Seurakuntien varhaiskasvatuksesta vastaavat lähinnä papit ja kanttorit, kerhonohjaajat ja -avustajat. Suuremmissa seurakunnissa työskentelee myös paikoin lapsi- ja/tai nuorisotyöntekijä. Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien tehtävänä on täydentää ja tukea vanhempien, isovanhempien, kummien ja muiden lapsen läheisten antamaa ortodoksista kristillistä kasvatusta.

Osa varhaiskasvatuksen toimintamuodoista on suunnattu vain lapsille, mutta myös seurakuntien perhetyö kuuluu osaksi varhaiskasvatuksen kenttää. Parhaimmillaan varhaiskasvatus tarjoaakin jotain yhtaikaa sekä lapselle että tämän kanssa toimintaan osallistuville aikuisille. Esimerkiksi perheleirit ja -kahvilat voivat olla paitsi oppimisen, myös vertaistuen saamisen paikkoja. Kannattaa siis tutustua oman seurakunnan tarjontaan.

Ortodoksisen kirkon varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman perusteet on kuvattu vuonna 2011 laaditussa asiakirjassa Pyhä melu. Suunnitelmassa on kolme päätasoa: ortodoksinen kulttuuri, jumalanpalvelus ja juhlat sekä ortodoksinen identiteetti.

Ortodoksisen kulttuurin osalta tavoitteena on, että lapsi oppii ristinmerkin, tunnistaa ikonin pyhänä kuvana ja tunnistaa Kristuksen, Jumalansynnyttäjän ja enkelin ikonit. Hän tietää papin seurakunnan isäksi ja Raamatun kirkon kirjaksi sekä tunnistaa ortodoksisen kirkon rakennuksena oman seurakunnan kirkoksi. Hän tunnistaa myös tuohuksen ja erilaiset ristit.

Jumalanpalvelusten ja juhlien osalta tavoitteena on, että lapsi tuntee ortodoksisen jumalanpalveluksen olevan myös häntä varten. Hän tietää miten saa osallistua jumalanpalvelukseen ja harjoittelee ehtoolliseen osallistumista. Hän oppii alkurukouksen Taivaallinen kuningas ja pääsiäistroparin. Hän tunnistaa Herran rukouksen liturgiassa. Lapsi tietää joulun merkityksen ja osaa virpoa Palmusunnuntaina ortodoksisen perinteen mukaisesti. Hän tietää pääsiäisen kaikkien kristittyjen suurimmaksi juhlaksi.

Ortodoksisen identiteetin osalta tavoitteena on, että lapsi oppii ortodoksista tapakulttuuria, ristinmerkin käytön ja ikonien suutelemisen. Hän tietää kuinka papilta tai piispalta pyydetään siunaus. Hän tietää, että hänellä on taivaallinen esirukoilija ja ymmärtää nimipäivän tärkeyden.
Hän ymmärtää mitä lasten paastoaminen on. Hän tietää Jumalan Luojaksi ja Jeesuksen Hyväksi paimeneksi ja tietää miten voi toimia luontoa kunnioittaen. Hän tunnistaa muita kulttuureita ja oppii virpomisperinteen ja tunnistaa pääsiäisen ajan erityispiirteet.