Suomen ortodoksisten pappien liitto 100 vuotta – isä Jaakko Vainion puhe Joensuun Laulutalolla 24.9.

Korkeasti pyhitetty arkkipiispamme Elia, hyvät Hänen Kaikkipyhyytensä edustajat: korkeasti pyhitetty metropoliitta Dimitrios ja korkeasti siunattu piispa Damaskinos, hyvät esipaimenet korkeasti pyhitetty Leo ja korkeasti siunattu Sergei, hyvät kutsuvieraat, hyvä juhlaväki, isät veljet ja sisaret Kristuksessa,

Ortodoksisten pappien liitto 100 vuotta. Ei ole kulunut kuin kaksi vuotta siitä kun saimme yhdessä juhlia kirkkomme autonomian 100-vuotisjuhlaa Ekumeenisen patriarkaatin yhteydessä. Tänään olemme juhlistamassa satavuotiasta Ortodoksisten pappien liittoa. Aloitimme juhlan kiitosrukouksella ja muistamalla ennen meitä kirkkoamme palvelleita pappissukupolvia. Huomenna saamme alustuksissa kuulla enemmän liiton varhaisista vaiheista ja joistakin kirkkomme elämässä tapahtuneista muutoksista ja murroksista.

Haluan kuitenkin jo tänään tuoda esille muutaman ajatuksen siitä, mitä kaikkea 100-vuotias pappien liitto on ollut ja edustanut.

Ensimmäiseksi on todettava, että 100-vuotisjuhlien järjestämisen aikana on käynyt ilmi, että liitto on kaiketi perustettu virallisesti vasta vuonna 1926. Liiton hallituksen suunnitelmissa ei silti ole järjestää uutta 100-vuotisjuhlaa ensi vuonna, toivottavasti talven vuosikokous ei päätä toisin.

Liiton arkiston tietojen mukaan liiton perustamisesta päätettiin Sortavalassa Pyhän apostoli ja evankelista Johanneksen muistopäivänä vuonna 1925 ja kun se vuotta myöhemmin järjestäytyi, oli sen nimi Nuorten Orthodoksinen pappisliitto ja vuodesta 1936 Nuorten ortodoksisten pappien liitto. Vaikka nimi on vuosien aikana muuttunut Ortodoksisten pappien liitoksi, niin identiteetiltään liitto on säilynyt nuorena sadan vuoden ikään asti. Se ei ole tyytynyt vain vaalimaan traditiota ja perinteitä, vaan se on katsonut aina toiveikkaasti ja ennakkoluulottomasti tulevaan – aivan kuten se tekee tässäkin tapahtumassa. Ortodoksisten pappien liitto on historiansa aikana vaalinut patriarkkamme, Hänen Kaikkipyhyytensä Bartolomeoksen kirkkomme autonomian 100-vuotisjuhlassa painottamaa nuoruuden henkeä.

Pappien liitto on ollut ja on ortodoksisen kirkon rakentaja Suomessa. Opetuksen ja koulutuksen edistäminen on aina ollut liiton keskeinen tehtävä. Jo vuonna 1927 liiton kokouksessa päätettiin alkaa julkaista Ortodoksia -aikakauskirjaa, jota on tähän mennessä julkaistu jo 65 numeroa.

Pappien liitto toimii edelleen paikalliskirkkomme kehityksessä monin tavoin edelläkävijänä.

Se on järjestänyt papeille ja myös suuremmalle yleisölle koulutustapahtumia ja edistänyt teologista ymmärrystä.

Liittomme on kansainvälisesti suuntautunut ja rakentaa yhteyksiä ortodoksisessa maailmassa.

Se kokoaa pappeja yhteen ja mahdollistaa kollegiaalisen tuen papeille. Liitto on myös pappien perheiden tukena viimeistään maksaessaan hautausavustuksen edesmenneen papin omaisille.

Seuraavaksi nostan esille muutamia viime vuosien ja tämän hetken painopistealueita liittomme toiminnassa.

