1400 vuotta ensimmäisen akatistos-hymnin laatimisesta
Akatistos on varmasti kaikille aktiivisille kirkon jäsenille tuttu jumalanpalveluksen muoto. Viime vuosina akatistoksia on myös radioitu entistä useammin.
Akatistos-hymneistä tunnetuin on niistä ensimmäinen, akatistos Jumalansynnyttäjälle.
Veisun syntyhistoria ulottuu 600-luvun Konstantinopoliin. Vuonna 626 keisari Heraklios soti idässä persialaisia sotajoukkoja vastaan: tästä kuultuaan myysialaisten ja skyyttalaisten hallitsija päätti hyökätä Bysantin pääkaupunkia vastaan. Tilanne vaikutti jo epätoivoiselta, jolloin silloinen patriarkka Sergios päätti toimittaa ristisaaton Kristuksen käsittätehdyn ikonin, pyhän ristin palan sekä Jumalanäidin viitan kera. Ihmeellinen myrsky tuhosi vihollislaivaston, joka oli lähellä Jumalansynnyttäjän Blakhernain kirkkoa, ja bysanttilaiset saivat torjuttua hyökkäyksen. Tästä kiitokseksi patriarkka määräsi toimitettavaksi kokoöisen palveluksen, jossa seisaaltaan veisattiin kiitoshymni Jumalansynnyttäjälle, kaupunkien kaupungin suojelijalle. Tästä johtuu veisun nykyään käytettävä nimitys Akatistos, joka on kreikkaa ja tarkoittaa ”ei istuen”.
Akatistoksen kreikankielisen version aluksi on lisätty myöhemmin hymni, joka viittaa taisteluun: ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, voitolliselle sotajoukkojen johtajalle, minä, sinun kaupunkisi, vaaroista päästyäni veisaan sinulle voittovirren: pelasta meidät kaikista vaaroista!”
Akatistos-hymni vanhaa, syyrialaisvaikutteista kontakkirunouden traditiota. Se onkin ainoa pitkistä kontakkirunoista, joka on säilynyt alkuperäisessä muodossaan ortodoksisen kirkon liturgisessa elämässä. Tämän runon inspiroimana on erityisesti slaavilaisilla kielialueilla syntynyt lukuisia muita akatistos-veisuja eri pyhille. Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnissa Jumalansynnyttäjän akatistoksen lisäksi eniten veisattuja akatistoksia lienevät kiitosakatistos (akatistos luomakunnalle) ja Valamon pyhittäjäisien sekä pyhän Johannes Valamolaisen ja pyhän marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalaisen akatistokset. Kreikkalaisessa kielimaailmassa nimitys akatistos on varattu vain tälle kyseiselle Jumalansynnyttäjän veisulle.
Jumalansynnyttäjän akatistos-runoelman alkuperää ei tunneta: viimeisimmän tieteellisen tutkimuksen mukaan se on peräisin jo 400-luvulta. Tekstin tekijäksi on usein arveltu pyhää Romanos Melodosta.
Kukin hymnin osa sisältää runsaasti arkkienkeli Gabrielin ilotervehdystä jäljitteleviä ”Iloitse”-jaksoja. Veisu jakaantuukin sisällöllisesti kahteen kahdentoista säkeistön ryhmään. Ensimmäinen kertoo Jeesuksen lihaksitulon ihmeestä. Enkelin ilotervehdyksestä edetään Johannes Kastajan äidin, Elisabetin, kohtaamiseen, lapsen syntymään, tietäjien tuomiin lahjoihin, pakoon Egyptiin ja lopulta Kristuksen temppeliintuomisen tapahtumiin.
Toinen kahdentoista säkeistön ryhmä taas kuvailee Jumalanäidin dogmaattista eli uskonopillista asemaa. Tämän ajattelun keskuudessa on itse Kristus: Mariaa kutsutaan hänen ”eläväksi temppelikseen” ja ”lampuksi, joka johtaa Jumalan tuntemiseen”. Näillä ilmaisuilla haluttiin korostaa opetusta Kristuksen kahdesta luonnosta. Veisu päätetään Jumalanäidin ylistykseen: ”Oi puhtain Äiti, kaikkia pyhiä pyhemmän Sanan synnyttäjä, ota nyt vastaan kantamamme ylistys…”
Jumalansynnyttäjän akatistoksella on oma paikkansa myös kirkkovuodessa. Suuren paaston viidennen viikon aamupalvelus on omistettu tälle hymnille.
Voit kuunnella akatistoksen tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=-6cU0z9Ped0&list=RD-6cU0z9Ped0&start_radio=1&t=865s
Akatistoksen teksti löytyy mm. Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry:n pienestä Ortodoksisesta hartauskirjasta, jota voi tilata ONL ry:n verkkokaupasta (4,50€): https://onl.fi/kauppa/kirjat/hartauskirja/RKOH15