Kokemuksia rauhasta, uskosta ja kavereista – kyselytutkimus valottaa nuorten ortodoksien osallisuutta

Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry toteutti syksyllä 2024 Suomen ortodoksisten opettajien liiton SOOLI ry:n kanssa yhteistyössä kyselytutkimuksen, joka kartoitti ortodoksiseen kirkkoon ja kulttuuripiiriin kuuluvien lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksia ja toiveita erityisesti seurakuntaelämästä. 

Yhteiskuntatutkimuksen opiskelijan Iris Mikkosen kanssa laadittuja kysymyslomakkeita oli kolmea eri versiota. Lyhyin kysely (V1) oli suunnattu alakouluikäisille, pidempi versio (V2) yläkouluikäisille ja toisen asteen opiskelijoille ja kolmas versio (V3) oli avoin kysely, jolla pyrittiin tavoittamaan sellaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät olleet ortodoksisen uskonnonopetuksen piirissä mutta olivat jollakin tavoin kirkon, seurakuntien ja ONL ry:n tiedottamisen piirissä. Yhteensä vastauksia tuli tähän anonyymiin kyselyyn 253 kappaletta.

Vastauksia saatiin kaikkien seurakuntien alueilta ja myös sellaisilta lapsilta ja nuortilta, jotka eivät kuulu mihinkään seurakuntaan mutta ovat muuten ortodoksisuuden piirissä koulussa tai kirkollisessa tooiminnassa.

Tulosten valossa voidaan todeta, että lasten ja nuorten näkemykset kirkosta ja sen toiminnasta ovat myönteisiä, vaikka kehittämisenkin varaa on.

Rauhaa ja hyväksyntää – mutta myös syrjintää

Ortodoksisuuteen liitettävien mielikuvien tasolla suurin osa vastaajista piti uskontoaan myönteisenä asiana. Mielikuvissa ortodoksisuus liitettiin rauhaan ja hyväksyntään, ja osallistuminen toimintaan koettiin useimmiten turvalliseksi.

Toisaalta, yhdenvertaisuusosion vastaukset kertoivat, että pieni mutta huomionarvoinen joukko vastaajista (kaikkien vastaajaryhmien keskiarvo 9%) raportoi kokeneensa ennakkoluuloja tai syrjintää. Nuorimmilla vastaajilla oli kaikilla ortodoksisia kavereita ja syrjinnän kokemukset hyvin vähäisiä, kun taas nuorista aikuisista yli kymmenesosa oli nähnyt tai kokenut syrjintää. Vaikka voittopuolisesti syrjintää ei oltu havaittu, merkittävä joukko ei myöskään osannut vastata kysymykseen.

On mahdollista, että syrjintä on vaikeasti tunnistettava ja yksilöllisesti koettava käsite, mutta samalla voidaan kysyä onko seurakunnan ohjeistus tapahtumien säännöistä ja käyttäytymismalleista kyllin selkeät. Tähän haasteeseen on osaltaan myös ONL lähiaikoina vastaamassa yhdessä seurakunnissa nuorisotyötä tekevien kanssa ”Ortodoksisen lapsi- ja nuorisotyön turvallisemman tilan periaatteiden” muodossa.

Kyselyn avovastauksissa toistui useita kertoja nuorten toive siitä, että kirkko olisi kaikille avoin ja hyväksyvä yhteisö, jossa kannustetaan erilaisia arvoja omaavia ihmisiä asialliseen vuorovaikutukseen keskenään. Toiveena oli myös, että ortodoksinen kirkko voisi toimia polarisaatiota ehkäisevänä instituutiona.

Yhteisöllisyyden kokemukset ja kiinnostus uskoa kohtaan

Ortodoksinen toiminta vaikutti tarjoavan myönteisen kehikon olla kavereiden kanssa ja tapahtumien voidaan katsoa rakentaneen yhteisöllisyyden kokemusta. Myös ne, jotka osallistuivat seurakunnan toimintaan jumalanpalvelusten ulkopuolella, kokivat tapahtumat, esimerkiksi leirit ja kerhot, positiivisina.

