Pyhä apostoli Ananias

Pyhä Ananias (arameaksi Hananja, ’laupias’) kuului Kristuksen seitsemänkymmenen apostolin joukkoon. Kolme vuotta Herran taivaaseenastumisen jälkeen hän oli Damaskoksen seurakunnan johtohahmoja. Hän noudatti Mooseksen lakia hurskaasti, ja kaikki kaupungin juutalaiset kunnioittivat häntä.

Kun Saul oli matkalla Damaskokseen ottamaan kiinni sikäläisiä kristittyjä, jumalallinen kirkkaus ympäröi hänet ja hän menetti näkönsä. Silloin Herra ilmestyi Ananiakselle näyssä ja käski hänen mennä Damaskoksen Suorallekadulle ja etsiä käsiinsä Saul, jota sanottiin Tarsolaiseksi. Ananias epäröi, koska tiesi Saulin maineen kristittyjen vihamiehenä, mutta Jumala ilmoitti valinneensa Saulin omaksi aseekseen. Niin Ananias meni Paavalin luo, asetti kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Saul, veljeni, Herra on lähettänyt minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhällä Hengellä.” Saul sai näkönsä, ja Ananias kastoi Saulin, jota alettiin kutsua myös Paavaliksi.

Myöhemmin apostolit vihkivät Ananiaksen Damaskoksen piispaksi. Hän julisti evankeliumia rohkeasti niin juutalaisille kuin pakanoille vaaroista piittaamatta. Damaskoksen lisäksi hän saarnasi Eleutheropoliksessa, jossa hän paransi monia sairaita, ja paljon kansaa kääntyi kristityiksi. Valtaapitävät alkoivat pitää häntä vaarallisena. Kaupungin kuvernööri Lukianos pidätytti Ananiaksen ja pyysi häntä uhraamaan epäjumalille. Koska Ananias tunnusti järkähtämättä Kristusta, Lukianos määräsi hänet ruoskittavaksi häränjänteillä. Hänen vatsaansa raastettiin ja lihaansa poltettiin palavilla soihduilla. Sitten Ananias vietiin kaupungin muurien ulkopuolelle kivitettäväksi. Ananias kohotti kätensä ja katseensa kohti taivasta ja rukoili, että Herra vastaanottaisi hänen sielunsa otollisena uhrina. Niin pyhä Ananias jätti maallisen asumuksensa ja siirtyi Herran valittujen taivaalliseen yhteyteen. Myöhemmin hänen reliikkinsä siirrettiin Konstantinopoliin.