Karvi julkaisi raportin katsomusaineiden nykytilasta

Ukrainalaisten oppilaiden kasvanut määrä ei näy vielä keväällä 2023 toteutetun tiedonkeruun pohjalta kirjoitetussa raportissa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) toteutti Opetushallituksen asettaman katsomusaineiden uudistamista koskevan kehittämistyöryhmän tueksi tiedonkeruun keväällä 2023. Kehittämistyöryhmän tehtävänä on tuottaa ehdotuksia katsomusaineiden opetuksen uudistamista koskevista toimenpiteistä. Tiedonkeruun tarkoituksena oli tuottaa ajantasaista tietoa oppilasmääristä eri uskontojen eri oppimäärissä ja elämänkatsomustiedossa, arvioida eri katsomusaineiden opetuksen tilaa ja tuoda opettajien näkemyksiä katsomusaineiden tilasta esille.

Katsomusaineiden opiskelu on muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana moninaisempaan suuntaan. Evankelisluterilainen uskonto on edelleen selvästi suurin yksittäinen katsomusaine perusopetuksessa, mutta sekä elämänkatsomustieto että islam ovat nousseet huomattavan paljon aikaisempaa suuremmiksi ryhmiksi. Erityisesti tämä näkyy suurissa kaupungeissa, jossa katsomusaineiden monimuotoisuutta on enemmän verrattuna pieniin kaupunkeihin ja kuntiin. Kaupungit ja kunnat joutuvat jatkossa entistä enemmän reagoimaan katsomusaineiden monimuotoisuuteen. Tämä tuo ongelmia sekä lukujärjestysteknisesti että myös rekrytoinnin osalta.

Islamin kasvu suurissa kaupungeissa on nostanut kyseisen uskonnon keskeiseen asemaan erityisjärjestelyjen osalta. Suurissa kaupungeissa ortodoksisen uskonnon lisäksi islamin opetuksessa on lähes yhtä paljon erityisjärjestelyjä. Pienissä kaupungeissa ja kunnissa ei suhteessa ole niin paljon islamiin liittyviä erityisjärjestelyjä. Syynä tähän lienee se, että kyseisen uskonnon opetus onkin keskittynyt toistaiseksi vain suuriin kaupunkeihin.

Erityisjärjestelyt kohdistuvat vähemmistöuskontoihin

Koulujen erityisjärjestelyt kohdistuvat tiettyihin vähemmistöuskontoihin. Esimerkiksi ortodoksisen uskonnon opetuksessa joudutaan kierrättämään opettajia useilla eri kouluilla ja tämä vaikuttaa koulujen lukujärjestyksiin sekä opetusjärjestelyihin. Pienryhmiä yhdistellään myös paljon, joten lukujärjestysteknisesti nämä voivat olla kouluille hyvinkin hankalia järjestellä. Pieni osa kouluista on ratkaissut nämä ongelmat sijoittamalla vähemmistöuskontojen oppitunnit normaalin lukujärjestyksen ulkopuolelle ja osalla kouluista käytetään joko etäyhteyksiä tai kuljetuksia, jotta voidaan yhdistää useamman koulun oppilaat yhdeksi ryhmäksi. Yleisin tapa kuitenkin on muodostaa koulun sisällä yhdysryhmiä eri luokka-asteiden välillä. Suurissa kaupungeissa elämänkatsomustiedon opetus ei juurikaan aiheuta ongelmia opetuksen järjestämisessä. Näyttäisi siltä, että kun tietty kriittinen määrä oppilaita on saavutettu, niin opetus on helpompi sisällyttää osaksi koulun arkea. Pienissä kaupungeissa ja kunnissa elämänkatsomustieto puolestaan aiheuttaa enemmän erityisjärjestelyitä. Näissä onkin selvästi syynä pienet oppilasmäärät, mikä vaikeuttaa oppiaineen sijoittamista lukujärjestyksiin sekä pätevien opettajien rekrytointia.

