Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen Patriarkka Bartolomeoksen edustajan Ranskan metropoliitta Dimitrioksen puhe Ortodoksisen pappien liiton satavuotisjuhlassa 26.9.

Korkeasti Pyhitetty Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia,
Rakas Isä Jaakko Vainio, Ortodoksisen pappien liiton puheenjohtaja,
Arvoisat papit,
Hyvät naiset ja herrat,
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa,

On syvä iloni ja kunniani seistä edessänne tänään Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen Patriarkka Bartolomeoksen edustajana iloiten juuri toimitetusta Jumalanpalveluksesta ja tämän päivän juhlallisuuksista. Hänen Kaikkipyhyytensä välittää jokaiselle teistä sydämelliset siunauksensa, isällisen rakkautensa ja onnittelunsa tästä siunatusta tapahtumasta: Suomen Ortodoksisen pappien liiton satavuotisjuhlasta, jota vietetään sopivasti Herramme rakkaan opetuslapsen, pyhän Johannes Teologin juhlapäivänä.

Tämä on sekä juhlallinen että iloinen päivä. Kiitämme Jumalaa tämän liiton sadasta vuodesta velvollisuudentuntoista palvelua, joka on tukenut Suomen omistautuneita pappeja heidän pyhässä työssään, vaalinut veljeyttä pappien keskuudessa ja vahvistanut ortodoksisuuden todistusta tässä pohjoismaisessa maassa.

Samalla juhlimme Pyhää Johannesta, teologia par excellence, joka opettaa meille, että teologia ei ole pelkkää spekulaatiota vaan elävää Jumalan tuntemista, joka perustuu rakkauteen ja ilmaistaan totuudessa. Kuten rakastettu Apostoli ja Evankelista sanoi ensimmäisen kirjeensä alussa: ”Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta.” (1. Joh. 1:1). Lihaksi tulleessa Sanassa teologia, Jumalan tunteminen, ilmenee palvelutyössä ja palvelussa.

Näin ollen pyhän Johannes Teologin sanojen pitäisi koskettaa meitä syvästi tänä hetkenä, kun pohdimme itse papillista palvelutyötä ja sen kukoistusta tässä siunatussa maassa tämän liiton avulla viimeisen vuosisadan aikana. On mitä sopivinta katsoa Pyhää Johannesta esimerkkinä, sillä hän, rakastettu Opetuslapsi, etsi lohdutusta Kristuksen rakkaudesta ja löysi totuuden Hänen syleilystään. Pyhä Johannes on kirkon suuri opettaja, koska hän oli suuri opetuslapsi. Nojaten Herramme rintaa vasten Viimeisellä Ehtoollisella, Pyhä Johannes todisti jumalallisen rakkauden ja Jumalan suunnitelman kaiken yhteyden salaisuudesta. Palaten ensimmäiseen kirjeeseensä, Pyhä Johannes antaa äänen tälle totuudelle, joka on kristinuskon ytimessä, kun hän kirjoittaa: ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä” (1. Joh. 4:16).

Herran viinitarhan työtoverina on välttämätöntä jokaisen papin tunnistaa, että hänen palvelutyönsä on totuuden ja rakkauden palvelua. Jokainen pappi on kutsuttu ylläpitämään evankeliumin totuutta saarnaamisessaan ja opetuksessaan, koskaan tinkimättä pyhien meille välittämästä uskosta. Hänen täytyy tehdä se huolella ja rakkaudella, heijastaen Hyvän Paimenen myötätuntoa, joka huolehtii laumastaan, etsii kadonneen lampaan ja kantaa sen kotiin olkapäillään (Matt. 18:12–14).

Pappeus ei ole ammatti eikä ura. Se on kutsumus, tehtävä, salaisuus ja uhri. Toinen pyhä Johannes, pyhä Johannes Krysostomos, muistuttaa meitä kuuluisassa teoksessaan Pappeudesta, että pappi seisoo taivaan ja maan edessä, kohottaen uskovien rukoukset ja pyytäen Pyhää Henkeä laskeutumaan ja pyhittämään pyhät lahjat, jotka on kohotettu ”kaikkien ja kaiken puolesta” (Pyhän Johannes Krysostomoksen Jumalallinen Liturgia). Joka hetki pappi on kutsuttu olemaan paimen ja lääkäri, opettaja ja oppilas, johtaja ja palvelija, isä ja veli. Tämän vuoksi pappia kutsutaan kaikin tavoin vaalimaan totuuden rakkautta ja osoittamaan todellista rakkautta laumansa ja kirkon rakentumiseksi.

Viimeisen vuosisadan aikana Suomen ortodoksiset papit ovat kantaneet tätä kutsumusta suurella nöyryydellä, sinnikkyydellä ja rohkeudella, muuttuvien historiallisten ja kulttuuristen olosuhteiden keskellä. Nämä papit ovat kantaneet ortodoksisen perinteen aarteita kontekstiin, jota muovaavat itä ja länsi, luterilaisuuden enemmistökulttuuri ja monimutkaiset poliittiset todellisuudet. Kuitenkin kaiken keskellä, Suomen ortodoksisen kirkon papisto on pysynyt vakaana, todistaen ortodoksista uskoa pastoraalisella rakkaudella ja rehellisyydellä.

