokoristin kanssa, yläpuolellaan Hengen liekki, parantamassa miehen kättä tai karkottamassa pahoja henkiä. Usein hänet on maalattu myös lehmä jalkojensa juuressa, joskus tallin edessä tai hanhien kanssa. Pyhää Brigidiä kunnioitetaan niin oppineiden, runoniekkojen, seppien, parantajien kuin lypsäjienkin suojelijana. Hänen kunnianimityksinään on käytetty sellaisia ilmaisuja kuin ”kyyhkynen lintujen joukossa”, ”viinipuu puiden joukossa” ja ”kelttien Maria”. Brigidin värikkään elämän ympärille on kehkeytynyt valtaisa määrä legendoja.


[1] Nimi esiintyy myös muodoissa Bridget, Brigit, Bride, Brid, Breage, Ffraid.

[2] 50 km Dublinista lounaaseen.

1
2