Opettajat suhtautuvat myönteisesti uskontojen näkymiseen koulussa

Yleisesti ottaen opettajat suhtautuvat myönteisesti eri uskontojen näkymiseen kouluissa. Vähemmistöuskontojen oppimäärien kohdalla erityisjärjestelyt aiheuttavat kuitenkin erityisesti oppilasmäärällisesti pienten katsomusaineiden opetuksessa haasteita. Vähemmistöuskontojen ja elämänkatsomustiedon opettajat voivat joutua kiertämään usealla koululla, ja opetusta järjestetään usein erilaisten erityisjärjestelyjen kuten yhdysluokka- tai etäyhteyksiä hyödyntävän opetuksen avulla.

Opettajat suhtautuvat myönteisesti yhteisryhmäopetukseen, jossa eri katsomusaineiden oppilailta opetetaan samoissa ryhmissä. Tällä hetkellä osassa kunnissa tätä tehdään osittain käytännön pakosta ja osittain katsomuksellisista syistä. 

Suomen ortodoksinen kirkko kuitenkin haluaa tuoda esille, että perusopetuslaki ja peruskoulun opetussuunnitelman perusteet eivät tunne yhteisryhmäopetusta muuten kuin rajatuissa kokonaisuuksissa tai yhteistä katsomuksellista oppiainetta eri katsomusten kesken. Asiasta on olemassa laillisuusvalvojan päätöksen lisäksi opetushallituksen lausunto (2021), jonka mukaan tämäntyyppisellä tuntijakoasetuksesta poikkeavalla kokeilulla pitää olla opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä kokeilulupa. Opetuksen järjestäjä ei voi paikallisesti luoda uutta oppiainetta, joka korvaa perusopetuslaissa määrätyt yhteiset oppiaineet

Katsomusaineiden opettajat ovat yleensä kokeneita

Luokanopettajista suurin osa opettaa uskontoa osana muuta opetusta. Tämän vuoksi olikin odotettavaa, että alakoulussa vuosiluokilla 1–6 opettajat ilmoittivat opettavansa uskontoa tai elämänkatsomustietoa joko yhden tai kaksi vuosiviikkotuntia. Vähemmistöuskonnoissa ja elämänkatsomustiedossa on jonkin verran opettajia, jotka opettavat pääasiallisesti katsomusainetta alaluokilla, mutta ryhmänä tämä on hyvin pieni. Aineenopettajille puolestaan katsomusaineiden opetus kattaa yllättävänkin pienen määrän kokonaistuntimäärästä yläkoulussa. Yli puolet opettajista ilmoitti opettavansa yläkoulussa vain 1–5 vuosiviikkotuntia katsomusaineita. Katsomusaineiden opettajien työtehtäviin näyttäisi kuuluvan huomattavan paljon muiden aineiden opetusta tai muita kouluun liittyviä tehtäviä. 

Huomattavaa on, että kyselyn vastanneet katsomusaineiden opettajat ovat keskimäärin varsin kokenut ryhmä. Vastaajista yli puolet ilmoitti olleensa perusopetuksessa yli 15 vuotta. Näkemystä tällaisella ryhmällä on varmasti katsomusaineiden opetukseen. Aineenopettajista myös lähes puolet ilmoitti olleensa perusopetuksessa yli 15 vuotta. Tosin läheskään kaikki eivät ole opettaneet katsomusaineita koko tätä aikaa. Vaikuttaisi siltä, että moni katsomusaineita opettava ei opeta ainetta joka vuosi vaan silloin kuin on tarvetta lisätunneille, jotta opetusvelvollisuus tulisi täyteen.

Opettajat laativat opetusmateriaalia paljon itse

Opetusmateriaali on opettajien mukaan pääosin ajantasaista. Katsomusaineiden opettajat tekevät paljon itse opetusmateriaalia opetuksen tueksi. Moni opettaja käytti ajantasaisen materiaalin lisäksi vanhempaa materiaalia opetuksen tukena. Opettajien näkemykset katsomuksien näkymiseen koulussa olivat hyvin myönteisiä. Katsomusaineiden opetuksen katsottiin kuuluvan kouluun ja uskonnollisten symbolien näkyminen koulun arjessa koettiin hyväksyttäväksi. Osittaiseen yhteisopetukseen ei suhtauduttu yhtä myönteisesti kuin yhteiseen oppiaineeseen. 

