Pyhä Bendimianos

Pyhä Bendimianos (tai Bendedianos) syntyi 400-luvun puolivälissä rikkaaseen ja ylhäiseen perheeseen Vähän-Aasian lounaisosassa sijaitsevassa Mysiassa. Syntyperästään huolimatta hän vietti jo nuorena hyvin vaatimatonta elämää toteuttaen kirjaimellisesti Kristuksen kehotusta: ”Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa.” (Matt.10:9.) Bendimianoksella oli vain yksi vaatekerta ja hän kulki paljain jaloin.

Löytääkseen itselleen kokeneen hengellisen ohjaajan nuori Bendimianos lähti kotikaupungistaan ja saapui Konstantinopoliin. Eräältä kaupungin kukkulalta hän näki kaukaisen korkean vuoren ja sai tietää, että sitä kutsuttiin Auksentioksen vuoreksi siellä asuvan kuuluisan kilvoittelijan mukaan. Bendimianos lähti saman tien nousemaan vuorelle. Pyhä Auksentios (14.2.) havaitsi hänen suuren intonsa ja otti hänet auliisti vastaan. Auksentios opetti nuorukaiselle ensin luostarielämän periaatteet ja sitten vihki hänet munkiksi. Bendimianos rakensi itselleen pienen keljamajan vanhuksensa keljan alapuolelle, vaikka paikka oli kostea ja epäterveellinen. Pian Auksentios kuoli ja Bendimianos jatkoi ankaraa kilvoitteluaan omassa ahtaassa keljassaan pitäen enkelien elämää esikuvanaan.

Kristus kuitenkin sääli kilvoittelijaa, jonka terveys oli vaarassa kosteassa ja kylmässä asuinpaikassa, ja tahtoi pitää hänet maan päällä muillekin hyödyksi. Niin Hän ilmestyi Bendimianokselle, kun tämä oli asunut majassaan viisi vuotta, ja käski tämän nousta vuoren huipulle terveellisemmälle paikalle Auksentioksen tyhjilleen jääneeseen keljaan. Uudessa keljassa demonit yrittivät häiritä Bendimianoksen rukousta petolintujen muodossa rääkyen ja repien kynsillään keljan seiniä. Hän ei joutunut kauhun valtaan vaan vastasi hyökkäyksiin entistä palavammalla rukouksella.

Bendimianoksen ympärille kerääntyi pian paljon oppilaita ja paikalle syntyi luostari. Välillä nuoren veljestön elämä oli hyvinkin tiukkaa. Niin leivästä kuin lampukkaöljystäkin oli pulaa. Bendimianoksen rukousten tähden apua kuitenkin aina saapui viime hetkellä. Hänellä oli sekä ennalta näkemisen että sairaiden parantamisen armolahja. Hänen tapanaan oli myös pitää munkeilleen hyödyllisiä opetuspuheita.

Kilvoiteltuaan pyhän Auksentioksen keljamajassa 42 vuotta Bendimianos sairastui. Hän kokosi veljestön ympärilleen ja kehotti munkkeja säilyttämään veljesrakkauden ja osoittamaan armeliaisuutta köyhille. Sen jälkeen hän vetäytyi keljaansa: vastoin tapojaan hän lukitsi oven ja sulki ikkunaluukutkin. Kun keljasta ei kuulunut elonmerkkejä pariin päivään, veljet murtautuivat sisään ja löysivät hänet kuolleena polvillaan, rukoilevassa asennossa.

Pyhä Bendimianos sai hiljaiset hautajaiset, koska noina päivinä vuorille oli satanut niin paljon lunta, että oman veljestön lisäksi vain muutama lähiympäristössä asunut munkki pääsi paikalle hautaamaan häntä.

1
2