Pyhä Bavo Ghentiläinen

Pyhä Bavo syntyi vuonna 589 Belgian Brabantissa flaamilaiseen ylimysperheeseen. Hän oli nuorena hyvin itsekäs, kärsimätön ja kyltymätön nautintojen rakastaja. Hän myi omat palvelijansa orjiksi ja kävi väkivaltaiseksi. Bavo meni naimisiin sävyisän ja hurskaan neidon kanssa, joka kuitenkin kuoli yllättäen. Silloin Bavo joutui synnintuntoon ja alkoi tuntea syvää elämäntuskaa. Hän lähti Gentin kirkkoon kuullakseen pyhän Amandin (6.2.) julistusta. Amandin saarnan kautta Jumala kosketti Bavon sydäntä. Hän tuli kääntymykseen, ja Amandista tuli hänen ohjaajansa katumuksen tiellä. Amand otti hänet mukaansa lähetysmatkoilleen Flanderiin. Matkoilla he yöpyivät luostareissa, jolloin Bavo sai tarkkailla erilaisten luostarien tapoja. Lopulta Amand vihki hänet munkiksi.

Muutamien vuosien kuluttua Bavo palasi Gentiin ja rakennutti omille mailleen luostarin, jonka yhteyteen hän asettui erakoksi. Rahansa hän jakoi köyhille ja maan luostarille.

Kerran Bavo tapasi entisen palvelijansa, jota oli aikanaan kohdellut kaltoin, ja joutui ankaran katumuksen valtaan. Bavo polvistui hänen eteensä pyytäen anteeksiantoa ja vaati, että mies löisi häntä ja veisi hänet vankilaan. Luostariinsa palatessaan Bavo joutui Paholaisen nostattamien kiusausten ja syyttävien ajatusten kohteeksi. Niitä vastustaakseen Bavo alkoi harjoittaa ylimääräisiä kilvoituksia. Hän kytki jalkoihinsa kahleet kuin rikollinen ja kirkkoon lähtiessään kantoi mukanaan niin suurta kiveä kuin jaksoi.

Pyhä Bavo jätti erakkomajansa ja katosi Gentin metsiin. Lopulta ihmiset saivat tietää hänen asuvan ontossa jalavassa. Bavo eli puun ympärillä kasvaneilla raaoilla villikasveilla ja rukoili kiihkeästi öin ja päivin. Kun Bavon elinpaikka tuli ilmi, hän muutti yhä syvemmälle korpeen, jonne hän rakensi keljan oksista ja savesta. Bavo pelkäsi kuollakseen mainetta ja ihailijoiden suosiota. Hänen henkensä suuntautui taivasta kohti, eikä hän tehnyt minkäänlaisia järjestelyitä ulkonaisia ja maailmallisia asioita varten. Kansa rakasti pyhää askeettia ja löysi hänet pian uudelleen.

Paetakseen mainettaan Bavo hylkäsi erakkomajansa ja palasi Gentiin, pyhän Amandin luostariin. Sieltä hän siirtyi muutaman vuoden kuluttua keljaan, jonka hän kaivoi itselleen maan sisään. Se oli niin kapea ja matala, ettei hän mahtunut oikaisemaan itseään, mutta hänen sielunsa ojentautui siellä Jumalan rakkauden mittaamattomiin korkeuksiin. Kilvoituksessaan pyhä Bavo joutui demonien ankarien hyökkäyksien kohteeksi mutta kesti kaiken kärsivällisesti vankeudessa, jonka oli itselleen valinnut. Kerran Bavon keljan ympärille oli kerääntynyt kansaa saadakseen hänen siunauksensa ja kuullakseen hänen sanojaan. Kun Bavo tuli esiin, he näkivät, että hänet oli kruunattu valoristillä.

Viimeiset kolme vuottaan pyhä Bavo eli luostarissa. Tuntiessaan viimeisten hetkiensä lähestyvän hän kutsui avukseen erään vanhan papin, joka asui yksin erakkona. Bavo hyvästeli ympärilleen kerääntyneet autuaat Jumalan palvelijat ja sanoi lopuksi: ”Kristus itse on läsnä. Nouse, oi sieluni, näyttäytyäksesi Hänen edessään.” Pyhä Bavo nukkui kuolonuneen lokakuun 1. päivänä vuonna 654. Samaan aikaan hän ilmestyi pyhälle Gertrudille (17.3.) pyytäen tätä lähettämään hautaliinoja hautajaisiaan varten.