Selvitys kirkkomme lapsi-, nuoriso- ja perhetyön kokemuksista ja käytännöistä on valmistunut

Vuoden 2024 kirkolliskokous päätti hyväksyä aloitteen Suomen ortodoksisen kirkon parissa tehtävän lapsi- ja nuorisotyön linjausten ja tulevaisuuden näkymien selvittämisestä.

Nyt valmistunut selvitys ”Annetaan mahdollisuus löytää kirkko” etenee ensin suomalaisen uskonnollisuuden muutosten tarkastelulla, erityisesti ottaen huomioon nuorten muuttuvan uskonnollisuuden osana muuttuvaa yhteiskuntaa. Taustaluvun ohella esitellään kaksi ortodoksisen kirkon piiriin liittyvän nuorisotutkimusten tuloksia osallisuuden näkökulmasta. Aineistona on kaksi hiljattaista tutkimusta aiheesta: ONL:n tilaama ja yhteiskuntatutkimuksen opiskelija Iris Mikkosen laatima nuorisokysely (2024) tavoitti kahdesta eri ikäryhmästä yhteensä 253 vastaajaa. Case-study -tyyppisenä tutkielmana toimii Jannina Nummilan ja Enni Ratun Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen laitokselle tekemä työseminaaritutkielma Turun nuorista ortodokseista (TNO) (2023).

Selvityksen varsinaiset kaksi päälukua koostuvat kahdesta kirkon kasvatus- ja koulutuspäällikkö Antti Räsäsen ja TT Ari Koposen keväällä 2025 tekemästä kyselytutkimuksesta. Ensimmäisen kyselyn kohderyhmänä olivat perheet. Toisessa kyselyssä samaa aihetta kartoitettiin työntekijöiden näkökulmasta. Selvityksessä analysoidaan näiden kyselyjen tuloksia ja esitellään niistä nousevia toimintaehdotuksia ja -toiveita seurakunnallisen lapsi- ja perhetyön kehittämiseksi. Jokaisen luvun loppuun on koottu johtopäätökset ja konkreettiset kehitysehdotukset.

Selvitys koskee joko suoraan tai välillisesti valtaosaa kirkon jäsenistöstä

Alle 29-vuotiaiden osuus kirkon jäsenistä on merkittävä, yli kolmannes jäsenmäärästä. Koska selvityksessä tarkastellaan koko lapsi-, nuoriso- ja perhetyön kenttää, niin alle 29-vuotiaiden lisäksi kokonaisuuteen kuuluvat myös lasten vanhemmat – osin jopa kummit ja isovanhemmat. Näin ollen nyt puhutaan useimmille kirkon jäsenille ja heidän lähipiirilleen merkityksellisistä asioista.

Kirkollista lapsi- ja nuorisotyötä ei ole myöskään perusteltua tutkailla yksinomaan kirkollisten linssien läpi. Kuten selvityksessä todetaan, polarisaation sekä taloudellisen ja alueellisen epätasa-arvon ongelmien ratkominen ja lieventäminen on nähtävä osana kirkollista lapsi- nuoriso- ja perhetyötä myös kirkon yhteiskuntavastuun näkökulmasta.

– Kirkon jäsenyys ja aktiivisuus sen toiminnassa voi tarkoittaa erilaisia asioita arjen vertaistuesta hengelliseen kasvuun – ja tässä onkin kirkon kaiken työn hienous. Samalla selvityksessä tuli esiin ajatus siitä, että kirkon kasvatustyö on myös diakoniaa ja lähimmäisyyden harjoittamista. Perheet ja nuoret tarvitsevat aikaa ja tilaa arjessaan ja aivan konkreettistakin apua, toteaa selvitystyön tehnyt TT Ari Koponen.

Myös resurssikysymykset nousevat selvityksessä esiin. Työntekijöiden joukosta nousi esiin näkemys, jonka mukaan nuorisotyön tulisi kuulua läpileikkaavana teemana jokaisen seurakuntatyötä tekevän työnkuvaan.

– Valtaosin näin varmasti onkin, sillä varsinaisia kasvatustyön toimia on vain muutamassa seurakunnassa. Ehkä asian toteaminen aina välillä ääneen on silti tarpeen. Nostaisin esiin myös vapaaehtoisten panoksen seurakunnan kollektiivisessa kasvatustyössä. Mitä vanhempia omat lapseni ovat, sitä enemmän on kasvanut oma arvostukseni kerhojen vetäjiä, kirkkokahvien keittäjiä, salin järjestäjiä, talkoolaisia ja muita vapaaehtoisia kohtaajia ja kasvattajia kohtaan, toteaa Koponen.

Selvitykseen liittyvissä kyselyissä nousi odotetusti esiin maantieteelliseen eriarvoisuuteen ja toiminnan saavutettavuuteen liittyviä kommentteja. Myös huomiot polarisaatiosta ovat Koposen mielestä huolestuttavia.

– Teologina pidän erityisen hankalana kehityskulkuja, jotka syventävät poteroita jo valmiiksi pirstaloituneessa todellisuudessa. Nousee mieleen, että kirkon täytyisi olla hereillä ja proaktiivinen tässä suhteessa omalla tontillaan: miten ehkäistä lisäjakolinjoja ortodoksisuuden sisällä. Syytä mihinkään hätään ei silti ole, kunhan muistetaan, että tavat toimia ja löytää kirkko (kenties yhä uudelleen) ovat moninaiset ja ihmisille on annettava tilaa kaivata yhteyttä omalla tavallaan.

Selvitykseen voi tutustua täällä: Annetaan mahdollisuus löytää kirkko_LANUPE_selvitys (1)

Teksti: Maria Hattunen