Pyhittäjä Maria Egyptiläisen sunnuntai 17.3.
Suurta askeetikkoa muistellaan äärimmäisen mielenmuutoksen esikuvana.
Suuren paaston viimeinen eli viides sunnuntai on omistettu pyhittäjä Maria Egyptiläiselle, jonka nimi nousi esiin jo paaston ensimmäisellä viikolla luettavassa suuressa katumuskanonissa. Myös tämän päivän teemana on katumus: kirkko rohkaisee vielä kerran kaikkia jäseniään parannukseen ja kilvoitteluun.
Maria eli 500-luvulla Aleksandriassa. Hän ryhtyi prostituoiduksi 12-vuotiaana ja vietti tällaista elämää 29-vuotiaaksi saakka. Eräänä päivänä hänen elämänsä sai kuitenkin yllättävän käänteen. Maria käveli pitkin Aleksandrian rantoja ja huomasi Palestiinaan lähtevän laivan, joka oli täynnä pyhiinvaeltajia, jotka olivat lähdössä Jerusalemiin Ristin ylentämisen juhlaan. Pyhiinvaeltajien iloinen tunnelma houkutteli Marian yhtäkkiä lähtemään heidän mukaansa. Varsinaiseksi pyhiinvaeltajaksi Mariaa ei kuitenkaan voinut tässä vaiheessa kutsua: hänelle matka oli vain yksi tilaisuus kokea jotain uutta – kenties houkutella uusia asiakkaitakin.
Lopulta laiva saapui Jaffaan eli nykyisen Tel Avivin alueelle. Pyhiinvaeltajat lähtivät kulkemaan kohti Jerusalemia ja Maria lähti heidän kanssaan. Kristuksen Pyhän haudan kirkon ovella jokin pysäytti Marian. Hän luuli ensin vahingossa juuttuneensa väkijoukkoon, mutta pian hän ymmärsi, että jokin näkymätön voima pysäytti hänet. Maria yritti monien tuntien ajan päästä sisälle kirkkoon tuloksetta. Tuolloin Marian sydämessä tapahtui täydellinen muutos. Maria ymmärsi, ettei ollut sen arvoinen, että astuisi Herran pyhään temppeliin. ”Jumala oli pysäyttänyt egyptiläisen ilotytön, joka ei tiennyt uskonnosta mitään ja näytti elävän mahdollisimman kaukana Jumalasta. Kun Jumala tutki hänen sisimpäänsä, hän näki kauniin sielun, jota poltti suuri kaipaus. Hän tiesi, että sisimmässään Maria halusi ja kaipasi paljon suurempaa rakkautta kuin mitä rahalla ostetaan ja myydään. Tuon rakkauden tähden hänet pysäytettiin”, kirjoittaa pappismunkki Serafim kirjassa Tie Ylösnousemukseen.
Siitä alkoi Marian katumuksen tie. Maria lähti Juudean erämaahan, missä hän kilvoitteli kaikkiaan 48 vuotta. Hän eli pelkällä vedellä ja vähäisillä kasveilla, joita sattui löytämään. Maria eli ainoastaan Jumalaa varten.
Kun Maria oli vanha, munkkivanhus Zosima kohtasi hänet erämaassa. Maria Egyptiläinen kertoi hänelle elämäntarinansa. He sopivat tapaavansa uudelleen vuoden kuluttua, jolloin Zosima toi Marialle ehtoollisen. He sopivat tapaavansa jälleen vuoden päästä. Vuoden kuluttua tästä Zosima löysi Marian kuolleena ja hautasi hänet. Zosima kertoi Marian tarinaa eteenpäin, ja lopulliseen kirjalliseen muotoon sen saattoi Jerusalemin patriarkka Sofronios (634–639).
Pyhittäjä Maria Egyptiläisen kilvoitus on äärimmäinen esimerkki katumuksesta ja kilvoittelusta. Iisak Niiniveläinen on selittänyt, että ortodoksisessa ajattelussa ihminen ei voi koskaan saada katumusta valmiiksi. Makarios Egyptiläinen opettaa, että ”sellainen, joka todella rakastaa Jumalaa ja Kristusta, ei ole omasta mielestään tehnyt mitään, vaikka olisi suorittanut tuhat hyvää työtä”.
Myös sunnuntain evankeliumitekstissä puhutaan katumuksesta ja rakkaudesta Jumalaan (Luuk: 7:36–50): ”Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi. ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”
Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen omaa muistopäivää vietetään 1. huhtikuuta. Hänen elämäkertaansa voit tutustua täällä: https://ort.fi/pyhittaja-aiti-maria-egyptilainen