Helsingissä 1.–3.12. järjestetyn kansainvälisen konferenssin julkilausuma

Kuuntele

Noin 90 kirkon johtajaa, kirkkojen ja kansallisten ekumeenisten neuvostojen edustajaa, ekumeenisia yhteistyökumppaneita ja tutkijoita kokoontui 1.–3.12. Helsinkiin konferenssiin “Resisting Empire, Promoting Peace: Churches Confront the ‘Russian World’ Ideology”. Järjestäjinä toimivat Euroopan kirkkojen konferenssi (Conference of European Churches, CEC) yhteistyössä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon kanssa.

Konferenssi käsitteli kirkkojen ajankohtaista tarvetta kohdata imperialistiset narratiivit ja ’Russki mir’ -ideologia rehellisen historiallisen analyysin, teologisen selkeyden ja moraalisen rohkeuden avulla. Russki mir -ideologian ruokkima Venäjän sota Ukrainaa vastaan on sekä sotilaallinen, poliittinen että humanitaarinen hyökkäys, joka on aiheuttanut miljoonien ihmisten kärsimyksen ja satojentuhansien elämien tuhoutumisen. Kysymys ei ole vain suoraan sodan kohteiksi joutuneiden elämästä ja kuolemasta, vaan myös Euroopan yhteisestä tulevaisuudesta, sillä sota iskee niihin demokraattisiin perustuksiin, joille yhteiskuntamme rakentuvat.

Mikä on ‘Russki mir’ -ideologia?

Neuvostoliiton jälkeisinä vuosikymmeninä venäläisen älymystön edustajat ja Venäjän ortodoksinen kirkko ovat muotoilleet joukon ajatuksia yhteiskunnallisesta identiteetistä ja poliittisesta ekspansionismista Russki mir -ideologian (”venäläinen maailma”) sateenvarjon alla. Russki mir on esitetty kulttuurisena, hengellisenä ja geopoliittisena tilana, vaikutusalueena ja erityisenä sivilisaationa. Nämä ideat ovat usein olleet sisäisesti ristiriitaisia ja hämärtäneet poliittisen ideologian ja teologian rajaa tavalla, joka vääristää kristillistä uskoa. 2020-luvulle tultaessa ne olivat lujittuneet imperiaaliseksi ideologiaksi, jolla perustellaan Venäjän provosoimatonta hyökkäystä Ukrainaan “pyhänä sotana”, ja jopa luvataan sotarikoksiin syyllistyville sotilaille synninpäästö ennakkoon.

Tämä ideologia jatkaa aiempien venäläisten teopoliittisten oppien – kuten “Moskova, kolmas Rooma” ja “Pyhä Rus’” – sekä neuvostolaajentumisen perintöä. Russki mir -ideologia kieltää ukrainalaisten ja naapurikansojen kansallisen identiteetin ja itsemääräämisoikeuden. Se nojaa dualistiseen maailmankuvaan ja esittää lännen ihmisoikeuksia, demokratiaa, liberalismia, sukupuolten tasa-arvoa ja yksilön itsemääräämisoikeutta painottavana pahana, jota Venäjän tulee vastustaa niin kutsutussa “metafyysisessä taistelussa” “perinteisten arvojen” puolesta, joita Venäjä väittää puolustavansa. Venäjän ortodoksinen kirkko jatkaa epäselvästi teologisoidun ja institutionaalisen tuen antamista hyökkäykselle, tukahduttaen samalla oman papistonsa ja jäsenistönsä soraäänet. Samanaikaisesti se käyttää ekumeenisia suhteita välineenä “perinteisten arvojen” edistämiseksi, Venäjän hyökkäyssodan esittämiseksi itsepuolustuksena ja kansainvälisen tuomion horjuttamiseksi.

Miksi ‘Russki mir’ -ideologia on teologisesti ongelmallinen?

Olkaamme suorapuheisia: väite, että sotilaan kuolema palvelustehtävässä automaattisesti puhdistaa synnit ja tekee kuolemasta uhriteon, on harhaoppinen. Samoin Venäjän hyökkäyksen kuvaaminen “pyhäksi sodaksi” ja Venäjän esittäminen globaalia pahaa pidättelevänä voimana on harhaoppista.

Russki mir -ideologia vääristää evankeliumin juuriaan myöten. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi – tätä kuvaa ei voi pyyhkiä pois, omia tai määritellä uudelleen. Tämä on kristillisen ihmiskäsityksen peruskallio: ihminen seisoo Jumalan edessä jakamattoman ja loukkaamattoman arvokkaana ennen kansaa, kulttuuria tai sivilisaatiota. Mikään ideologia ei saa alistaa tätä todellisuutta omiin tarkoituksiinsa. Silti Russki mir julistaa vihaa ja sotaa Kristuksen rakkauden ja rauhan sijasta. Kristityille ei ole olemassa “pyhää sotaa”. Sota ei ole yhteensopiva Herramme Jeesuksen Kristuksen opetuksen eikä esimerkin kanssa.

