Sielujen lauantai 3. helmikuuta

Sielujen lauantaina kirkko muistelee kaikkia edesmenneitä.

Ortodoksisessa kirkossa jokainen lauantai on omistettu vainajien muistolle. Kirkkokalenterissa on kuitenkin myös erityisiä yleisiä vainajien päiviä, jolloin kirkko kutsuu kaikkia jäseniään muistelemaan edesmenneitä läheisiään. Yksi näistä muistopäivistä on Tuhlaajapojan sunnuntaita seuraava lauantai, jota kutsutaan sielujen lauantaiksi. Kirkkovuoden toinen sielujen lauantai sijoittuu helluntain edelle.

Esirukous edesmenneiden rakkaiden puolesta on oleellinen ja luonteva osa ortodoksista hengellisyyttä. Jos rakastamme jotakuta, me myös rukoilemme hänen puolestaan. Sielujen lauantaina rukoilemme kuitenkin yhdessä kaikkien vainajien puolesta – myös niiden, joita kukaan ei muista ja joiden nimi ei ole tiedossa.

Sielujen lauantaina jumalanpalvelustekstien kautta kirkko anoo kaikkien edesmenneitten sieluille pelastusta ja autuaallista muistoa: ”Me rukoilemme Sinua, sovinnollinen Jumala, joka olet viittauksellasi kaiken luonut: Saata lepoon uskossa kuolleet kristityt, vanhempamme ja esivanhempamme, veljemme ja ystävämme, rikkaat ja köyhät, kuninkaat ja ruhtinaat sekä luostarien asukkaat, sinne, missä kaikki vanhurskaasi ja pyhäsi asustavat. Oi Valtias Kristus Kuningas, anna anteeksi rikkomukset, joita kaikki palvelijasi ovat tehneet.” (Katismatropari, 8. säv.)

Kuva: Maria Ojala