Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elian surunvalittelu paavi Franciscuksen poisnukkumisen johdosta 21. huhtikuuta 2025
On koskettava yksityiskohta Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa, että rakastettu paimen kutsuttiin taivaan kotiin juuri tänä pyhänä aikana, jolloin Ylösnousemuksen valo vielä hohtaa kirkkaana keskuudessamme. Pääsiäisen riemun ollessa syvimmillään, taivaan portit ovat avoinna vastaanottamaan sielua, joka on kilvoitellut hyvän kilvoituksen. Tämä ajoitus ei ole sattumaa, vaan jumalallisen armotalouden ilmentymä – lohdutus ja merkki keskellä inhimillistä surua.
Paavi Franciscus jatkoi uskollisesti sitä yhteyden rakentamisen työtä, jonka hänen edeltäjänsä olivat alkaneet. Hän kantoi sydämessään pyhän Johannes Paavali II:n kaunista vertausta, jonka mukaan kirkko hengittää ”kahdella keuhkollaan” – idän ja lännen traditioiden kautta. Tämä syvällinen ymmärrys ohjasi hänen pyrkimyksiään, sillä Franciscus käsitti, ettei kumpikaan keuhko yksin riitä, vaan molemmat ovat välttämättömiä kirkon täydelle ja elävälle hengitykselle Kristuksen ruumiissa.
Hänen väsymättömän työnsä ansiosta idän ja lännen kirkkojen välillä vallitseekin nyt syvä kunnioitus ja yhteys, joka on muokannut pelosta ja ennakkoluuloista kasvaneet erilliset polut sisarkirkkojen yhteiseksi tieksi. Tällä yhteisellä matkalla Franciscus ymmärsi sydämessään, että pyrkiessämme ja kasvaessamme tähän yhteyteen, annamme todistuksemme sille, jolla on merkitystä koko ekumeenisen liikkeen päämäärälle ja sen tulevaisuudelle. Tämä todistus vahvistaa lopulta katolisen ja ortodoksisen kirkon uskottavuutta tämän päivän maailmassa – idässä ja lännessä, pohjoisessa ja etelässä.
Paavi Franciscuksen elämä oli syvällinen todistus siitä, että vain Kolmiyhteisen Jumalan kokeminen täyttää ihmisen olemuksen ja antaa hänelle mahdollisuuden kulkea eteenpäin rakastaen ja palvellen. Ja nyt, maallisen matkansa päätteeksi, hän on löytänyt täyttymyksen Kristuksen syleilyssä, johon me kaikki kristittyinä toivomme kerran pääsevämme.
Rukoilen iankaikkista muistoa poisnukkuneelle Franciscukselle, Rooman piispalle. Hänen rakkauden ja laupeuden täyttämä perintönsä ei katoa ajan hiekkaan, vaan elää ikuisesti sydämissämme ohjaten meitä kohti syvempää ymmärrystä siitä, mitä merkitsee olla kristitty tämän päivän monimuotoisessa maailmassa.
Iankaikkinen muisto!
+Elia
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa