Arkkipiispa Leon päätöspuheenvuoro kirkolliskokouksessa

Kristuksessa rakkaat esipaimenet, hyvät kirkolliskokousedustajat: isät, sisaret ja veljet!

Kirkolliskokous on päättänyt asialistansa käsittelyn. Kirkon työssä tämä oli minulle 49 kirkolliskokousvuosi. Kiitän sydämestäni kaikkia kirkolliskokousedustajia ja ulkomaisia piispavieraitamme antoisista keskusteluista ja huolenkannosta kirkkomme tulevaisuuden puolesta. Erityiskiitokset esitän kirkkomme nuorille kirkolliskokousstuerteille esimerkillisestä toiminnasta ja tutustumisesta kirkkomme päätöksentekoon. Toivotan teille opiskeluintoa ja menestystä tulevaan. Lämmin kiitos myös koko sihteeristölle, palvelukeskuksen väelle ja Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarille erinomaisesta yhteistyöstä ja vieraanvaraisuudesta.

Piispaksi valinta avasi aikoinaan uuden luvun elämässäni, täynnä haasteita mutta ennen kaikkea vastuuta seurakuntien hengellisenä johtajana ja paimenena. Olin vain kolmekymmentävuotias astuessani apulaispiispan virkaan ja pian sen jälkeen kokonaisen uuden hiippakunnan piispaksi. Tässä nuoren piispan vastuullisessa tehtävässä arkkipiispa Paavalin isällinen tuki ja rohkaisu olivat korvaamattomia. Hänen sanansa ”kolmessa hiippakunnassa on eletty ihan kuin aina olisi näin ollut” koin tunnustuksena nuorelle itselleni.

Seuraajalleni haluan puolestani välittää: ”Ole hyvä paimen, joka kulkee laumansa edellä, vierellä ja keskellä. Älä koskaan väsy rukoilemasta sen puolesta.” Luota siihen, että Kristus, paimenten Paimen, kulkee kanssasi ja täyttää sinut omalla rakkaudellaan tähän tehtävään. Hänen armonsa riittää, sillä ”voima tarvitsee heikkoutta ollakseen täydellinen” (2. Kor. 12:9).

Kirkkoisämme usein muistuttavat, että kristittyjen kotien tulee olla kuin pieniä kirkkoja, joissa lasketaan perusta ortodoksiselle uskolle ja elämälle. Uskon vahvasti, että kodin vankan hengellisen perustan turvin on paremmat eväät kestää elämän myrskyt. Kirkkomme tulevaisuuden yhtenä mittatikkuna on, kuinka onnistumme tarjoamaan tuon turvallisen hengellisen kodin, jossa juurtua uskoon ja löytää paikkansa Kristuksen ruumiissa. Tähän tarvitsemme lisää minua nuorempia työntekijöitä – piispoja, pappeja, kanttoreita, uskonnonopettajia ja nuorisotyöntekijöitä – hengellisiksi isiksi ja äideiksi etsijöille. Jokaisen vanhemman kristityn elävä esimerkki uskosta on myös mittaamattoman arvokas.

Hyvät kirkolliskokousedustajat! Huomenna me seisomme käännekohdassa. Emme valitse vain uutta johtajaa kirkollemme, vaan esipaimenen, joka ottaa harteilleen vastuun kirkkomme tulevaisuudesta. Tämä on pyhä ja juhlallinen hetki, jossa sukupolvien ketju jatkuu ja kirkko uudistuu Pyhän Hengen voimasta. Luotan tähän Hengen johdatukseen teidän mielissänne ja sydämissänne, jotta saamme kirkollemme paimenen, joka on valmis antamaan kaikkensa laumansa palvelemiseen. Rukoilen hartaasti, että hän saa osakseen saman tuen ja rohkaisun, jota itse aikanani koin astuessani uuteen tehtävään.

Rukoilkaamme Jumalan siunausta kirkollemme ja sen työlle, viisautta ja voimaa uudelle arkkipiispalle sekä meille kaikille yhteiseen ponnistukseen Kristuksen kirkon rakentamiseksi ja lähimmäistemme palvelemiseksi.

Siunatkoon hyvä Jumalamme teitä kaikkia armossaan ja ihmisrakkaudessaan!