Yksi tavoitteistamme on ollut kirkkomme keskustelukulttuurin parantaminen. Tähän olemme pyrkineet muun muassa koulutuksellisesti ja kiinnittämällä asiaan erityistä huomiota omissa yhteisissä kokoontumisissamme.

Toinen keskeinen tavoite on ollut tiivistää yhteyttä äitikirkkoomme Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin. Jatkuvan vuoropuhelun ja eri tasoilla konkretisoituvan yhteistyön edelleen rakentaminen ja kehittäminen on tehtävä jota liitto edistää jatkossakin.

Pappien liitto haluaa ylläpitää tiivistä yhteyttä Viron apostolisen ortodoksisen kirkon kanssa. Osallistujan kutsuminen opintopäiville on yksi tapa jolla vahvistamme yhteyttämme. Valitettavasti tähän tapahtumaan emme saaneet pappisosallistujaa Viron kirkosta.

Iloitsemme lujittuneesta yhteistyöstä Filantropian kanssa. Osallistumme Filantropian työhön muun muassa lähettämällä vuosittain vierailevan papin Aleksandrian patriarkaatin siunauksella Itä-Afrikkaan tukemaan paikallisten luostarien ja seurakuntien sekä heidän papistonsa tekemää työtä ja oppimaan – sekä taas ja taaskin löytämään sieltä kirkkomme aina tarvitsemaa nuoruuden henkeä. Tänä vuonna isä Mikko Sidoroffilla oli Pappien liiton lähettämänä mahdollisuus olla oppimassa ja opettamassa Keniassa. Tähän yhteistyöhön kannustan papistoamme ilmaisemaan kiinnostuksensa liiton hallitukselle. Juhlaamme osallistuu pappismunkki John Keniasta. Iloitsemme siitä, että olet täällä kanssamme!

Merkittävä uusi painopiste on ollut yhteyden rakentaminen Ekumeenisen patriarkaatin Liettuan eksarkaatin kanssa ja tämän haastavissa oloissa elävän nuoren kirkon tukeminen. Tässä viimeisimpänä mainittakoon erityisesti Liettuan eksarkaatin taloudellinen tukeminen. Pappien liitto on onnistunut koordinoimaan jo noin 15.000 euron tuen eksarkaatille. Mikäli joku ei muuten vielä ole osallistunut Liettuan eksarkaatin tukemiseen, löydätte ohjeet pöydillä olevista illalliskorteista. Kiitos eksarkki Justinukselle ja isä Gintarakselle, että olitte kanssamme viime syyskuussa. Kiitos isä Vladimirakselle, että olet nyt kanssamme. Tulevana syksynä osoitamme tukeamme ja edelleen vahvistamme yhteyttä Liettuan eksarkaatin kanssa järjestäessämme vierailun Vilnaan. Voimme samalla matkalla kenties aloittaa myös yhteyksien rakentamisen toivottavasti siihen mennessä uudelleen henkiin herätetyn Latvian autonomisen ortodoksisen kirkon kanssa, jolle patriarkaattimme on myöntänyt autonomian jo vuonna 1936.

Pyrimme aktiivisesti kehittämään yhteyttä autokefaalisen Ukrainan ortodoksisen kirkon (OCU) papiston kanssa. Kiitos isä Sergiy, että olet täällä kanssamme. Yritämme myös löytää uusia keinoja tukea Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen alla toimivaa Ukrainan autokefaalista kirkkoa ja sen papistoa sekä kirkkokansaa.

Tässä toin meille muutaman esimerkin liiton viime vuosien ja tämän hetken toiminnan painopisteistä.

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin. Satavuotinen historia antaa paljon aihetta kiittää jo tuonilmaisiin siirtyneitä kirkkomme palvelijoita. Liittomme perustajat osoittivat profeetallista ja ennakkoluulotonta asennetta aikana, jona sitä oli varsin vähän, mutta jona sitä erityisesti tarvittiin. Kiitos kaikille menneille sukupolville ja oman autonomisen paikalliskirkkomme rakentajille.