Suomen Ortodoksinen pappien liitto perustettiin nimenomaan vahvistamaan tätä todistusta. Sadan vuoden ajan liitto on tarjonnut tukea, veljeyttä ja solidaarisuutta pappien kesken, muistuttaen meitä siitä, että yksikään pappi ei seiso yksin. Aivan kuten opetuslapset lähetettiin kaksin (Mark. 6:7), niin meidänkin täytyy vakuuttaa jokaiselle papille, että hän kuuluu tähän veljeskuntaan, joka jakaa kaikki jäsentensä ilot, taakat, toiveet ja surut.

Ortodoksisen kirkon historia Suomessa on sisukkuuden, solidaarisuuden ja uskollisen todistuksen historiaa. Pyhiin Sergei ja Herman Valamolaisiin liittyvistä varhaisista luostareista 1900-luvun haasteisiin, joita leimasivat sota, siirtolaisuus ja kirkon elämän uudelleenjärjestely, Suomen ortodoksinen kirkko on sinnitellyt.

Vuonna 1923, sata vuotta sitten, Suomen ortodoksinen kirkko sai autonomian Ekumeenisen Patriarkaatin kanonisen auktoriteetin alaisuudessa. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin Suomen ortodoksinen pappien liitto, tunnustaen tarpeen solidaarisuudelle papiston keskuudessa nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Tämä ei ollut sattuma, vaan pikemminkin Pyhän Hengen kirkkoa ohjaavan johdatuksen merkki.

Siitä lähtien Suomen papit ovat työskennelleet omistautuneesti, usein pienissä seurakunnissa, jotka ovat hajallaan pitkien välimatkojen päässä toisistaan, ja palvelleet yhteisöissä, joissa ortodoksiset kristityt ovat vähemmistönä. Kuitenkin heidän palvelunsa on kantanut hedelmää. Tänään Suomen ortodoksinen kirkko on arvostettu ja elinvoimainen osa suomalaista yhteiskuntaa, tarjoten ainutlaatuisen todistuksensa liturgiasta, ikonografiasta ja hengellisyydestä laajemmalle maailmalle.

Liitto on näytellyt keskeistä roolia tällä matkalla, muistuttaen pappeja heidän arvokkuudestaan ja vastuustaan, tarjoten mahdollisuuksia heidän jatkuvalle hengelliselle kasvulleen ja vahvistaen heidän yhteisen toveruutensa siteitä. On siksi oikein, että pysähdymme kiittämään Jumalaa tästä merkkipaalusta ja kunnioittamaan monia pappeja, jotka ovat kulkeneet edellämme, jotkut tunnettuja ja toiset tuntemattomia, ja jotka antoivat elämänsä uskolliseen palvelukseen Kristukselle ja Hänen Kirkolleen.

Tässä yhteydessä Suomen Ortodoksisen pappien liiton rooli on yhtä tärkeä kuin koskaan. Jatkamalla papiston keskinäisen veljeyden edistämistä ja tukemalla jatkuvaa papiston koulutusta tämä liitto varmistaa, että yksikään pappi ei ole eristyksissä veljistään Kristuksessa. Kirkon vahvuus ei riipu ainoastaan rakenteista ja instituutioista, vaan sen palvelijoiden veljellisistä siteistä.

Korkeasti Pyhitetty esipaimen, rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa,

Sallikaa minun päättää välittämällä vielä kerran Hänen Kaikkipyhyytensä Ekumeenisen Patriarkka Bartolomeoksen isällinen siunaus ja muistuttamalla teitä hänen kehotuksistaan teille, kun juhlitte Suomen ortodoksisen kirkon autonomian satavuotisjuhlaa kaksi vuotta sitten. Hänen Kaikkipyhyytensä sanoi: ”Lopuksi, älkää laiminlyökö velvollisuuttanne voimaannuttaa nuorempaa sukupolvea. Kuten toistuvasti korostamme, nuoret mielet ja sydämet keskuudessamme eivät ole vain kirkkomme tulevaisuus; he ovat sen nykyisyys.” Hänen Kaikkipyhyytensä kehotti teitä ”säilyttämään ja vahvistamaan nuorekkuuden henkeä.” Tämä henki on myös se, joka luo ja inspiroi seuraavan sukupolven papistoa ja maallikkojohtajia heidän kutsumuksissaan.

Tänään juhlimme menneisyyttä kiitollisuudella, nykyisyyttä ilolla ja tulevaisuutta toivolla. Kunnioitamme sataa vuotta papillista toveruutta, ja asetamme seuraavat sata vuotta Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen, Suuren Ylipappimme ja Hänen rakkaan opetuslapsensa, Pyhän Johannes Teologin, suojelukseen.

Siunatkoon Herra Suomen Ortodoksista Pappien Liittoa, koko Suomen ortodoksista kirkkoa ja kaikkia pappeja ja uskovia, jotka työskentelevät tässä viinitarhassa. Ja seuratessamme Pyhän Johanneksen esimerkkiä, omaksukaamme aina rakkauden ja totuuden Jumala ja julistakaamme Hänen evankeliumiaan Hänen kansansa pelastukseksi.

Hänelle olkoon kunnia, yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen!