Profeetta Joona

Joona on yksi Vanhan testamentin kahdestatoista pienestä profeetasta. Joona voi olla sama henkilö kuin Joona Amittain poika Gat-Heferistä, joka ennusti kuningas Jerobeamille (788-748 eKr.) Israelin valtakunnan saavuttavan entiset rajansa (2. Kun. 14:23-29). Apokryfisen tradition1 mukaan Joona sen sijaan olisi sen leskivaimon poika, jonka profeetta Elia herätti kuolleista.

Herra käski Joonaa lähteä Ninivehen varoittamaan kaupungin tuhosta, elleivät sen asukkaat katuisi. Joona ei uskonut, että Jumala toimisi näin armottomasti, ja koska hän ei tahtonut osoittautua vääräksi profeetaksi, hän nousi Japposta (nyk. Tel Avivin vanhakaupunki) Tarsisiin (luultavasti Espanjassa) menevään laivaan. Jumala antoi kuitenkin nousta niin kovan myrskyn, että laiva oli uppoamaisillaan. Merimiehet saivat selville, että myrsky johtui Joonasta, joka tunnusti tämän itsekin. Joona heitettiin mereen, ja myrsky tyyntyi välittömästi.

Suuri meripeto nielaisi Joonan, joka pysyi sen vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, minkä jälkeen peto Jumalan käskystä oksensi Joonan rannalle. Nyt Joona lähti Ninivehen ja julisti kolmen päivän ajan kaupungin tuhoutumista. Hänen yllätyksekseen ihmiset joutuivat katumuksen valtaan ja Jumala perui uhkauksensa. Joona harmistui, syytti Jumalaa ja vetäytyi kaupungin itäpuolelle. Siellä häntä varjostamaan nousi risiinikasvi, joka kuitenkin lakastui seuraavana päivänä profeetan suureksi harmiksi. Silloin Jumala ilmoitti, että jos Joona sääli kasvia noin paljon, kuinka paljon pitäisikään sääliä kokonaista kaupunkia. Kasvin avulla Jumala opetti Joonalle, että Hänen armonsa on suurempi kuin Hänen oikeudenmukaisuutensa, ja niin Hän odottaisi jokaisessa sukupolvessa syntisten kääntymystä, jotta he saisivat elää.

Joonan kirjan sanoma on rikas ja moniulotteinen. Jumalan rakkaus ja huolenpito eivät pysähdy Israelin kansaan vaan leviävät kaikkien kansojen sekaan. Eläimetkin luetaan Jumalan armon piiriin kuuluviksi. Kertomus Joonasta meripedon vatsassa on profeetallinen esikuva Kristuksen tuonelaan laskeutumisesta ja ylösnousemuksesta. Siksi Joonan kirja luetaan kokonaisuudessaan suurena lauantaina. Aamupalveluksen kanonin kuudes veisu on omistettu Joonalle, ja Joonan rukouksen ”Hädässäni minä huusin Herraa, ja Hän vastasi minulle” innoittamana on laadittu suuri määrä tropareita.


1 Pseudo-Epifanes: Profeettojen elämäkertoja §17.