Pyhä Anastasia Patriisitar

Pyhä Anastasia eli Konstantinopolissa keisari Justinianoksen (527–565) aikana. Hän syntyi rikkaaseen ylhäisöperheeseen ja sai hyvän kristillisen kasvatuksen. Vartuttuaan hän nautti suurta kunnioitusta hurskautensa ja lähimmäisenrakkautensa tähden, niin että keisari nimitti hänet hovin ensimmäiseksi patriisittareksi. Siihen mennessä tämä arvo oli ollut vain naisilla, jotka olivat saaneet sen joko miehensä aseman tähden tai olivat tehneet jonkin suuren palveluksen valtiolle.

Keisarin Anastasialle osoittama kunnioitus ja ihailu herätti kuitenkin mustasukkaisuutta keisarinna Teodorassa. Kun Anastasia kuuli muodostumassa olevasta skandaalista, hän sanoi itselleen: ”Pelasta itsesi, sieluni! Siten sekä vapautat keisarinnan aiheettomasta mustasukkaisuudesta että valmistat itsesi taivasten valtakuntaa varten.” Hän vuokrasi laivan, otti osan omaisuuttaan mukaansa ja purjehti Aleksandriaan. Siellä hän rakennutti luostarin Pempto-nimiselle paikalle. Nimi merkitsee viidettä ja johtui siitä, että luostari sijaitsi viiden virstan päässä kaupungista. Myöhemmin luostaria alettiin kutsua Patriisittaren luostariksi.

Muutaman vuoden kuluttua, vuonna 548 keisarinna Teodora kuoli vain 40-vuotiaana. Silloin keisari muisti kauniin ja hyveellisen Anastasian. Hän lähetti palvelijoitaan eri puolille valtakuntaa etsimään tätä ottaakseen hänet puolisokseen. Kun Anastasia sai tietää tästä, hän lähti luostaristaan keskellä yötä ja meni Skiitan erämaahan abba Danielin luo. Hän ripittäytyi tälle ja kertoi hänelle keisarin suunnitelmista. Abba Daniel käski hänen pukeutua munkin asuun ja muuttaa Anastasia-nimensä Anastasiokseksi. Sitten hän käski hänen sulkeutua luolaan, joka sijaitsi kaukana Skiitan keskuksesta.

Abba Daniel antoi Anastasialle rukoussäännön ja muita kilvoitusohjeita, joihin kuului sekin, ettei hän saanut poistua luolastaan eikä liioin päästää ketään luokseen. Eräs abba Danielin oppilas sai tehtäväkseen viedä hänelle kerran viikossa ruukullisen vettä ja vähän vaatimattomia ruokatarvikkeita.

”Eunukki Anastasios”, kuten Anastasiaa nyt kutsuttiin, vietti luolassaan 28 vuotta noudattaen tarkkaan abba Danielilta saamiaan ohjeita. Päivin ja öin tämä hovin ylelliseen elämään tottunut patriisinainen taisteli nälkää, janoa ja unta vastaan. Vielä vaikeampia taisteluja aiheuttivat paholaisen ajatushyökkäykset, joiden avulla se yritti saada Anastasian luopumaan eristyneisyydestään. Sielunvihollinen herätti hänen mielessään muistikuvia hänen entisestä elämästään hovissa, hienostuneesta seurasta, josta hän nautti palatsissa. Mutta rukouksin ja kilvoituksin Anastasia voitti paholaisen houkutukset, ja hänestä tuli Pyhän Hengen valittu astia.

Kun Anastasian lähtöhetki lähestyi, hän sai siitä Jumalalta tiedon etukäteen. Heti hän kirjoitti tiilenpalalle viestin abba Danielille ja pyysi tätä tulemaan ja toimittamaan hänen hautauksensa. Abba Daniel kiirehti nopeasti paikalle ja löysi kuumeisen Anastasian vielä elossa. Daniel pyysi hänen esirukouksiaan sekä itselleen että oppilaalleen, joka oli palvellut häntä kaikki nämä vuodet. Anastasia rukoili hartaasti heidän kummankin puolesta suudellen heitä jäähyväisiksi. Sitten hän nautti pyhää ehtoollista, jonka Daniel oli tuonut tullessaan. Heti sen jälkeen Anastasia näki enkelit, jotka olivat tulleet hakemaan häntä, ja toivotti heidät tervetulleiksi. Yhtäkkiä hänen kasvonsa kirkastuivat ja tehden ristinmerkin suunsa yli hän lausui: ”Herra, Sinun käsiisi minä annan henkeni.” Näin autuaasti päättyi tämän hämmästyttävän naisen maallinen kilvoitus.

Abba Daniel ja hänen oppilaansa kaivoivat mukanaan tuomillaan työkaluilla haudan, johon he laskivat Anastasian ruumiin. Kotimatkalla abba Daniel kertoi Anastasiaa eunukiksi luulleelle oppilaalleen, että tämä oli se kuuluisa patriisitar, jota keisari Justinianos oli etsinyt ympäri valtakuntaa.

10
3