Kirkot ovat vastuussa siitä, että Kristus on kaiken keskipisteessä. Perinteinen käsitys Kristuksen kolmesta virasta voi tarjota tähän selkeän suunnan – myös siksi että se ylittää ekumeeniset rajat. Ensinnäkin Kristus kohtaa meidät kuninkaana, mutta Kristus ei ole väkivalloin hallitseva kuningas. Hän opettaa, että hallitseminen merkitsee palvelemista ja köyhien sekä syrjittyjen auttamista. Toiseksi, Kristus seisoo osana Vanhan testamentin profeettojen jatkumoa, jossa profeetan tehtävä on huutaa epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja puhua totuutta vallanpitäjille. Kolmanneksi, Kristuksen pappeus viittaa kirkon yhteyteen sekä rukouksen, sielunhoidon ja parantamisen voimaan. Kristukselta opimme, että olemme yhtä rukouksessa ja katumuksessa Jumalan edessä. Kristuksen kolme virkaa osoittavat, miten kirkot voivat vastustaa imperiumia ja edistää rauhaa: palvella intohimoisesti, puhua rohkeasti ja rukoilla uskollisesti.

Miten Euroopan kirkkojen tulee vastata?

Kristittyinä meillä on vastuu sitoutua omaksumaan Kristuksen kuninkaallinen, profeetallinen ja papillisen virka. Osana yhteistä todistustamme Pathways to Peace -aloitteessa vahvistamme seuraavat kahden toisiinsa kietoutuvan tien – “Imperiumin vastustamisen” ja “Rauhan edistämisen” – kehystämät toimet ja kutsumme kirkkojamme ja organisaatioitamme toimimaan samoin:

IMPERIUMIA VASTAAN

Ideologian, uskon väärinkäytön ja propagandan haastaminen

Vahvistetaan ukrainalaista vastarintaa Russki mir -ideologiaa ja sen tuhoisia seurauksia vastaan.
Haastetaan ortodoksisen kirkon ja muiden kirkkojen harjoittamaa väärinkäyttö Venäjällä, esimerkiksi kun kirkolliset tahot julistavat “pyhää sotaa”.
Tarjotaan selkeää ja vastuullista teologista analyysia Russki mir -ideologiasta, esimerkiksi paljastamalla poliittisen vallan sakralisointi.
Vahvistetaan teologista lukutaitoa, joka tunnistaa ja haastaa uskonnollisen kielen väärinkäytön, esimerkiksi torjumalla pyrkimys sekoittaa Jumalan valtakunta mihinkään poliittiseen järjestelmään tai hallintotapaan.
Priorisoidaan demokratiakasvatusta ja laajaa yhteisöjen osallistamista, jotta ihmiset osaavat vastustaa manipulaatiota, propagandaa ja misinformaatiota.
Nimetään synti synniksi, esimerkiksi silloin kun Venäjän sodassa Ukrainaa vastaan tehdään sotarikoksia.

Sisäisen kirkollisen vastuun käsitteleminen

Tarkastellaan kriittisesti omaa imperialistista perintöä, esimerkiksi raamatuntulkintoja ja traditioita, joita on käytetty väärin.
Tuetaan venäläisiä toisinajattelevia ääniä, myös heitä, jotka vastustavat uskonnollista nationalismia ja poikkeuksellisuusajattelua.

Eettinen vastuu ja julkinen todistus

Rohkaistaan sodan uhrien ja kaatuneilta jääneiden todistusten keräämiseen ja säilyttämiseen. Kirkko on aina ollut muistin vartija.
Toimitaan rakkauden vaatimusten mukaisesti suhteessa Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa, esimerkiksi välttämällä ihmisarvoa alentavaa kieltä.

RAUHAA EDISTÄEN

Suoran tuen tarjoaminen sodan uhreille ja kärsiville

Tarjotaan vieraanvaraisuutta pakolaisille ja niille, jotka ovat joutuneet sodan vuoksi siirtymään kotiseuduiltaan.
Kehotetaan kirkkoja rukoilemaan rikosten uhreiksi joutuneiden puolesta, esimerkiksi Venäjälle laittomasti kuljetettujen ukrainalaisten lasten puolesta.

Rauhaan suuntautuneiden hengellisten käytäntöjen rakentaminen

Sisällytetään sekä henkilökohtaiseen rukouselämään että kirkkojen jumalanpalveluksiin säännöllisiä rukouksia Ukrainan ja kaikkien muualla sodasta kärsivien veljiemme ja sisariemme puolesta.
Rukoillaan myös niiden puolesta, jotka ovat osallisia Venäjän aggressioon, että Jumalan armo johdattaisi heitä evankeliumin tielle, synnintuntoon ja kohti oikeudenmukaista rauhaa ja sovintoa.

Oikeudenmukaisen ja sovinnollisen tulevaisuuden rakentaminen

Rakennetaan totuus- ja sovintokeskusteluja Itä- ja Länsi-Euroopan paikalliskirkkojen sekä Venäjällä uskonnollista nationalismia ja imperialismia vastustavien kirkkojen välillä.
Rohkaistaan ja tuetaan väkivallatonta konfliktien ehkäisyä ja hillitsemistä sekä kärsivällistä sovintotyötä, esimerkiksi traumoista toipumista.
Suojellaan demokratiaa, esimerkiksi vahvistamalla ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia.
Puolustetaan kansainvälistä oikeutta, esimerkiksi tukemalla valtioiden rajojen loukkaamattomuutta.