Kaverit, perhe tai kummit olivat kaikissa vastaajaryhmissä tärkeimpiä vetovoimatekijöitä ortodoksiseen toimintaan osallistumisessa. Vastaajien mielestä tärkeää oli myös kiinnostus uskontoa kohtaan sekä halu rukoilla ja olla lähellä Jumalaa. Muita toimintaan osallistumisen syitä olivat tapahtumat mielekkäänä vapaa-ajanviettotapana sekä toiminnan kohtuulliset kustannukset. Osallistumista esti tai vaikeutti kokemus siitä, että tapahtumat eivät kiinnosta, haluttomuus osallistua uskonnolliseen toimintaan tai ajanpuute. Myös maantieteellinen etäisyys nousi syyksi, miksei tapahtumiin haluttu osallistua ja lisäksi osa koki kustannukset liian suuriksi.

Ortodoksisuus kotona, koulussa ja seurakunnassa

Kysymys ortodoksisuuden näkymisestä kotona antoi vastauksia, jonka perusteella voidaan olettaa, että ortodoksisuus näkyi jollakin tavalla (esimerkiksi kotona oli ikoni) useimpien elämässä, vaikkakaan ei välttämättä kodeissa käytyjen keskustelujen tasolla kuin vain hyvin harvoilla.

Vastaajien kokemukset uskonnonopetuksesta olivat pääsääntöisesti myönteisiä ja uskonnonopetusta piti iso osa kivana, kiinnostavana, erilaisena ja opettavaisena. Osa vastaajista piti opetusta tylsänä ja avovastauksissa esimerkiksi harmiteltiin etäopetusta tai opettajan osaamisen puutetta, toisaalta myös kiitettiin mahtavia uskonnonopettajia heidän panoksestaan.

Iso osa vastaajista ei toivonut lisää toimintaa omalle ikäryhmälleen, kuitenkin erityisesti nuoret aikuiset vaikuttivat toivovan lisää seurakunnallista toimintaa omalle ikäryhmälleen. Lisää vaikuttamismahdollisuuksia kaipasi vain reilut 12% yläkoulu- ja lukioikäisistä. Mitä vanhempi vastaaja oli, sitä halukkaammin myös haluttiin vaikuttaa oman seurakunnan tarjontaan, avoimen kyselyn vastaajista jopa kolmanneksella oli kiinnostusta tähän.

Kehittämisen varaa on

Kysely toi esiin, että myönteisen ortodoksisen identiteetin rakentaminen tai vahvistaminen vaikuttaisi pääsääntöisesti onnistuvan, mikäli lapsi tai nuori saatiin osallistumaan toimintaan. Tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti, vaan kysely toi esiin myös sen, että ortodoksiset tapahtumat joutuvat kilpailemaan lasten ja nuorten vapaa-ajasta. Tarjontaa on kuitenkin ylläpidettävä kaikille ikäryhmille mahdollisuuksien mukaan ja seurakunnat voivat toimia omilla vahvuusalueillaan, nimenomaan ortodoksisten tapahtumien järjestäjänä.

Kehitettävää on yhdenvertaisuuden lisäksi esimerkiksi tiedottamisessa. Merkittävä osa nuoremmista vastaajista ei tiennyt, mistä löytää tietoa seurakunnan toiminnasta kun taas vanhemmat vastaajat löysivät tietoa paremmin. Myös valmiutta ja tietoisuutta vaikuttamisen mahdollisuuksista seurakunnan elämässä olisi syytä tuoda esiin nykyistä näkyvämmin.

Lapset ja nuoret jäävät usein myös kirkollisessa päätöksenteossa ja keskustelussa ulkopuolelle. Ortodoksisen kirkon päättäjien tulisi puntaroida päätöksenteossaan aina toimiensa ja valintojensa vaikutusta myös lapsiin ja nuoriin.

Nyt toteutetun kyselyn aineiston pohjalta nousee lisäkysymyksiä esimerkiksi syrjinnän ilmiöistä ja tässä olisi yksi lisätutkimuksen paikka. Suositeltavaa olisi toteuttaa vastaava tai laajempi kysely myös aikuisille kirkon jäsenille.

Teksti: Ari Koponen

Kyselyn yhteenvetoraportti on ohessa pdf-muodossa: Nuorten kokemus uskonnollisesta osallisuudesta_kyselytutkimuksenyhteenveto2024

Kiinnostuneet voivat lisäksi tiedustella Ortodoksisten nuorten liiton toimistolta erillistä laajempaa kvalitatiivista kyselytutkimusraporttia sekä kvantitatiivista analyysia.