Opetuksessa paperinen kirja on hyvin suosittu materiaali, mutta opettajat laativat hyvin usein itse materiaalia opetuksen tueksi. Sähköiset materiaalit ovat nousseet perinteisen materiaalin rinnalle myös katsomusaineiden opetuksessa. Pääosin myös materiaali näytti olevan nykyisen opetussuunnitelman mukaista. Moni opettaja ilmoitti käyttävänsä vanhempaa opetusmateriaalia nykyisen opetussuunnitelman mukaisen materiaalin tukena. Yleisesti ottaen opettajien käyttämä materiaali oli varsin kirjavaa. Internetistä löytyvä materiaali antaa opettajille mahdollisuuksia käyttää kaikkea Raamatusta aina erinäisiin nuorille suunnattuihin videoihin ja filosofisiin artikkeleihin

Yhteisessä oppiaineessa pienten katsomusaineiden opetus siirtyisi kotien ja yhteisöjen vastuulle

Suurin osa opettajista olisi valmis muuttamaan nykyistä katsomusaineiden opetusta yhteiseen yleissivistävään aineeseen. Opettajat kokevat, että opetusta voidaan antaa yhdessä kaikille riippumatta oppilaiden taustoista. Tämä on tuloksena varsin mielenkiintoinen, sillä muutos vähentäisi katsomusaineiden opetettavia oppitunteja, sillä oppilaita ei enää jaettaisi pieniin ryhmiin. Tästä huolimatta katsomusaineiden yhteisopetus saa kannatusta niin luokanopettajien kuin aineenopettajien keskuudessa. 

Opettajat myös selvästi huomaavat, että yhteisaine ei olisi synteesi nykyisistä aineista, sillä vain 31 prosenttia on sitä mieltä, että opettajilla on riittävät valmiudet opettaa yhteistä ainetta. Pohdinnan arvoista onkin, millainen yhteinen katsomusaine pitäisi olla. Helposti synteesissä sisällöt mukailisivat evankelisluterilaisen ja elämänkatsomustiedon sisältöjä ja pienien katsomusaineiden ääni ei tällaisessa oppiaineessa juurikaan tulisi esille. Tämä suuntaus ajaisi vähemmistöuskonnot entistä enemmän marginaaliin ja erilaisten katsomusten opettaminen siirtyisi enemmän kotien ja erilaisten yhteisöjen vastuulle.

Kyselyssä ei ole otettu kantaa siihen, mitä yhteisen aineen pitäisi sisältää. Tämä vaatisi oman kyselyn ja tarkastelun. On kuitenkin selvää, että yhteistä näkemystä on hyvin vaikea löytää yhteiselle katsomusaineelle. Myöskään etukäteen on hyvin vaikea ennustaa, millaisia muutoksia yhteinen katsomusaine toisi uskontojen näyttäytymiseen yhteiskunnassa ja nuorten elämässä. 

Huomattavaa on, ettei kyselyssä myöskään huomioitu ukrainalaisten oppilaiden kasvanutta määrää. Ukrainalaisista pakolaisista n. 70 % on taustaltaan eri ortodoksisten kirkkojen jäseniä, mutta he eivät ole välttämättä näkyneet vielä 2023 kaikkien kuntien tilastoissa ortodoksisen uskonnon oppilaina. Syynä tähän voi olla mm. se, että merkittävä osa heistä on ollut vielä kyselyn aikaan valmistavassa opetuksessa – jossa kylläkin on voitu opettaa uskontoa – ja tulleet osaksi perusopetusryhmiä vasta syyslukukaudella 2023.

Linkki tiedonkeruuseen: Katsomusaineiden tiedonkeruu oppilasmääristä ja opetuksen nykytilasta (2023) | Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi)

Teksti: Antti Räsänen