Pyhä aviopari Andronikos ja Athanasia

Pyhät Andronikos ja Athanasia olivat hyveellinen ja varakas aviopari, joka eli 500-luvulla Antiokiassa. Andronikos oli hopeaseppä, joka tunnettiin keisarillisissakin piireissä. Perheeseen kuului kaksi lasta. Pariskunta jakoi tulonsa kolmeen osaan. Yhden osan he käyttivät armeliaisuuteen, toisesta osasta he antoivat korottomia lainoja tarpeessa oleville ja kolmannen osan he käyttivät omiin kuluihinsa. Hyvät teot olivat heidän jokapäiväinen ilonsa. Ahdingossa ja puutteessa elävät kääntyivät heidän puoleensa. Muun avun lisäksi köyhät saivat jopa kylpeä ilmaiseksi heidän kylpylässään.

Kun perheen lapset Johannes ja Maria olivat noin 12-vuotiaita, he kuolivat molemmat samana päivänä. Tämä oli kauhea isku. Athanasia ei tahtonut ollenkaan poistua Pyhän marttyyri Julianoksen kirkosta, minne lapset oli haudattu. Hän rukoili marttyyria, että saisi itsekin kuolla ja tulla haudatuksi lastensa kanssa. Yöllä marttyyri ilmestyi Athanasialle ja moitti häntä, että hän häiritsi edesmenneiden lastensa rauhaa ylenpalttisella surullaan. Athanasia ymmärsi lastensa elävän Jumalan luona ja hänen surunsa vaihtui hengelliseksi iloksi.

Lastensa kuoleman jälkeen Andronikos ja Athanasia päättivät luopua maailmasta. He lähtivät ensin pyhiinvaellukselle Jerusalemiin ja menivät sitten Egyptiin. Tunnettu ohjaajavanhus Daniel (7.7.) lähetti Athanasian Tabennesikseen pyhän Pakomioksen perustamaan naisluostariin. Andronikoksen hän otti itse oppilaakseen.

Vietettyään kaksitoista vuotta luostarissa Andronikos sai siunauksen lähteä uudelleen Jerusalemiin. Matkalla hän kohtasi munkiksi pukeutuneen Athanasian, joka käytti nimeä Athanasios. Tämä tunnisti Andronikoksen, mutta Andronikos ei enää tuntenut vaimoaan, jonka ulkonäkö oli muuttunut askeettisissa kilvoitteluissa. Athanasia ehdotti, että he jatkaisivat matkaa yhdessä mutta puhumatta. Vasta paluumatkalla hän avasi suunsa ja ehdotti, että he asuisivat yhteisessä erakkomajassa ja jatkaisivat siellä kilvoitustaan hiljaisuudessa ja rukouksessa. Andronikos kertoi abba Danielille kumppaninsa vaikenemisesta ja hyveistä ja abba suostui ehdotukseen.

Näin Andronikos ja Athanasia kilvoittelivat yhdessä erämaassa kaksitoista vuotta eikä Andronikoksen mieleen koskaan edes juolahtanut, kuka hänen salaperäinen kumppaninsa oli. Abba Daniel kävi aika ajoin antamassa heille hengellistä ohjausta. Kerran kun hän oli palaamassa käynniltään, Andronikos juoksi hänen jälkeensä ja kutsui hänet takaisin, sillä Athanasia oli yhtäkkiä sairastunut vakavasti. Vanhus antoi sairaalle pyhän ehtoollisen ja pian tämä kuoli rauhallisesti. Kun häntä valmistettiin haudattavaksi, havaittiin, että hän oli nainen. Vierellään hänellä oli ruukunpala, johon hän oli kirjoittanut, kuka hän todellisuudessa oli.

Abba Daniel ihmetteli tämän naisen inhimilliset voimat ylittävää sankarillisuutta, kuinka hän oli tuntemattomana pysyen elänyt niin monta vuotta puolisonsa lähellä. Munkit hautasivat hänet juhlallisesti pitäen käsissään palmunoksia voitonmerkkeinä.

Andronikos eli vielä vähän aikaa heidän yhteisessä erakkomajassaan. Hän kiitti Jumalaa, joka oli antanut hänelle sellaisen elämäntoverin. Pian hänkin siirtyi taivaallisiin majoihin Athanasian luo. Myöhemmin Egyptin munkkien välille kehittyi kova kilpailu siitä, kuka saisi haltuunsa pyhän avioparin jäännökset.

9
10