Profeetta Elia 20.7.

Profeetta Elia syntyi noin 900 vuotta ennen Kristusta Israelin kuningas Ahabin (871–852 eKr) aikana Gileadissa Tisben kaupungissa.

Israelin kansa oli kääntynyt pois isiensä uskosta ja rukoili pakanallisia epäjumalia. Erityisesti kuningas Ahabin vaimo Isebel oli omistautunut epäjumalien palvontaan. Hän suostutteli miehensä rakentamaan temppelin pakanajumala Baalille, mikä johti monet israelilaiset lankeamaan pois todellisen Jumalan palvonnasta.

Elia kehotti kuningas Ahabia tekemään parannuksen ja kääntymään jälleen Israelin Jumalan puoleen. Kuningas ei kuunnellut, ja profeetta julisti: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.” (1 Kun 17:1)

Herra johdatti Elian Keritinpurolle Jordanin tuolle puolen, ja Jumalan lähettämät korpit toivat hänelle ruokaa. Kun puro kuivui, Herra lähetti Elian Sarpatin köyhän lesken luo. Profeetan pyynnöstä leski valmisti hänelle leipää viimeisistä jauhoistaan, ja Elian rukousten kautta tapahtui ihme: jauhoja ja öljyä riitti koko nälänhädän ajaksi. Kun lesken ainoa poika kuoli, Jumala herätti profeetan rukousten kautta pojan kuolleista.

Pitkän kuivuuden jälkeen Jumala lähetti profeetta Elian ilmoittamaan kuningas Ahabille, että sateet olivat jälleen tulossa. Mutta ennen kuin se tapahtuisi, Elia käski kuninkaan kutsua koko Israelin kansan Karmelin vuorelle, myös kaikki Baalin papit. Kun kansa oli kokoontunut, profeetta Elia sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” (1 Kun 18:21)

Elia jatkoi: ”Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” (1 Kun 18:23-24)

Baalin profeetat aloittivat ja huusivat epäjumalaansa aamusta iltaan. Taivaat pysyivät vaiti.
Illalla profeetta Elia korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu, asetti sille puut, käski kaivaa ojan alttarin ympärille ja kaataa sekä uhrin että puiden päälle vettä, kunnes alttarin ympärillä oleva ojakin lainehti. Profeetta rukoili: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”

Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!” (1 Kun 18:36-39)

Elia käski israelilaisia ottamaan kiinni Baalin profeetat, vei heidät alas Kisoninpurolle ja surmasi heidät. Sitten hän sanoi kuningas Ahabille: ”Lähde nyt syömään ja juomaan, sateen kohina kuuluu jo.”

Kun kuningatar Isebel kuuli, mitä profeetta Elia oli tehnyt, hän vannoi tappavansa tämän. Elia pakeni Horebin vuorelle luolaan, jossa heräsi yöllä Herran ääneen joka kysyi: ”Miksi olet täällä, Elia?” Elia vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.”

Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut.
Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. (1 Kun 19:1:-13)

Myöhemmin profeetta Elia kutsui seuraajakseen Elisan. Tämä oli myös paikalla, kun Elia otettiin taivaaseen. Profeetta oli edeltä ilmoittanut, että Jumala ottaisi hänet sinä päivänä luokseen. ”Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen.” (2 Kun 2:11)

Profeetta Elia mainitaan usein myös Uudessa testamentissa. Esimerkiksi ylienkeli Gabriel sanoo Johannes Kastajan kulkevan ”Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.” (Luuk 1:17)

Myös Kristus itse puhui tästä: ”Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!” (Matt 11:13-15)

Kristuksen kirkastumisen yhteydessä Mooses ja Elia ilmestyivät opetuslasten nähden: ”Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa.” (Matt 17:2-3) Siten myös nämä Vanhan testamentin profeetat todistivat, että Jeesus on se Messias, josta Mooses, Elia ja muut profeetat olivat satoja vuosia aikaisemmin ennustaneet.

Nimen Elia merkityksestä on olemassa useita variaatioita, kuten ’Herra on Jumala’, ’Jumalan voima’ ja ’Jumalan linna’. Eliasta käytetään Suomessa myös karjalaista muotoa Ilja. Pyhän profeetan muistolle on pyhitetty Suomessa useita kirkkoja ja tsasounoja – tunnetuimmat lienevät Ilomantsissa ja Helsingissä Lapinlahden hautausmaalla sijaitsevat Profeetta Elian kirkot, joissa vietetään praasniekkaa tulevana viikonloppuna.

Profeettain pylväs, Kristuksen tulemisen toinen edelläkävijä, enkeli lihassa, jalo Elia lähetti ylhäältä Elisalle armon parantaa sairaita ja puhdistaa spitaalisia. Niin niillekin, jotka häntä kunnioittavat, hän parannusta vuodattaa.” (Juhlan tropari)