Pyhä Andreas Konstantinopolilainen, Kristuksen tähden houkka

Pyhä Andreas oli syntyperältään gootti. Hän oli rikkaan konstantinopolilaisen ylimyksen orja. Isäntä mieltyi hänen ulkonäköönsä ja älyynsä ja antoi hänen opetella lukemaan. Andreas rakasti kirkkoa ja pyhiä kirjoituksia. Hän rukoili, luki kirjoja ja karttoi maallista turhuutta.

Eräänä yönä Andreas näki näyssä kaksi sotajoukkoa. Toisen soturit olivat kirkkaissa vaatteissa, toisen olivat mustia paholaisia. Jumalan enkeli, jolla oli käsissään säteileviä kruunuja, kertoi että kruunut olivat taivaallinen aarre niitä Herran taistelijoita varten, jotka voittavat pimeyden joukot. Enkeli sanoi Andreakselle: ”Ole houkka minun tähteni, niin olet saava paljon minun valtakuntani koittaessa.” Silloin Andreas ymmärsi, että se, joka häntä kutsui, oli Herra itse.

Andreas repi vaatteensa ja tekeytyi mielipuoleksi. Todettuaan Andreaksen tilan isäntä vapautti hänet. Siitä lähtien Andreas kulki kadulla kaikkien pilkattavana. Hän kesti häijyt sanat, lyönnit, häpeän, nälän, vilun ja helteen. Hän kerjäsi almuja ja antoi ne pois toisille köyhille. Jos hänellä itsellään ei ollut ruokaa, hän saattoi olla viikon tai kaksi syömättä. Joskus kylmillä ilmoilla hän nukkui koirien välissä. Pitkämielisyys kärsimyksissä puhdisti hänet arvolliseksi saamaan profetian ja viisauden lahjan. Hengellisen näkemisen avulla hän toi pelastuksen monille sieluille ja paljasti useita teeskentelijöitä.

Kerran eräs paha ihminen päätti ryöstää rikkaan neidon haudan. Andreas varoitti häntä sanoen: ”Jos varastat, et tule näkemään aurinkoa.” Mies ei välittänyt varoituksesta, kaivoi haudan auki ja ryösti neidon puvun, mutta menetti samassa näkönsä ja joutui kerjäämään elantonsa.

Erästä rikasta vainajaa vietiin haudattavaksi. Hautajaiset olivat suurenmoiset, mutta Andreas näki satojen pahojen henkien iloitsevan vainajasta kuin omasta saaliistaan. Hän ihmetteli mielessään, miten mies oli joutunut demonien valtaan, ja kuuli enkeliltä vastauksen, että mies oli ollut julma ja irstas eikä ollut kunnioittanut mitään pyhää.

Muuan munkki oli kuuluisa ankarasta paasto- ja rukouselämästään. Ihmiset alkoivat tulla pyytämään häneltä neuvoja ja toivat lahjoja. Vähitellen munkki kiintyi rahaan ja alkoi kerätä sitä. Pyhä Andreas näki näyssä, miten valoisa ja musta henki kiistelivät munkin sielusta. Musta henki sanoi: ”Hän on minun, koska hän on rahanhimoinen.” Valoisa henki sanoi: ”Ei, hän on minun, koska hän paastoaa.” Silloin ääni sanoi taivaasta valoisalle hengelle: ”Jätä hänet, sillä hän on jättäytynyt Saatanan valtaan.” Murheissaan Andreas paljasti munkille kahden kesken tämän sielun tilan ja anoi häntä tekemään parannuksen. Munkki katui ja jakoi pois kaikki keräämänsä rahat eikä enää suostunut ottamaan vastaan mitään.

Viimeisen näkynsä pyhä Andreas näki Blahernan kirkossa lokakuun 1. päivänä. Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä näyttäytyi ilmassa profeettojen, apostolien ja enkeleiden ympäröimänä. Jumalansynnyttäjä levitti huntunsa ilmaan kansan ylle. ”Näetkö valtiattaren Jumalansynnyttäjän rukoilevan maailman puolesta?” Andreas kysyi oppilaaltaan Epifaniokselta. ”Näen ja vapisen pelosta”, vastasi Epifanios. Pyhä Andreas Houkka nukkui pois vuonna 936.