Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän reliikkien Bariin siirtämisen muistopäivä eli Kevät-Miikkula 9.5.

Myrran kaupunki Lyykiassa joutui vuonna 1036 muslimien käsiin ja tuhottiin monien muiden kaupunkien ja kylien tavoin. Monet ortodoksit pakenivat turkkilaisten tieltä. Jumalan sallimuksesta kirkko ja siellä säilytetyt pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän, Lyykian Myrran arkkipiispan pyhäinjäännökset säästyivät kuitenkin tuolloin hävitykseltä. Ne siirrettiin Italiaan, Barin kaupunkiin, jotta uskovat voisivat edelleenkin kunnioittaa niitä ja kokea niiden avulla parantumisia ja muita ihmeitä. Reliikkien siirrosta kirjoitettiin useita kertomuksia heti sen tapahduttua.

Pyhä Nikolaos ilmestyi eräälle hurskaalle ja arvostetulle Barissa asuvalle papille ja sanoi: ”Nouse ja käske kirkon koko papiston lähteä Lyykian Myrraan. Ottakaa sieltä mukaanne minun pyhäinjäännökseni ja tuokaa ne tänne Bariin. En halua enää jäädä siihen lohduttomaan paikkaan. Tämä on Herran tahto.” Pappi lähti heti kertomaan näystä toisille papeille, jotka riemuitsivat kuullessaan siitä. He varustivat kolme laivaa ja valitsivat kunnioitettuja, hurskaita miehiä, jotka lähtisivät yhdessä pappien ja diakonien kanssa noutamaan pyhiä reliikkejä. Laivoihin lastattiin vehnää, jotta ne näyttäisivät tavallisilta kauppalaivoilta. Samaan aikaan kallisarvoisia reliikkejä lähti pelastamaan myös venetsialaisten laivojen retkikunta. Barilaiset ehtivät kuitenkin Myrraan ensimmäisenä.

Pyhän Nikolaoksen kirkon kryptasta barilaiset löysivät sarkofagin, jota vartioi neljä kreikkalaista munkkia. Muut kristityt olivat paenneet vuorille. Munkit olivat vuotta aiemmin nähneet näyn, jossa heille oli ilmoitettu reliikkien siirto ulkomaille. Pyhäinjäännökset olivat maatumattomat ja niitä ympäröi ihanan tuoksuinen mirha. Reliikit annettiin retkikunnassa matkustavien pappien Lupuksen ja Grimalduksen kannettavaksi, ja mirha kaadettiin astioihin. Kun Myrran kreikkalaiset saivat tietää asiasta, he vaativat barilaisia jättämään edes osan reliikeistä Myrraan. Niin sinne jätettiin sarkofagi, mirha ja ikoni. Tämä tapahtui 1.4.1087. Kaksi reliikkejä vartioinutta munkkia lähti retkikunnan mukana Bariin, jossa asui noihin aikoihin paljon kreikkalaisia.

Matkan varrella miehistö jakoi pyhän Nikolaoksen siunausta kaikissa satamissa, joihin laivat poikkesivat. Kun retkikunta lopulta saapui Bariin, uutinen levisi nopeasti. Kaupungin asukkaat kiiruhtivat piispojen, pappien ja munkkien johdolla kynttilöitä ja suitsutusastioita kantaen vastaanottamaan pyhäinjäännöksiä. Kaikki lauloivat ja ylistivät Jumalaa ja Hänen pyhäänsä. Reliikit saatettiin pyhän Johannes Edelläkävijän kirkkoon meren rannalle.

Vammaiset, sokeat, kuurot, riivatut ja kaikenlaiset sairaat turvautuivat uskossa Nikolaos Ihmeidentekijän armon täyttämiin pyhäinjäännöksiin, ja monet parantuivat ihmeellisesti. Niinpä Barin asukkaat päättivät rakentaa suuren basilikan ja valmistaa hopeisen pyhäinjäännöslippaan, joka kullattiin ja koristeltiin jalokivillä. Paavi Urbanus II oli vihkimässä uutta Pyhän Nikolaoksen kirkkoa, ja reliikit siirrettiin kirkon kryptaan.

