Pyhä Bessarion II, Larisan metropoliitta ja ihmeidentekijä

Pyhä Bessarion syntyi Kreikassa, Megales Pyles -nimisessä kylässä (nyk. Porta Panajia) Thessalian Trikalan alueella noin vuonna 1490. Hän kuului pappissukuun, josta oli syntynyt paljon piispoja, munkkeja ja nunnia. Jo kymmenvuotiaana hän hakeutui Larisan metropoliitan Markuksen läheisyyteen oppimaan hengellistä elämää. Larisan metropoliitan istuin sijaitsi 1300-luvulta aina vuoteen 1763 Trikalassa, jolloin se siirrettiin jälleen Larisan kaupunkiin.

Monta vuotta Bessarion palveli ahkerasti metropoliittaa ja kunnioitti häntä hengellisenä isänään. Kuuliaisuus auttoi häntä saavuttamaan nöyryyden, joka on hyveiden äiti. Hänen vartuttuaan Markus vihki hänet diakoniksi ja sittemmin papiksi.

Myöhemmin vuonna 1516/7 metropoliitta vihki hänet Elassonin piispaksi. Asukkaat eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan häntä vastaan, koska heidän mielestään Elassonin hiippakunta ei kuulunut Larisan metropoliittakunnan alaisuuteen. He karkottivat Bessarionin ja pyysivät ekumeeniselta patriarkalta itselleen uutta piispaa.

Kantamatta kaunaa ja murehtimatta kestämäänsä häväistystä Bessarion palasi takaisin Trikalaan metropoliitta Markuksen luo. Neljä vuotta hän palveli nöyrästi alueen köyhiä, matkustavia ja sairaita, jotka turvautuivat kirkon apuun. Välttääkseen ylistystä hän vieraili usein sairaiden luona yöllä, istui heidän vuoteensa ääressä heitä lohduttamassa ja pesi omin käsin heidän vaatteitaan.

Kun Meteoran kallioluostareiden juurella sijaitsevan Stagoin, nykyisen Kalampakan, hiippakunnan asioista vastuussa ollut diakoni Nikanor kuoli vuonna 1521, asukkaat pyysivät paimenekseen Bessarionia. Niinä kuutena vuotena (1521-1527), joina hän hoiti tehtävää, hän joutui kokemaan jatkuvia murheita ja koettelemuksia. Varsinkin eräs Dometios-niminen pappi vainosi häntä kaikin tavoin.

Markuksen kuoleman jälkeen (1527) Bessarion valittiin Thessalian papiston ja kansan vaatimuksesta Larisan metropoliitaksi. Hän oli osmaniturkkilaisten vallan alaisuudessa huokailevan kansan todellinen hyvä paimen. Kuten hän itse kirjoitti, hän ”ei antanut silmilleen unta eikä silmäluomilleen lepoa”, vaan koko elämänsä hän heräsi jo varhain aamuyöstä ja teki herkeämättä työtä kaittaviensa hyväksi. Metropoliitan talosta tuli armeliaisuuden ja ihmisrakkauden keskus. Hän osti monia kristittyjä sotavankeja vapaiksi turkkilaisilta, rakensi kirkkoja, palautti kirkollisen järjestyksen, joka oli järkkynyt ensimmäisellä osmanivallan vuosisadalla, järjesti vuorille paenneet kreikkalaiset yhteisöiksi, huolehti teiden rakentamisesta Thessaliaan aina Epeirosta (Ipeiros) myöten ja rakennutti siltoja, joista kuuluisin on Koraksen silta Akhelosjoen poikki. Ennen sillan rakentamista useat vaeltajat hukkuivat yrittäessään joen yli talvisaikaan vesien tulviessa. Tätä vaikeaa työtä, johon kukaan ei aikaisemmin ollut uskaltanut ryhtyä, metropoliitta johti henkilökohtaisesti.

Veljensä Kapuan ja Fanarin piispan Ignatioksen avustaessa pyhä Bessarion rakennutti kotikylänsä yläpuolelle metsäiselle vuorenrinteelle Kristuksen kirkastumiselle omistetun luostarin, joka tunnetaan nimellä Dusiko. Siellä hän kävi itsekin hiljentymässä. Luostari on edelleenkin toiminnassa ja siinä ovat voimassa hänen asettamansa säännöt, joissa muun muassa kielletään naisten vierailu luostarialueen sisällä.

Viisi vuotta luostarin valmistumisen jälkeen Bessarion sairastui monien töittensä uuvuttamana. Tuntiessaan voimiensa hupenevan hän kutsui luokseen metropoliittakuntansa piispat, papit ja munkit ja antoi heille viimeiset neuvonsa. Syyskuun 13. päivänä vuonna 1540 hän antoi sielunsa Jumalan haltuun vain 50-vuotiaana. Dusikon luostarin munkit hautasivat hänet hänen itsensä rakennuttamaan Pyhän Nikolaoksen kirkkoon vuoren juurelle.

Myöhemmin eräs turkkilainen, joka oli luostarissa työmiehenä, varasti Bessarionin jäännökset ja myi ne länteen, luultavasti Italiaan. Hänen kunniakasta pääkalloaan, joka ihmeellisellä tavalla varjeltui varkaudelta, säilytetään luostarissa, ja se tekee suuria ihmeitä etenkin kulkutautien ja viljelyksille tuhoa tekevien heinäsirkkojen vaivatessa.

Koska syyskuun 13. päivänä vietettiin jo Pyhän haudan kirkon vihkimisen muistoa ja seuraavana päivänä ristin ylentämisen juhlaa, pyhän Bessarionin muistopäiväksi määrättiin syyskuun 15. päivä. Trikalassa häntä on juhlittu suuresti. Koska kansaa vanhoina aikoina kerääntyi kaupunkiin juhlaksi, kaupungin suuret syysmarkkinat alkavat vielä nykyisinkin tuona päivänä. Kalampakan katedraali on omistettu hänelle. Hänen muistoaan vietetään koko Thessaliassa ja Epeiroksessa sekä Leukaksen saarella samoin kuin Romaniassa ja Bulgariassa.