Tänään haluan erityisesti kiittää kaikkia kunniajäseniämme: Korkeasti pyhitettyä emeritusarkkipiispaamme Leoa, kunnianarvoisia rovasteja, isiä Teppo Siiliä, Rauno Pietarista, Iivo Suvantoa, Vesa Takalaa ja Matti Sidoroffia. Te olette omalta osaltanne olleet kantavia voimia liittomme toiminnassa ja papiston koulutuksessa.

Kiitos entisille puheenjohtajille ja hallituksen työskentelyyn oman panoksensa antaneille. Te olette mahdollistaneet moninaisen toiminnan! Kiitos aktiivisille jäsenille. Yhdessä olemme rakentamassa pappien liiton seuraavaa vuosisataa ja meille rakasta ortodoksista kirkkoamme.

Kiitos Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elialle ja kaikille esipaimenille, jotka ovat vuosien saatossa tukeneet ja suhtautuneet myönteisesti pappien liiton toimintaan. Ilman siunaustanne ja tukeanne emme voisi toimia näin aktiivisesti!

Kiitos nykyisille ja entisille opettajille ja koko henkilökunnalle niin seminaarilla kuin yliopistolla. Täältä olemme saaneet ja yhä uudet ja uudet pappissukupolvet saavat erinomaiset eväät vaativaan palvelutyöhömme!

Kiitos pappien lähimmille työtovereille, kanttoreille joiden kanssa yhdessä teemme kirkkomme hengellistä työtä.

Kiitos perheellisten pappien puolisoille ja lapsille tuestanne ja uhrauksistanne seurakuntia palvelevien pappien perheinä. Me joudumme aina tasapainoilemaan perheen ja seurakuntalaisten tarpeiden kanssa. Haluan muistuttaa meitä kaikkia perheellisiä pappeja myös siitä, että perheemme jäsenet ovat seurakuntalaisiamme, emmekä voi väheksyä heidän papiltaan tarvitsemaansa aikaa ja huolenpitoa.

Kiitos kaikille esipaimenille ja esimiespapeille, jotka ymmärtävät vaativan ja kuormittavan seurakuntatyön ja perheen tarpeiden yhteensovittamisen haasteet ja antavat tukensa papeille, jotka aivan liian usein tekevät palvelutyötään uupumuksen rajoilla.

Oma patriarkkamme on parhaillaan kymmenen päivän vierailulla Yhdysvalloissa. Vierailun aikana hän on keskustellut niin presidentti Trumpin kuin presidentti Zelenskynkin kanssa. Juuri tänä iltana Hänen Kaikkipyhyytensä vastaanottaa arvostetun Templeton-palkinnon, joka on aikoinaan myönnetty muun muassa piispa Desmon Tutulle ja kirjailija Alexander Solzenitsinille. Tuo 1,26 miljoonan euron palkinto myönnetään patriarkallemme Bartolomeokselle hänen elämäntyöstään ympäristötietoisuuden levittäjänä ja koko maailman tuntemana hengellisenä johtajana, jonka auktoriteetti ei todellakaan perustu valtaan tai voimaan vaan nöyryyteen, askeettisuuteen ja uskollisuuteen Kristuksen evankeliumille.

Jo syyskuun alussa sain Äitikirkkomme Pyhässä keskuksessa lausua kiitoksen sanat, mutta haluan vielä uudelleen lausua erityisen kiitoksemme patriarkallemme, Hänen Kaikkipyhyydelleen Konstantinopolin Bartolomeokselle, että hän on siunannut juhlamme lähettämällä tänne edustajinaan korkeastipyhitetyn Ranskan metropoliitta Dimitrioksen, joka tuo meille Hänen Kaikkipyhyytensä tervehdyksen tässä tilaisuudessa ja toisena edustajanaan korkeasti siunatun Haapsalun piispa Damaskinoksen. Arvostamme tätä suuresti!

Kiitos ja hyvää juhlaa kaikille tähän juhlaan kokoontuneille! Iloitkaamme ja riemuitkaamme tänä päivänä!