Pyhä Amandus, Maastrichtin piispa

Pyhä Amandus syntyi Nantesin lähistöllä vuoden 590 tienoilla. Hänen perheensä oli vanhaa gallianroomalaista sukua ja Amandus sai hyvän koulutuksen. Noin 20-vuotiaana hän jätti kotinsa ja lähti luostariin Yeun saarelle.[1] Hänen isänsä teki kaikkensa, jotta hän palaisi maailmaan, ja Amandus joutui pakenemaan isänsä toimia Toursiin. Siellä hän rukoili pyhän Martinuksen (11.11.) haudalla, että saisi elää koko elämänsä pyhiinvaeltajana ja pakolaisena Kristuksen tähden, kuten hänen kuuluisa aikalaisensa pyhä Columbanus (23.11.).

Amandus lähti kulkemaan itään päin ja asettui Bourgesiin. Kaupungin piispa Austregisilius (20.5.) antoi hänelle keljan kaupungin muurista katedraalin läheltä. Viisitoista vuotta siellä kilvoiteltuaan Amandus teki pyhiinvaelluksen Roomaan, jossa hän kunnioitti apostolien Pietarin ja Paavalin hautoja. Hän yritti jäädä Pyhän Pietarin basilikaan yöksi saadakseen valvoa apostolin haudalla, mutta kirkkovahdit heittivät hänet ulos. Kun Amandus istui yöllä kirkon portailla, hän näki näyssä, kuinka pyhä Pietari ilmestyi hänelle ja pyysi häntä palaamaan Galliaan, jossa hänen olisi kylvettävä evankeliumin siementä ja kärsittävä suuresti sen tähden.

Amandus palasi Bourgesiin, jossa frankkien kuningas Dagobert (629–639) asetti hänet lähetystyöntekijäksi. Noyonin piispa Anskar vihki hänet piispaksi ilman vakituista tukikohtaa. Amandus lähti saman tien kohti pohjoista ja ryhtyi julistamaan evankeliumia Gentissä, nykyisen Belgian alueella. Amandus kulki yleensä yksin, eikä hänellä ollut vakituista kotia. Tuon tuosta pakanat pilkkasivat tai pahoinpitelivät häntä. Vaikeuksista huolimatta Amandus sai kuitenkin perustettua seurakuntia.

Tournain kaupungissa Amandus herätti henkiin miehen, joka oli vähän aiemmin hirtetty. Ihmeen nähtyään ihmiset tulivat joukoittain pyytämään kastetta. Tapauksen jälkeen myös ympäröivän maaseudun väki alkoi kääntyä kristityiksi.

Myöhemmin Amandus joutui kuningas Dagobertiin epäsuosioon moitittuaan tämän moraalitonta elämäntapaa. Hänet karkotettiin pohjoisesta, minkä jälkeen hän kulkeutui aina Gascogneen saakka ja yritti levittää kristinuskoa Pyreneiden vuorien villien baskien keskuuteen. Lopulta kuningas Dagobert kutsui hänet takaisin, sillä hänelle oli syntynyt poika, Sigebert, ja hän halusi, että pojan kastaisi valtakunnan pyhin mies. Loistelias kastejuhla järjestettiin Orleansissa.

Hovielämä ei Amandusta viehättänyt, ja hän lähti taas vaeltamaan. Hän perusti luostareita Tournain lähistölle ja Gentiin sekä rakennutti kirkkoja. Hän kävi jopa Tonavalla asti ja yritti puhua slaavilaisille heimoille, mutta kun työ ei edistynyt, hän palasi takaisin.

Amandus kävi toisen kerran Roomassa ja toimi sen jälkeen Maastrichtissa. Amandus kiersi Länsi-Euroopan kuninkaiden hoveissa ja piispojen luona saaden järjestettyä kirkolliskokouksen, jossa tuomittiin monoteletismi ja vahvistettiin kirkkojärjestykseen kuuluvia seikkoja. Kokouksen pöytäkirjojen kanssa hän lähti kolmannen kerran Roomaan. Sen jälkeen hän jatkoi vaeltelevan lähetyssaarnaajan työtään ja oli mukana perustamassa luostareita muun muassa Nivellesissä. Kolmekymmentä vuotta kierreltyään hän palasi Gascogneen ja jatkoi työtään siellä, nyt paremmalla menestyksellä.

Lopulta pyhä Amandus vetäytyi Elnoneen perustamaansa luostariin[2], jolle kuningas Dagobert oli antanut ylenpalttisia lahjoituksia. Siellä Amandus vietti neljä viimeistä vuottaan. Kilvoitustensa uuvuttamana nukkui pois vuoden 675 tienoilla.

Pyhää Amandusta voidaan pitää tärkeimpänä yksittäisenä belgialaisten kristillistäjänä ja Belgian luostarielämän isänä. Häntä on kunnioitettu myös Pohjois-Ranskassa ja Englannissa. Amanduksen pyhä ruumis siirrettiin 880-luvulla Pariisiin turvaan norjalaisten viikinkien hyökkäykseltä. Myöhemmin reliikit palautettiin Elnonen kirkon kryptaan. Kirkko tuhoutui vuoden 1066 tulipalossa, mutta krypta varjeltui. Palon jälkeen reliikkiarkkua kuljetettiin lähialueilla samalla kun kerättiin varoja kirkon jälleenrakentamiseen, ja reliikkien ympärillä tapahtui ihmeitä.


[1] Saari on Poitiers’n korkeudella n. 20 km mantereesta.

[2] Nyk. St. Amand-les-Eaux Pohjois-Ranskassa Lillen kaakkoispuolella.

6
2