Eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon onnittelupuhe arkkipiispa Elialle

Arvoisa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa, hyvät juhlavieraat,

On ilo ja kunnia tuoda valtiovallan tervehdys tähän tilaisuuteen. Kristillisen kirkon kahden tuhannen vuoden historiaan verrattuna valtiollisen itsenäisyytemme 107 vuotta on lyhyt aika.

Orthodoksia, 400-luvulla vakiintunut käsite, tarkoittaa ”oikeaoppisuutta”, ja se viittasi alun perin valtavirtaiseen tulkintaan kolmiyhteisestä Jumalasta, erotuksena eräistä muista tulkinnoista, joita pidettiin harhaoppisina. Tämän päivän Suomessa ortodoksinen kirkko kiinnostaa myös monia sellaisia hengellisyyttä ja henkisyyttä elämäänsä kaipaavia ihmisiä, joille ortodoksikirkon jäsenyys ei ole tullut suvun perintonä. Syynä kiinnostukseen eivät todennäköisesti niinkään ole ne vanhat opilliset erot, joista kiisteltiin Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431, tai edes filioque-kiista, joka vuonna 1054 jakoi itäisen ja läntisen kirkon, vaan yksinkertaisesti se, että ortodoksinen kirkko pitää kiinni traditioista, rituaaleista ja muuttumattomista totuuksista, joita on maallistuvassa yhteiskunnassa muodikasta väheksyä mutta jotka synnyttävät merkityksellisyyden kokemuksia ja tunnetta siitä, että ihminen on osa jotakin suurempaa. Moni ihminen näkee, että kirkon tehtävänä on pikemminkin edustaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta muuttuvien trendien keskellä kuin mukautua niihin trendeihin ja juosta niiden perässä.

Kirkon tehtävä on tukea ihmistä hänen hengellisissä, moraalisissa ja eettisissä pohdinnoissaan ja etsinnöissään, ja tähän haluan kannustaa Teitä, arkkipiispa Elia.

Hyvä juhlayleisö,

Suomalainen valtioaate on pitkään perustunut sille, että hengellinen ja valtiollinen valta eroavat toisistaan ja kunnioittavat toistensa autonomiaa. Usein kirkon ja valtion edut ovat yhteiset. Vuonna 1923 Suomen ortodoksinen kirkko irtautui Moskovan kirkon ohjauksesta ja siirtyi Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen.

Konstantinopoliin matkustaneen lähetyskunnan puheenjohtajana oli silloin Eemil Nestor Setälä, joka tunnetaan parhaiten ”Setälän kieliopista”. Hän kuitenkin toimi myös kansanedustajana, senaattorina, Suomen ulkoministerinä ja puolueensa puheenjohtajana. Maamme historiaan Setälä on jäänyt erityisesti Suomen itsenäisyysjulistuksen kirjoittajana.

Hän taisteli myös Suomen ortodoksisen kirkon itsenäistymisen puolesta. Tämä oli hänelle tärkeää sekä hengellisesti, kirkon oman opin kannalta, että poliittisesti, Suomen kansainvälisen aseman vahvistamiseksi.

Palatessaan Konstantinopolista Setälä sanoi seuraavasti: ”Saimme aikaan Suomen ortodoksisen kirkon täydellisen eron Venäjän kirkosta ja saimme sille tunnustetuksi laajan itsenäisyyden. Se yhdysside, joka tästä lähtien tulee yhdistämään Suomen ortodoksista kirkkoa Konstantinopoliin, on pelkästään kanonista ja hengellistä laatua, ilman niitä valtiollisia ja kansallisia vaaroja, joita yhteys Venäjän kirkon kanssa tuottaa.”

Tämän päivän näkökulmasta Setälän sanat kuulostavat kaukaa viisailta. Olemmehan nähneet, millaisen hinnan Moskovan patriarkaatti maksoi selviytymisestään ensin Stalinin

Neuvostoliitossa ja nyt Putinin Venäjällä. Ei ole liioittelua sanoa, että se myi sielunsa paholaiselle, säilytti loisteliaat kuoret mutta fuusioitui osaksi sitä korruptoitunutta ahneuden, tuhon ja kuoleman kulttia, jonka vallassa itäinen naapurimme on, omaksi turmiokseen ja koko maailman vahingoksi.

Suomen ortodoksinen kirkko vietti vuonna 2023 autonomiansa 100-vuotisjuhlaa. Minua ja suomalaisia kosketti suuresti se, että juhlavuoden suurtapahtuman järjestämiseen varattuja rahoja päätettiin Ukrainan sodan syttymisen jälkeen käyttää ukrainankielisen papin palkkaamiseen.

Hyvä juhlayleisö,

Uspenskin katedraali on niin sisä- kuin ulkopuolelta kaunis katsella. Kirkossa tärkeintä on tietysti sen hengellinen tehtävä, mutta parhaimmillaan abstrakti sisältö ja konkreettinen ulkoasu ovat sopusoinnussa keskenään ja tukevat toisiaan. Sisältö on antanut innoituksen arkkitehtuurille, ja arkkitehtuuri on ylistyslaulu sisällölle. Ylevässä tilassa on helpompaa ajatella yleviä ajatuksia. Itse en käy Uspenskissa kovin usein, koska en ole ortodoksi, mutta minulla on tähän paikkaan erityisesti ja ortodoksiaan yleensä tietty akateeminen kontakti, koska olen koulutukseltani kielihistoriaan erikoistunut slavisti. Opettaessani kirkkoslaavia Helsingin yliopistossa kävin katedraalissa opiskelijoiden kanssa tutkimassa ja kääntämässä seinille ja kattoon kirjoitettuja tekstejä. Oli ilo käydä paikalla taas pitkän tauon jälkeen.

Arvoisa arkkipiispa Elia, eduskunnan puolesta toivon Teille terveyttä ja viisautta vaativassa tehtävässänne.

Jussi Halla-aho
Eduskunnan puhemies