”Venäläisen maailman ideologit määrittelevät ukrainalaisen identiteetin harhaoppiseksi”

Metropoliitta Epifanin puhe Helsingissä 15.12.2023.

Rakkaat veljet ja sisaret!

Ensinnäkin haluaisin ilmaista sydämellisen kiitokseni sekä itseni, Ukrainan ortodoksisen kirkon sekä kansamme puolesta, joka kärsii Venäjän hyökkäyssodasta; siitä avusta ja tuesta, rukouksista ja surunvalitteluista, joita saamme teiltä. Kuten monet hyväntahtoiset ihmiset maailmassa, Euroopan Pohjoismaiden kristityt eivät jääneet välinpitämättömiksi, eivätkä jättäneet ukrainalaisia yksin maamme nykyhistorian pahimman haasteen kanssa, vaan riensivät apuun.

Yhteys maittemme ja kansojemme välillä oli pitkään katkaistu rautaesiripulla totalitaristisen Venäjän pahan valtakunnan toimesta. Muistamme kuitenkin, että historian syvyyksissä kansojemme kohtalot kietoutuivat tiiviisti toisiinsa. Historiallisesti kansamme ottivat kristinuskon vastaan samaan aikaan. Ja nyt meidän on palautettava historiallinen totuus, palautettava kanssakäymisemme, erityisesti Venäjän hyökkääjän aiheuttaman uhan edessä, joka on yhteinen koko mantereellemme.

Aloitin muistuttamalla pitkästä yhteisestä historiastamme, koska yksi nykyisen kriisin tärkeimmistä syistä on Kremlin diktaattorin ja Venäjän maallisten ja uskonnollisten johtajien halu palauttaa imperiumi. Venäjää inspiroi sodankäyntiin keskiaikainen imperialistinen käsitys ”Moskovasta kolmantena Roomana”, joka on muuttunut ”Venäjän maailman” ideologiaksi. Ja tämä käsite sulkee pois riippumattoman ja itsenäisen ukrainalaisen identiteetin olemassaolon.

Moskova uskoo, ettei Ukrainan kansaa ole olemassa ja että olemme vain osa ”suurta venäläistä kansakuntaa”. Kieltämällä ukrainalaisen identiteetin Moskova kieltää sekä oikeutemme itsenäiseen ukrainalaiseen valtioon että oikeutemme omaan kirkolliseen itsenäisyyteen.

Mikä on tärkein syy tähän asenteeseen? Se, että ilman historiallisen perintömme, menneisyytemme ja identiteettimme anastamista venäläinen imperialistinen aate ei voisi olla olemassa. Kun Kiovan valtio oli vielä vauras kristitty maa Itä-Euroopassa, Moskovan suuriruhtinaskuntaa ei ollut edes olemassa. Se ilmestyi historialliselle näyttämölle 1300-luvun ensimmäisellä puoliskolla Mongolian Kultaisen ordan ansiosta, ja siten Moskovan valtion juuret ovat tässä aasialaisessa itsevaltiudessa.

Kuitenkin Moskova, alkuperäänsä häpeillen, on vuosisatojen ajan pyrkinyt sinnikkäästi anastamaan itselleen paitsi muinaisen Kiovan ruhtinaskunnan perinnön, mutta myös jopa Bysantin perinnön. Nykyinen totalitaarinen hallinto sekä sitä innoittava ja siunaava Moskovan patriarkaatti pitävät Venäjää kristillisen sivilisaation maailmankeskuksena, ”Roomana” tämän käsitteen keskiaikaisessa tulkinnassa. Vaikka he elävät samassa ajassa kuin me, henkisesti he ovat keskiajan vankeja.

Julmuus ja väkivalta, jolla Moskova toimii Ukrainassa, kansanmurha ja valtioterrori, joihin Venäjä on syyllistynyt Ukrainan kansaa vastaan, muistuttavat Euroopan menneisyyden uskonsotien julmuutta. Venäläisen maailman ideologit määrittelevät ukrainalaisen identiteetin harhaoppiseksi. Tätä on hankala ymmärtää, mutta Venäjän valtio ja kirkko elävät ja toimivat 2000-luvulla keskiajan realiteettien mukaan.

