Arkkipiispa Elian päätöspuhe kirkolliskokouksessa Kulttuurikeskus Sofiassa 26.11.2025
Kristuksessa rakkaat esipaimenet, hyvät kirkolliskokousedustajat!
Kun avasin tämän kirkolliskokouksen, puhuin uudesta vaiheesta ja toiveikkuudesta. Nyt voin sanoa: toivo ei pettänyt. Olemme keskustelleet, kuunnelleet ja päättäneet. Vaikka kaikki eivät ole samaa mieltä kaikista päätöksistä – mikä olisi jo ihme kirkolliskokouksessa – olemme palvelleet kirkkoa yhdessä.
Mutta ennen kuin jatkamme eteenpäin, minun on puhuttava siitä, mikä painaa sydäntäni raskaimpana. Olen syvästi murheellinen siitä, että taloutemme tila pakottaa meidät vähentämään henkilötyövuosia. Olen pahoillani. Olemme yksinkertaisesti tilanteessa, jossa joudumme tekemään näitä vaikeita päätöksiä. Tiedän, mitä nämä päätökset merkitsevät: ne merkitsevät ihmisiä.
En voi luvata, että tilanne helpottuu seuraavassakaan kirkolliskokouksessa. Mutta voin luvata tämän: kannamme tätä taakkaa yhdessä. Etsimme yhdessä tietä eteenpäin. Kristus on keskellämme – myös ahdingossa, myös epävarmuudessa.
Strategia 2026–2030 – ”Kristus on keskellämme.” Tämä yksinkertainen ja voimakas julistus kantaa kaiken. Ei rakenteet, vaan Hän. Olemme hyväksyneet rullaavan strategian, jossa neljä johtamisen aluetta – hyvinvoivat työyhteisöt, kirkko lähelläsi, vastuullinen toiminta ja läpinäkyvä hallinto – pysyvät koko strategiakauden samoina, mutta valitsemme vuosittain uuden teeman. Vuoden 2026 teemaksi valitsimme nuorisotyön.
Strategia otetaan huomioon seuraavassa piispainkokouksessa ja sen toimeenpano käynnistyy jo kirkkoherrojen tapaamisessa Tampereella tammikuun lopussa. Työryhmä aloittaa työn seurakunnissa yhdessä luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa.
Luovumme kirkon keskustalosta. Kuinka voimme luopua jostain, mikä on ollut niin kauan osa kirkkoa? Luovumme rakennuksesta, joka on ollut kehys. Kehyksistä voimme luopua, kunhan emme kadota itse kuvaa. Ehkä onkin parempi, ettemme ole kiinni yhdessä kivijalassa. Näin olemme enemmän liikkeessä – siellä, missä kirkon kuuluu olla. En kuitenkaan ehdota telttaa!
Kolttasaamelaisten asia – tämä on ollut yksi merkittävimmistä käsittelemistämme kysymyksistä, toiminhan Oulun hiippakunnan piispana kymmenen vuoden ajan. Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työ on paljastanut historian kipupisteitä. Kirkko on ollut monessa kolttasaamelaisten tukena, mutta emme aina ole puhuneet heidän kanssaan – vaan heistä. Olemme nyt tehneet päätöksiä, jotka vahvistavat kolttasaamelaisten edustusta ja osallisuutta, yhteistyössä Kolttien kyläkokouksen kanssa.
Haluan kiittää valiokuntia ja kokouksen sihteeristöä ahkerasta työstä ja hyvästä hengestä. Kiitos nuorille kun annoitte aikaanne kirkolle. Kiitos metropoliitta Ambrosiukselle, joka on pitkäjänteisellä työllä rakentanut tämänvuotiselle kokouksellemme toimivat puitteet. Kiitos kokouksen järjestäjille: kirkon palvelukeskuksen väelle, omalle sihteeristölleni ja kulttuurikeskus Sofian työntekijöille. Ilman teitä olisimme Baabel – kielten sekaannusta ja keskeneräisiä hankkeita. (1. Moos. 11:1–9).
Hyvät kirkolliskokousedustajat! Kun lähdemme täältä kohti joulua, muistakaamme: Kristus tuli keskelle meitä, sisään inhimillisyyteemme. Tämä on myös kirkon kutsumus – olla keskellä, siellä missä ihmiset ovat. Tämän kirkolliskokouksen päätökset vievät meitä siihen suuntaan.
Julistan Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2025 kirkolliskokouksen päättyneeksi ja toivotan hyvää kotimatkaa ja siunattua joulupaaston aikaa!
Kiitos ja kunnia Jumalalle – Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle – nyt, aina ja iankaikkisesti. Aamen.