Oppi kokosi papistoa Helsinkiin

Ortodoksisten pappien liitto, Academicum Catholicum sekä Helsingin ortodoksinen hiippakunta ja katolinen hiippakunta järjestivät Helsingissä yhteiset opintopäivät Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Yhteensä pappeja kokoontui paikalle seitsemisenkymmentä, joista nelisenkymmentä ortodoksista pappia ympäri Suomen, mukaan lukien arkkipiispa Elia ja piispa Sergei. OPL:n talvipäivien osallistujamääräksi siis oikeinkin hyvin. Pappien liitossa onkin pyritty kannustavaan ja rakentavaan ilmapiiriin pappeuden yhden perusedellytyksen, kollegiaalisuuden, ja paikalliskirkkomme ykseyden vahvistamiseksi.

Opintopäivät alkoivat ortodoksisen ja katolisen hiippakunnan piispojen tervehdyksillä.

– Todellinen jumalallisten asioiden ymmärtäminen edellyttää sekä nöyrää hiljentymistä mysteerin äärellä että rohkeaa intellektuaalista sitoutumista totuuden etsintään. Tämä kaksoisdynamiikka – kontemplaation ja dialogin välinen jännite – heijastaa myös oman aikamme ekumeenisen kohtaamisen ydintä. Kuten kirkkoisä Gregorios Nazianzilainen muistuttaa, teologinen ymmärrys syvenee vain yhteisessä kilvoittelussa ja rakkaudellisessa keskustelussa, missä jokainen osapuoli on samalla sekä opettaja että oppilas, totesi arkkipiispa Elia avauspuheenvuorossaan.

Ensimmäisen luennon piti Pisidian metropoliitta Job (Getcha), joka kävi esityksessään läpi ortodoksien ja katolisten käymien oppineuvottelujen kulkuja ja aiheita vuodesta 1979 vuoteen 2023. Käytännön toimista ykseyden edistämiseksi metropoliitta totesi ongelman olevan siinä, että neuvottelujen tuloksia ei tunneta: ”Niitä ei lueta teologisissa kouluissa, papisto ei lue niitä, monet piispatkaan eivät tunne niitä!”

Professori isä Thomas Pott esitteli omassa puheenvuorossaan toisenlaista lähestymistapaa ykseyden etsimiseen kysymällä ”Onko dialogilla sielua?” Hän lähestyi aihetta induktiivisen metodin kautta, jossa uskoa ja oppia lähestytään kirkon eletystä kokemuksesta käsin. Kirkon eletty kokemus nostaa esiin rituaalin ja symbolien merkitykset. Esimerkiksi syleilyn symboliikka saa ulottuvuuksia ruumiillisen todellisuuden lisäksi sielun ja mielen tasoilla ja avaa siten dialogille erilaisia mahdollisuuksia kuin deduktiivinen, käsitteistä käsin käytävä dialogi.

Toisen päivän ensimmäisessä luennossa katolisen kirkon isä Oskari Juurikkala lähestyi Nikeaa, traditiota ja opin kehitystä John Henry Newmanin ajattelun avulla. Juurikkalan mukaan dialogia vaikeuttaa kaksi toisilleen vastakkaista lähestymistapaa traditiosta ja opista. Visioton käsitys perustuu ajatukseen valmiina annetun opin muuttumattomuudesta, joka ei huomioi ympäröiviä muutoksia, kun taas juureton käsitys hylkää historian ja perustuu ympäröiviin todellisuuksiin mukautumisella. Tunnetusta kirkon puusymbolista isä Oskari visioi luentonsa päätteeksi idän ortodoksisen ja lännen roomalaiskatolisen kirkkojen asteittaisesta lähentymistä jälleen yhdeksi kirkoksi. Kirkkojen välinen tuhatvuotinen kuilu on pitänyt roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon pitkään erillään, mutta ikään kuin saman puun kaksi erilleen kasvanutta oksaa lähentyvät taas toisiaan ja lopulta kietoutuvat toisiinsa.

Viimeisen luennon opintopäivillä piti professori, isä Serafim Seppälä, joka omaan vapautuneeseen tyyliinsä esitteli pyhän Efraim Syyrialaisen edustamaa nikealaista teologiaa. Isä Serafim havainnollisti kreikan- ja syyriankielisten ilmaisujen kautta eri kielten ja filosofioiden tuomia mahdollisuuksia ja rajoitteita opin ilmaisuihin. Hän mm. muistutti, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole kreikkalaisia, eikä tunne kreikkalaista filosofista ajattelua, eivätkä he siten voi ymmärtää kreikkalaiseen filosofiaan perustuvien käsitteiden tuomia haasteita.

Hän päätyi esittelemään kuulijoille poeettista, runollista tapaa, ei vain ilmaista asioita vaan myös ajatella. Tällainen ajattelu tarjoaa hänen mukaansa laveampia mahdollisuuksia käsitellä Totuutta oppilauselmamuotoilujen lisäksi.

Opintopäivät päätyivät paneelikeskusteluun, jossa tentattavina olivat päivien pääpuhujat. Tunnelmaa keventääkseen isä Serafim Seppälä tokaisi, ettei koko uransa aikana ole pahemmin syventynyt ekumenian asiakirjoihin ja hämmästeli ääneen, miksi juuri nyt löytää itsensä paneelikeskustelusta, keskeltä pahinta painajaistaan.

Luennoitsijoille esitettiin kysymyksiä laidasta laitaan. Isä Thomas Pott pohti esteitä kirkkojen väliselle lähentymiselle. Hän rohkeni vihjaista, että erityisesti ortodoksisella kirkolla vaikuttaa olevan vaikeuksia mukautua tai edes huomioida katolisen kirkon liturgisia perinteitä. Samassa puheenvuorossaan isä Thomas huomautti, että myös myönteisiä esimerkkejä on tullut vastaan. Pott pitää näitä positiivisina signaaleina, merkkeinä aidosta kunnioituksesta puolin ja toisin.

Keskustelun lomassa metropoliitta Job kertoi uskovansa siihen, että valtaosalle paavin istuimen tunnustaminen ei ole ongelma. Avoimeksi kysymykseksi kuitenkin jää kirkolliskokouksen koollekutsuminen. ”Onnistuuko ekumeeninen kirkolliskokous ilman keisaria?”, Getcha pohti.

Paneelissa nostettiin esille Suomen hyvä lähtötilanne dialogin ja jatkokeskustelua ajattellen. Suomessa katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä ei ole historiallisia taakkoja, kaunoja tai keskinäistä kilpailua. Tämä lähtötilanne antaa erinomaiset mahdollisuudet kirkkojen välisen dialogin edistämiselle.

Päätöspuheenvuoroissaan emerituspiispa Teemu Sippo ja arkkipiispa Elia kiittelivät antoisista päivistä. Yhteistyö, dialogi ja asioiden avoin käsittely vanhojen kirkkojen välillä on kummallekin osapuolelle hedelmällistä ja inspiroivaa.

– Suomalainen konteksti tarjoaa ainutlaatuisen maaperän ekumeeniselle todistukselle, jossa itäisen ja läntisen traditioidemme kunnioitus voi löytää käytännön yhteistyön kohtaamisen kautta, totesi arkkipiispa Elia päätössanoissaan.

Opintopäivien yhteydessä järjestettiin myös Ortodoksisten pappien liiton vuosikokous. Kokouksessa uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin rovasti Andrei Verikov Helsingin seurakunnasta. Liiton 100-vuotisjuhlatapahtuma järjestetään Joensuussa 24.–26.9.2025.

Teksti: Joonas Ratilainen ja Teemu Toivonen