Kaksi kannanottoa Helsingin hiippakunnan nuorisovaltuustolta – Aamun Koitolle kriittistä palautetta, seurakunnille muistutus nuorisotyön merkityksestä

Jokaiseen hiippakuntaan on perustettu vuoden 2022 kirkolliskokouksen päätöksellä nuorisovaltuustot, joihin hiippakunnan piispa kutsuu edustajat seurakuntien ehdotusten perusteella. Valtuustojen tehtäviä ei ole määritelty tarkasti, vaan nuoret ovat itse saaneet muovata valtuustojen työskentelytapoja. 

Helsingin hiippakunnan nuorisovaltuusto on nyt tehnyt historiaa käyttämällä nuorisovaltuuston ääntä seuraavilla julkisilla kannanotoilla:

Kirkon lehden kannettava vastuuta julkisesta keskustelusta

Kirkolla tulee olla luotettava ja vastuullinen media, joka vahvistaa ortodoksista identiteettiä, julkaisee hengellistä opetusta ja huolehtii jäsenistölle suuntautuvasta viestinnästä. Suomen ortodoksisessa kirkossa tätä tehtävää on ansiokkaasti hoitanut rovasti Sergei Okulovin vuonna 1896 Sortavalassa perustama Aamun Koitto.

On arvostettavaa, että Aamun Koitto nostaa esille seurakunnissa puhuttavia aiheita ja jäseniä pohdituttavia asioita. Lähtökohtana tulisi kuitenkin olla polarisoivan keskustelun välttäminen ja näkökulmien objektiivisempi ja informatiivisempi tarkastelu.

Tämän kirjoittamishetkellä Aamun Koitto tekee artikkelia siitä, ovatko metallimusiikissa hyödynnettävä kuvasto ja sanoitukset hengellisesti vahingollisia. Yksi tapa, jolla lehti tekee juttua, on tiedustella sosiaalisessa mediassa lukijoiden mielipiteitä. Pastoraalisia kysymyksiä olisi vastuullista käsitellä hyödyntäen muita kanavia kuin sosiaalisen median kommenttikentät.

Aamun Koitto julkaisi hiljattain kirkon nuorisotyötä käsittelevän artikkelin, jossa oli haastateltu turkulaista aktiivinuorta. Juttu herätti paljon keskustelua, syystäkin. Artikkeli pyrkii kuitenkin yksinkertaistamaan haastateltavan näkemyksiä ja luomaan keskustelua sosiaalisessa mediassa. On huolestuttavaa, jos kirkon lehti asettaa yksittäisen nuoren julkisen keskustelun silmätikuksi. Samalla huolestuttaa lehden yksipuolinen arvostelu kirkon seurakuntien laadukasta nuorisotyötä kohtaan ilman toisenlaista näkökulmaa.

Klikkihakuinen journalismi ja huomionhakuisuus nakertavat kirkon jäsenten keskinäistä luottamusta sekä kirkon uskottavuutta. Vastakkainasettelun lisääntyessä yhteiskunnassa, tulisi erityisesti Kirkon pyrkiä näyttämään esimerkkiä sopuisasta ja asiallisesta keskustelusta.

Nuorisotyö on kirkon perustehtävä

Nuorisotyö on kirkon elinehto. Seurakunnissa järjestettävät kristinoppileirit eli kriparit ovat erittäin suosittuja niissä seurakunnissa missä ne järjestetään. Kriparit ovat yksi harvoista tapahtumista, joihin nuoret osaavat hakeutua jopa oma-aloitteisesti.

Kirkkojärjestyksessä säädetään, että “Seurakunnan on järjestettävä jäsenilleen mahdollisuus osallistua kristinoppikouluun”. Tässä on kuitenkin hiippakunnassamme ollut haasteita. Esimerkiksi Kaakkois-Suomen seurakunta on viime vuodet ostanut Kristinoppileirit oman seurakuntansa ulkopuolelta, Helsingin ortodoksiselta seurakunnalta tai ONL:ltä. Kristinoppileirien ulkoistaminen voi nostaa kuitenkin kynnystä nuorille osallistua eikä sido nuoria kotiseurakuntansa toimintaan. Tämä hapertaa pitkällä tähtäimellä kristinoppileirin merkitystä koko seurakunnan alueella. Kriparien järjestämisen on oltava koko paikalliskirkkomme laajuinen käytäntö, josta kaikki seurakunnat kantavat aktiivisesti vastuun.

Kriparit sekä niiden jälkeen tapahtuva toiminta on keskeinen osa kirkon pitovoimaa. Tämä mahdollistetaan ainoastaan laadukkaalla ja ammattitaitoisella nuorisotyöllä kaikissa seurakunnissa. Nuorisotyö ei voi olla seurakuntien oheistoimintaa, joka roikkuu nuorten oman vapaaehtoisuuden varassa. Sen täytyy olla suunnitelmallista, koordinoitua ja kaikkien työntekijöiden vastuulla. Kuten vastavalmistuneessa Suomen ortodoksisen kirkon lapsi-, nuoriso- ja perhetyön kokemuksista ja käytännöistä -selvityksessäkin todetaan, kaikkea toimintaa ei voi jättää yhden osaavan työntekijän vastuulle.

Seurakuntien on pidettävä huolta nuorisotyönsä resursseista. Kaikkien seurakuntalaisia kohtaavien työntekijöiden on osattava toimia nuorten kanssa ja heitä on koulutettava siihen. Nuorisotyöstä vastaavien työntekijöiden eri seurakunnissa on kyettävä tapaamaan ja jakamaan onnistuneita toimintatapoja.

Nuoret ovat Kirkon täysivaltaisia jäseniä. Nuorisotyön tavoittavuudesta tulee myös jatkossa huolehtia yhä enemmän koko Suomen ortodoksisessa kirkossa. Nuorisovaltuusto onkin pettynyt erityisesti Kaakkois-Suomen seurakunnassa lähes täydelliseen nuorisotyön, tai siitä tiedottamisen puutteeseen. Kaakkois-Suomen seurakunnasta on puuttunut jo kolmen vuoden ajan nuorisotyölle keskittyvä työntekijä. Toivomme, että seurakunta löytää ratkaisuja nuorisotyön toteuttamiseen.

Kannanottoa muokattu 2.9. Isä Timo Tynkkysen toimittamien lisätietojen perusteella. Kannanotto edustaa edelleen Nuorisovaltuuston näkemystä asiasta.