Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen 30. elokuuta
Erakkokilvoituksen valinneesta pyhittäjästä tuli lopulta yksi merkittävimmistä Karjalan valistajista.
Koko elämänsä kilvoittelulle omistanut pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen yritti piiloutua metsän siimekseen koko ikänsä – turhaan. Luostarin perustajaksi hän suostui kuitenkin vasta kun Pyhä Kolminaisuus lähestyi häntä enkelin hahmossa.
Vuonna 1533 kuolonuneen nukkuneen pyhittäjä Aleksanterin (maallikkonimeltä Amos) elämästä tiedetään varsin paljon sen takia, että hänen elämänkertansa ilmestyi jo 12 vuoden kuluttua poismenosta. Sen jälkeen elämänkertoja on kirjoitettu useitakin.
Pyhittäjä eli Valamossa seitsemän vuotta Aamos -nimisenä noviisina, kunnes vuonna 1474 hänet vihittiin munkiksi nimellä Aleksanteri. Monien luostarivuosien jälkeen igumeni siunasi Aleksanterin erakkokilvoitukseen. Niin Aleksanteri jätti Valamon taakseen ja rakensi itselleen majan syvälle metsään keskittyäkseen yksinäisyydessä rukoukseen.
Muutamien vuosien jälkeen pyhittäjän luo alkoi kerääntyä munkkeja, jotka halusivat häneltä neuvoja ja ohjausta kilvoituselämään. Aleksanteri pakeni heitä syvemmälle metsiin voidakseen jatkaa yksinäistä kilvoitustaan.
Lopulta Pyhä Kolminaisuus ilmestyi hänelle kolmen enkelin muodossa ja ilmaisi tahtonsa luostarin perustamisesta. Jumalalle kuuliaisena pyhittäjä Aleksanteri myöntyi ja hylkäsi oman tahtonsa. Hän kokosi ympärilleen veljestön, jonka avulla rakensi kirkon Pyhälle Kolminaisuudelle. Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen luostarin perustamisvuotena pidetään vuotta 1506.
Pyhittäjä nukkui kuolonuneen 85 vuoden iässä 30. elokuuta vuonna 1533. Hänen maatumaton ruumiinsa löydettiin hautapaikalta 17.4.1641.
Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen ruumis ryöstettiin luostarista, sillä se haluttiin todistaa väärennökseksi. Aie epäonnistui, kun pyhäinjäännöksen tutkinut akateemikko vahvisti reliikin aitouden. Sen jälkeen pyhittäjän reliikkiä säilytettiin Pietarin sotilaslääketieteellisessä akatemiassa lähes 80 vuotta.
Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen maatumaton ruumis ”löydettiin” uudelleen joulukuussa 1997 ja seuraavana vuonna reliikki palautettiin jälleen Syvärin luostariin.
Igumenina ja luostarin johtajana Aleksanteri Syväriläinen otti koko ajan osaa veljestön töihin ja hänen opetuksensa veti yhä enemmän kilvoittelijoita luokseen. Syvärin luostari nousi pian Venäjän suurten luostareiden joukkoon, ja siitä tuli nopeasti myös Aunuksen seudun sivistyksen keskus.
Liettualais-puolalaiset joukot tuhosivat luostarin 1600-luvun alkupuolella ja surmasivat sen munkit. Jälleenrakennus alkoi 1640-luvulla, ja jo 1600-luvun loppuun mennessä luostari kukoisti jälleen. 1700-luvun puolivälin jälkeen luostari alkoi kuitenkin köyhtyä, kun keisarinna Katariina Suuri otti luostarin maat valtiolle, ja sen talous romahti vuosisadan loppuun mennessä. Kommunistit lakkauttivat luostarin ja sen tiloja käytettiin muun muassa mielisairaalana.
Aleksanteri Syväriläisen merkitys joko Karjalan valistajana ja opettaja oli erittäin suuri. Monet – perimätiedon mukaan jopa neljätoista – hänen hengellisistä opetuslapsistaan on luettu pyhien joukkoon. “Aleksanteri Syväriläistä voi pitää koulukunnan perustajana, joka juurrutti kristillisen askeesin ihanteet Karjalaan ja antoi esikuvan pienten erakkoluostarien toiminnalle” kirjoittaa professori Heikki Kirkinen tutkimuksessaan Karjala idän ja lännen välissä.
Suomen ortodoksisessa kirkossa pyhittäjän juhlaa vietetään erityisesti hänen nimeään kantavissa pyhäköissä – esimerkiksi Helsingin Myllypurossa.
”Hamasta nuoruudestasi palaen hengellistä kaipuuta erämaahan, sinä, Jumalassa viisas Aleksanteri, tahdoit seurata vain Kristusta. Sen tähden enkelitkin ihmettelivät, miten sinä ihmisenä viisaasti kilvoitellen näkymättömiä juonia vastaan voitit pidättäytymisellä kiusausten paljouden ja niin jo täällä tulit enkelin kaltaiseksi. Rukoile, oi pyhittäjäisä Aleksanteri, Kristusta Jumalaa, että hän pelastaisi meidän sielumme.” (Juhlan tropari)
Teksti: Heikki Korhonen
Kuva: RIISA Suomen ortodoksinen kirkkomuseo