Tässä ei siis ole kyse kiistasta alueista tai poliittisista ryhmittymistä. Puhumme perustavanlaatuisista asioista – siitä, ovatko Ukrainan kansa ja koko Eurooppa olemassa nykymaailmassa, pystymmekö puolustamaan vapauden saavutuksia. Vai palauttavatko Venäjän pahan valtakunta ja muut totalitaariset hallinnot Euroopan ja koko maailman menneisyyden todellisuuteen, jolloin oli voimassa voimainavalta, ei oikeusvaltio.

Venäjä on sotinut Ukrainaa vastaan kymmenen vuotta. Täysimittainen hyökkäys on jatkunut 22 kuukautta. Huolimatta sekä vihollisten että jopa ystävien uskomuksista, ettei Ukraina kestä hyökkäystä ja kaatuu muutamassa päivässä tai jopa viikossa, olemme kuitenkin selvinneet ja jatkamme vastarintaa. Tavoitteenamme ei ole tulitauko eikä rauha hinnalla millä hyvänsä, sillä se vain pitkittää kärsimystä ja antaa Venäjälle aikaa valmistautua uuteen hyökkäykseen. ”Minskin prosessi” on todiste tästä. Tavoitteenamme on oikeudenmukainen ja kestävä rauha. Haluamme varmistaa, että tämän ja tulevien sukupolvien ukrainalaisten ja eurooppalaisten ei tarvitse enää tarttua aseisiin puolustaakseen itseään Venäjän uutta hyökkäystä vastaan.

Jotta voimme voittaa hyökkääjän ja saada aikaan oikeudenmukaisen rauhan tarvitsemme apua. Sillä jos Ukraina voitettaisiin, se tarkoittaisi, että hyökkääjä siirtyisi eteenpäin. Kuten se teki Georgiaa vastaan vuonna 2008 käydyn sodan jälkeen. Sen seuraavina kohteina ovat Euroopan naapurimaat. Suomi, Baltian maat ja Puola muistavat hyvin omasta historiastaan, millaista Venäjän aggressio on. Siksi tarvitsemme nyt kaiken mahdollisen avun ja tuen. Tukemalla Ukrainaa Eurooppa suojelee tulevaisuuttaan, vapauttaan ja rauhaansa.

Tarvitsemme rukouksia voiton ja rauhan puolesta Ukrainassa. Olemme kiitollisia kaikille, jotka rukoilevat tämän puolesta sillä tunnemme näiden rukousten voiman. Tarvitsemme totuuden todistusta ja moraalista tukea. 

Venäjän pahan valtakunta yrittää sotkea koko maailman valheillaan. Siksi meidän on yhdistettävä voimamme todistaaksemme tämän sodan todellisesta luonteesta, todistaaksemme Venäjän rikoksista, mukaan lukien uskonnonvapauteen kohdistuvasta julmuudesta miehitetyillä alueilla. Tarvitsemme humanitaarista apua, ja olemme vilpittömästi ja äärettömän kiitollisia kaikesta siitä, mitä te, teidän kirkkonne ja maanne olette jo tehneet ja teette edelleen.

Toinen suuri ongelma on Venäjän karkottamien ukrainalaislasten palauttaminen. Kymmeniä tuhansia ukrainalaislapsia on viety Venäjälle, jossa heiltä on tarkoituksellisesti riistetty identiteetti ja yhteys kotimaahansa. Tarvitsemme apua julmissa ja epäinhimillisissä oloissa pidettyjen vankien ja panttivankien palauttamisessa. Ilman jatkuvaa kansainvälistä painostusta Venäjää kohtaan näitä kysymyksiä ei voida ratkaista.

Toivon, että minulla on tilaisuus vastata kysymyksiinne täällä ja tulevassa yhteydenpidossamme. Haluan vielä kerran kiittää teitä, kaikkia ystävällismielisten Pohjois-Euroopan kristittyjä tuestanne, rakkaudestanne ja avustanne pakolaisillemme sekä pakkosiirretyille. Jumala palkitkoon ja siunatkoon teitä runsaasti siitä hyvästä, mitä teette.

Kiitän huomiostanne ja pyydän, että muistaisitte Ukrainaa rukouksissanne joka päivä. Pyytäkää Jumalalta totuuden voittoa sekä oikeudenmukaista rauhaa kärsivälle kansallemme.

Kuva: Andriy Sydor