Muutamia vuosia myöhemmin pyhä Nikolaos ilmestyi eräälle munkille ja käski siirtää reliikkinsä kryptasta alttaripöydän alle. Näin tehtiin, ja pyhän kantapäistä alkoi joka vuosi hänen muistopäivänään jumalallisen liturgian aikana virrata vuolaasti mirhaa, joka paransi kaikki sairaudet Jumalan kunniaksi. Jumalallinen liturgia toimitettiin niin hitaasti, että se kesti kolme tuntia, jotta mirhaa ehtisi vuotaa pitempään ja siitä riittäisi mahdollisimman monelle pyhiinvaeltajalle. Mirhan tuoksu täytti koko kirkon. Liturgian päättyessä mirha lakkasi valumasta, ja sitä jaettiin pienissä pulloissa kaikkialle Italiaan ja ulkomaillekin. Lukemattomat ihmiset, jotka uskossa voitelivat itsensä mirhalla, paranivat. Vielä nykyäänkin pyhän Nikolaoksen pyhäinjäännöksistä tihkuu pieniä määriä mirhaa, joka kootaan ja sekoitetaan veteen jaettavaksi pyhiinvaeltajille. Sitä on nimitetty myös mannaksi.

Reliikkien siirto oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että pyhästä Nikolaoksesta tuli koko Euroopassa ja kaikkialla maailmassa yksi kaikkien aikojen kunnioitetuimmista ja kuuluisimmista pyhistä. Hänestä on kerrottu enemmän Synaksarionissa hänen varsinaisen muistopäivänsä (6.12.) kohdalla. Tätä päivää on kutsuttu laajasti Syys-Miikkulaksi, kun taas pyhän toukokuinen muistopäivä tunnetaan edelleen myös nimellä Kevät-Miikkula.

Useita praasniekkoja Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa

Pyhän keväinen muistopäivä on praasniekkapäivä ainakin seitsemässä pyhäkössä:

• Pyhän Nikolaoksen tsasouna (rantatsasouna), Kristuksen kirkastumisen luostari (Valamontie 42, Heinävesi, Valamon luostari) To 8.5. vigilia luostarin pääkirkossa klo 18, pe 9.5. III hetki ja liturgia pääkirkossa klo 9, pieni vedenpyhitys Pyhän Nikolaoksen tsasounalla klo 12. 9.5. klo 18 IX hetki, ehtoopalvelus, pieni ehtoonjälkeinen palvelus ja akatistos pyhälle Nikolaokselle pääkirkossa.
• Pyhän Nikolaoksen tsasouna (Latokankaantie 83, Vieremä, Salahmi, Kuopion seurakunta) La 10.5. klo 10 liturgia.
• Pyhän Nikolaoksen kirkko (Nikolaoksentie 1 A, Rautalampi, Kuopion seurakunta) Pe 9.5. klo 17 ehtoopalvelus, la 10.5. klo 9.30 liturgia ja vedenpyhitys
• Pyhän Nikolaoksen tsasouna (Muuruvedentie 41, Muuruvesi, Kuopion seurakunta) To 8.5. klo 17 vigilia, pe 9.5. klo 9.30 liturgia ja vedenpyhitys
• Pyhän Nikolaoksen tsasouna (Kannelkoskentie 3, Viekijärvi, Joensuun seurakunta) Pe 9.5. klo 10 vedenpyhitys ja liturgia.
• Pyhän Nikolaoksen kirkko (Tsiikontie 6 A, Hoilola, Joensuun seurakunta) To 8.5. klo 17 vigilia, pe 9.5. klo 10 pieni vedenpyhitys ja liturgia.
• Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän rukoushuone (Mäkikalliontie 11, Lievestuore, Jyväskylän seurakunta) To 8.5. klo 17 vigilia, pe 9.5. klo 9 pieni vedenpyhitys ja liturgia.

Pyhää käsittelevä teksti: Synaksarion