Marttyyripiispa Gorazd

Matej Pavlik, tuleva piispa Gorazd, syntyi 20.5.1879 roomalaiskatoliseen perheeseen ammoisen Suur-Määrin keisarikunnan alueella. Hän opiskeli katolisessa koulussa ja valmistui vuonna 1902 Olomoucin teologisesta tiedekunnasta ilmentäen jo tuolloin erityistä kiinnostusta idän kirkon historiaan ja ajatteluun. Hänet vihittiin roomalaiskatoliseksi papiksi vuonna 1906. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän omaksui voimakkaan sodanvastaisen elämänasenteen, mutta tuki silti tšekkiläistä kansallisuusaatetta ja kannatti maan vapautumista Itävalta-Unkarin herruudesta. Hän oli myös mukana katolisen kirkon uudistumista ajaneessa liikkeessä, joka vaati kansankielisiä jumalanpalveluksia, pappien naimattomuuden palauttamista vapaaehtoiseksi ja maallikkojen oikeuksien lisäämistä kirkossa.

Vatikaani suhtautui vaatimuksiin kielteisesti, ja liikkeen papisto päätti isä Matejin johdolla lähestyä Serbian ortodoksista patriarkaattia. Tästä sai alkunsa Tšekkoslovakian kansallinen ortodoksinen kirkko. Serbian patriarkka Dimitrije vihki Matejin piispaksi 25.9.1921. Tämä sai uudeksi nimekseen Gorazd pyhän Metodioksen oppilaan (muistopäivä 27.7.) mukaan. Piispa Gorazd oli ensimmäinen tšekkiläinen esipaimen yli tuhanteen vuoteen. Monipuolisesti sivistynyt esipaimen ilmensi ortodoksisen piispuuden ihannetta: palavaa uskoa ja uskon mukaista käytäntöä.

Pyhät esikuvansa mielessään pitäen piispa Gorazd pyrki kaikin voimin kasvattamaan ja ohjaamaan laumaansa hengellisesti. Hän vieraili pienissäkin seurakunnissa toimittamassa palveluksia ja opettamassa kansaa. Hän näki kirkon olevan lähetyksellinen yhteisö, jonka hengellinen kasvu tukahtuu, ellei se levitä evankeliumia ulospäin. Gorazdin johdolla perustettiin 11 seurakuntaa, joiden kirkot rakennettiin pääasiassa ortodoksien omin varoin. Gorazd käänsi jumalanpalvelustekstejä tšekiksi ja julkaisi rukouskirjan, katekismuksen ja hartauskirjoja. Lisäksi Gorazd oli ekumenian edelläkävijä, joka solmi hyviä suhteita niin idän kuin lännen kirkkoihin.

Pyhällä piispalla riitti myös vastustajia ja kadehtijoita. Osa uudistusliikkeessä mukana olleesta papistosta käänsi selkänsä havaittuaan ortodoksisuuden ”liian rasittavaksi”. Gorazdilla riitti myös runsaasti arvostelijoita, syyttelijöitä ja panettelijoita, joihin hän kuitenkin suhtautui kärsivällisesti.

Natsit miehittivät Tšekkoslovakian vuonna 1938. He asennoituivat alusta asti epäluuloisesti tähän tarmokkaaseen, kansallismieliseen ja rauhaa rakastavaan piispaan. Hänen kirkolliset yhteytensä Amerikkaan ja Englantiin olivat omiaan lisäämään epäilyksiä.

Asiat kärjistyivät sen jälkeen, kun ”Prahan teurastajana” tunnettu entinen Gestapon päällikkö, satojen tšekkien teloituksesta vastannut valtakunnanprotektori Reinhard Heydrich murhattiin attentaatissa Prahassa kesällä 1942. Surman takana olleet vapaustaistelijat piiloutuivat ortodoksiseen Pyhien Kyrilloksen ja Metodioksen kirkon kryptaan, jossa ortodoksit piilottelivat heitä henkensä uhalla. Kirkko piiritettiin, jolloin yksi seitsemästä vastarintamiehestä kuoli kranaatinsirpaleesta ja kuusi teki itsemurhan. Kirkon papeista kaksi pidätettiin, ja natsit suunnittelivat toimenpiteitä koko ortodoksista kirkkoa vastaan.

Silloin piispa Gorazd toimi jaloimmalla mahdollisella tavalla osoittaen olevansa todellinen Kristuksen opetuslapsi. Hän kirjoitti uusille valtaapitäville ilmoittaen ottavansa täyden vastuun kaikesta tapahtuneesta ja tarjoutuen uhraamaan oman elämänsä pelastaakseen pappinsa ja kirkkonsa. Hänet pidätettiin 25.6.1942. Gorazd joutui kolmen papin kanssa julmasti kidutettavaksi kahden kuukauden ajaksi, kunnes heidät lopulta ammuttiin 4. syyskuuta vuonna 1942. Näin hän sinetöi Tšekin ja Slovakian autonomisen kirkon perustuksen omalla verellään. Hänen uhrauksestaan huolimatta kirkko tuomittiin yhteisönä, sen toiminta tukahdutettiin ja papistoa lähetettiin keskitysleireihin.